Wikipedia

Ero sivun ”Suomen jääkiekkomaajoukkue” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
typo, lähdepyyntö, peliselostusta neutraalimmaksi
Rivi 112:
Summasen aika jäi vuoden pituiseksi, ja hänet korvasi päävalmentajana [[Erkka Westerlund]]. Hän aloitti päävalmentaja [[jääkiekon MM-kilpailut 2005|Itävallan maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2005]], joissa Suomi sijoittui vasta seitsemänneksi. Westerlund valmensi Leijonia myös [[Talviolympialaiset 2006|Torinon olympialaisissa vuonna 2006]]. Hänen pelaajavalintojaan olympiajoukkueeseen vaikeuttivat useat loukkaantumiset, sillä niin [[Miikka Kiprusoff]], [[Kari Lehtonen]], [[Joni Pitkänen]], [[Antti Miettinen]] kuin [[Sami Kapanen|Sami Kapanenkin]] joutuivat jäämään pois kisoista, vaikka heidät oli valittu alkuperäiseen joukkueeseen. Suomi selvisi kuitenkin tähtiensä Saku Koivun, [[Olli Jokinen|Olli Jokisen]], [[Kimmo Timonen|Kimmo Timosen]], Ville Peltosen ja [[Teemu Selänne|Teemu Selänteen]] johdolla olympiaturnauksen loppuotteluun asti, jossa se kuitenkin hävisi Ruotsille tasaisen ottelun jälkeen 2–3. Leijonat voitti kisoista olympiahopeaa, ja turnauksen pistepörssin voitti Suomen Teemu Selänne ja kakkoseksi pistetilastossa sijoittui Saku Koivu. Turnauksen tähdistökentälliseen valittiin Suomen joukkueesta [[Antero Niittymäki]], [[Kimmo Timonen]], Saku Koivu ja Teemu Selänne. Niittymäki valittiin kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja parhaaksi maalivahdiksi.
[[Tiedosto:VillePeltonen2008IIHF.jpg|thumb|right|[[Ville Peltonen]] MM-kisoissa 2008.]]
Westerlundin päävalmentaja-aika päättyi [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2006|vuonna 2006 Latvian maailmanmestaruuskilpailuhin]], joista Suomi voitti pronssia kukistettuaan pronssiottelussa Kanadan 5–0 sekä [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2007|Venäjän maailmanmestaruuskilpailuhin vuonna 2007]], josisajoissa Suomi eteni loppuotteluun. Joukkue kuitenkin kärsi tappion Kanadalle ja saavutti näin kisoista hopeaa.
 
[[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2008|Vuoden 2008 Kanadan maailmanmestaruuskilpailuhin]] Suomen johdatti uusi päävalmentaja [[Doug Shedden]], joka valitsi joukkueeseen useita [[NHL]]- ja [[AHL]]-pelaajia. Suomen joukkueen tärkeimmiksi pelaajiksi nousivat maalivahti [[Niklas Bäckström]], [[Mikko Koivu]] ja [[Antti Pihlström]], joiden avulla Suomi eteni aina turnauksen välieriin, jossa se hävisi mestaruuden voittaneelle Venäjälle. Pronssiottelussa Suomen joukkue voitti Ruotsin 4–0 ja saavutti pronssia.
Rivi 119:
Sheddenin jälkeen Leijonien päävalmentajaksi valittiin [[Jukka Jalonen]], joka aloitti päävalmentajakautensa [[jääkiekon MM-kilpailut 2009|vuoden 2009 maailmanmestaruuskilpailuista]]. Jalosen valmentama joukkue pelasi ajoittain erinomaisesti ja ajoittain epätasaisesti. Leijonien turnaus päättyi pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella puolivälierässä, jossa se hävisi [[Tšekin jääkiekkomaajoukkue|Tšekille]] rangaistuslaukauksilla. Eniten pisteitä Suomen joukkueessa vuoden 2009 kisoissa teki [[Niko Kapanen]].
 
2010-luvun Suomen maajoukkue aloitti voittamalla pronssia [[Talviolympialaiset 2010|vuonna 2010 Vancouverin olympiakisoista]], joissa Suomella oli nimellisesti vahva joukkue täynnä NHL-pelaajia. Ihmetystä kuitenkin aiheutti Jalosen päätös jättää NHL:ssa erinomaisen alkukauden pelannut [[Jussi Jokinen]] pois joukkueesta. Suomi voitti kisoissa kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta joukkueen sisäinen ilmapiiri oli kuitenkin heikko, ja pelaajien ja valmennusjohdon välillä oli riitoja. Heikon ilmapiirin on arveltu johtuen osittain Jalosen liian tiukasta pelikirjasta ja Jussi Jokisen poisjättämisestä joukkueesta, kuten myös kokeneen leijonapelaaja [[Olli Jokinen|Olli Jokisen]] kohtelusta.{{lähde|29.5.2021}} Ruotsin joukkue voittikinvoitti heikosti pelanneen LeijonatSuomen alkulohkon viimeisessä ottelussa 3–0. Puolivälierässä Suomi kuitenkin ryhdistäytyi ja nujersivoitti Tšekin 2–0 puolivälierässä. Välierässä Suomi kohtasi [[Yhdysvaltain jääkiekkomaajoukkue|Yhdysvallat]], mutta aloitti ottelun todella heikosti. Yhdysvallat johti ottelua 4–0 kymmenen minuutin pelin jälkeen, ja näin ollen Suomen joukkueen maalivahti vaihdettiin [[Miikka Kiprusoff]]ista [[Niklas Bäckström]]iin. Yhdysvallat voitti ottelun lopulta 6–1 ja eteni loppuotteluun. Suomi pelaisi näin ollen pronssiottelussa, jossa se kohtasi toisen kokeneen joukkueen [[Slovakian jääkiekkomaajoukkue|Slovakian]]. Ottelu oli tasainen, ja Slovakia johti sitä jo 3–1, mutta sitten [[Niklas Hagman]] kavensi tilanteeksi 3–2, ja lopulta Olli Jokinen ratkaisi Suomelle voiton ottelusta kahdella maalillaan. Suomi voitti ottelun 3–5 voittaen näin viidennen olympiamitalinsa ja kolmannen olympiapronssinsa. Kisojen jälkeen [[Teemu Selänne]], Olli Jokinen ja [[Jere Lehtinen]] päättivät maajoukkueuransa, mutta kaksi ensiksi mainittua pyörsivät päätöksensä ja pelasivat vielä vuonna [[Talviolympialaiset 2014|2014 Sotšin olympialaisissa]], Jokinen myös Minskin maailmanmestaruuskilpailuissa.
 
