Ero sivun ”International Organization of Journalists” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Merkkaukset: Tämä muokkaus on kumottu Visuaalinen muokkaus
Kylmän sodan liennyttyä 1970-luvulla kaikki suomalaiset journalistijärjestöt aloittivat yhteistyön IOJ:n kanssa ja SSL oli sen liitänääisäsenenä 1981-91 pyrkien sillanrakennukseen IOJ:n ja IFJ:n välillä. Tässä tilanteessa IOJ:n presidentiksi valittiin iäkkään ranskalaisen tilalle nuori suomalainen [[Kaarle Nordenstreng]], joka jatkoi tässä luottamustehtävässä yliopistovirkansa rinnalla vuoteen 1990, jolloin koko kylmän sodan aikana rakentunut järjestökenttä mullistui. Suomalaisten ajama liennytys järjestöjen välillä ei ehtinyt toteutua ennen kuin sosialististen maiden journalistijärjestöt siirtyivät 1990-luvulla Neuvostoliiton myötäilystä läntisen leiriin ja jättivät IOJ:n lähinnä kehitysmaiden varaan. Sisäisten ristiriitojen repimä IOJ menetti myös Tsekkoslovakiassa saamansa taloudelliset etuoikeudet ja sen toiminta eri maanosissa loppui vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Nordenstrengin kokoama IOJ:n historia ilmestyi 2020.<ref name="hs">{{verkkoviite|osoite=https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/kylman-sodan-jarjestojohtaja-joutuu-kestamaan-jalkipuheita|nimeke=Kylmän sodan järjestöjohtaja joutuu kestämään jälkipuheita|tekijä=Heikki Laurinolli|julkaisu=Tampereen yliopiston viestintä|ajankohta=8.2.2021}}</ref>
 
Suomalaisten liennytyspolitiikkaa 1970-80-luvuilla kyseenalaistaneiden mielestä IOJ oli Neuvostoliiton ohjauksessa toiminut kansainvälinen toimittajapeitejärjestö,<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Tuomo Pietiläinen|Otsikko=Journalistitkin olivat rähmällään|Julkaisu=https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005008891.htmlHelsingin Sanomat|Ajankohta=16.12.2016|Julkaisija=Helsingin Sanomat}}</ref> Tätä näkökantaa edusti Haatajan, Pietilän ja Pietiläisen kirjoittama kirja ''Demokraattinen journalisti''.
 
== Lähteet ==
47

muokkausta