Vuonna 2011 Suomi voitti toisen maailmanmestaruutensa [[Slovakia]]ssa järjestetyissä [[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2011|vuoden 2011 maailmanmestaruuskilpailuissa]]. Vaisuhkosti aloittanut Suomi ratkaisi useita otteluita edukseen vasta rangaistuslaukauskilpailuissa. Välierässä otteitaan parantanut Suomi voitti Venäjän 3–0. Ottelun aikana ja sen jälkeen puhutti erityisesti hyökkääjä [[Mikael Granlund]]in tekemä niin sanottu ilmaveivimaali, jossa Granlund nosti kiekon mailan lapansa päälle ja kiepautti kiekon maaliin luisteltuaan maalin takaa maalin kulmalle. Loppuottelussa Suomi sai jälleen vastaansa Ruotsin, kuten vuoden 1995 kisoissakin. Ruotsi johti peliä pitkään 1–0, mutta [[Jarkko Immonen]] tasoitti ottelun toisen erän lopussa. Kolmas erä alkoi näin lukemista 1–1. Kolmannessa erässä [[Petteri Nokelainen]] laukoi Suomen 2–1-johtoon, minkä jälkeen maalinteossa onnistuivat myös [[Niko Kapanen]], [[Janne Pesonen]], [[Mika Pyörälä]] ja [[Antti Pihlström]] [[Mikko Koivu]]n syöttäessä useita näistä maaleista. Suomi voitti selvin luvuin 6–1, ja joukkue kuten myös merkittävä osa [[Suomalaiset|suomalaisista]] juhli maajoukkueen toista maailmanmestaruutta. Mestaruusvalmentaja [[Jukka Jalonen]] korosti loppuottelun jälkeen joukkueen kapteenin Mikko Koivun roolia joukkueen pelillisenä ja henkisenä johtajana. Suomen Jarkko Immonen voitti turnauksen pistepörssin ja valittiin tähdistöjoukkueeseen. Kun Leijona-joukkue palasi Suomeen, heille järjestettiin noin 100 000 hengen yleisön läsnä ollessa juhlat Helsingin Kauppatorilla.
 
[[Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2012|Vuonna 2012 maailmanmestaruuskilpailut]] järjestettiin Suomessa. Joukkueen päävalmentajana toimi edellisvuosien tapaan Jukka Jalonen. Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään ensin välierissä lopulta mestaruuden voittaneelle Venäjälle 2–6 ja pronssiottelussa [[Tšekin jääkiekkomaajoukkue|Tšekille]] 2–3. Suomen joukkue ei yltänyt kisoissa parhaalle tasolleen, mutta joukkueen ykkösketju, NHL-pelaajien muodostama [[Jussi Jokinen]]–Mikko Koivu–[[Valtteri Filppula]] pelasi erinomaisesti ja tuki muutakin joukkuetta.
 
Vuonna 2013 Suomen maajoukkuetta edusti joukkue, jota kutsuttiin usein [[media]]ssamediassa ivallisesti [[Puulaakiurheilu|puulaakijoukkueeksi]], koska useat sen pelaajat olivat ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa ja alun perin joukkueessa ei ollut yhtään NHL-pelaajaa. Kesken maailmanmestaruuskilpailujen joukkuetta kuitenkin saapuivat vahvistamaan NHL:stä [[Lauri Korpikoski]] ja Mikael Granlund. Ennen kisoja parjattu joukkue pelasi kuitenkin hyvin, ja kun parhaimmat NHL-pelaajat puuttuivat joukkueesta esiin astui ketju [[Janne Pesonen]]–[[Petri Kontiola]]–[[Juhamatti Aaltonen]], joka pelasi varsinkin maailmanmestaruuskilpailujen alussa erinomaisesti. Ketju auttoi maaleillaan Suomea saavuttamaan tärkeitä voittoja. Ketju nimettiin mediassa Konnakoplaksi. Kontiola voitti turnauksen pistepörssin, ja Aaltonen sijoittui pistepörssissä kuudennelle sijalle. Ketjun pelin taso kuitenkin laski maailmanmestaruuskilpailujen loppua kohden. Suomi eteni välieriin, jossa se hävisi tulevalle mestarille [[Ruotsi]]lle 0–3. Pronssiottelu oli tiukka, ja Lauri Korpikosken tekimästä kahdesta maalista huolimatta ottelu eteni rangaistuslaukauskilpailuun, jonka Suomi hävisi. Ottelun lopputulos oli 2–3. Kisojen jälkeen Jukka Jalosen päävalmentaja-aika päättyi.
 
===Erkka Westerlundin paluu, Sotšin olympialaiset ja sukupolven vaihdos ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_jääkiekkomaajoukkue”