Versio 28. toukokuuta 2021 kello 15.11 muokkaa Tanevala (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 401 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 28. toukokuuta 2021 kello 15.20 muokkaa kumoa Tanevala (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 1 401 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 5: 1. Ytimen neutroni muuttuu protoniksi ja samalla emittoituu elektroni ja [[antineutriino]], joita radioaktiivisen hajoamisen yhteydessä sanotaan β-hiukkasiksi. Vastamuodostunut protoni jää ytimeen, kun taas elektroni ja antineutriino sinkoutuvat ulos β<sup>–</sup> -säteilynä. Tällöin puhutaan β<sup>−</sup>-hajoamisesta. β<sup>−</sup>-hajoamisessa massaluku A ei muutu, mutta järjestysluku Z kasvaa yhdellä. [[Tiedosto:Beeta-miinus-hajoaminen.png\|kehyksetön\|150x150px]] 2. Kun ytimen protoni muuttuu [[Neutroni\|neutroniksi]] ja samalla emittoituu [[positroni]] (β<sup>+</sup> -hiukkanen) ja [[neutriino]] , tätä sanotaan β<sup>+</sup>-hajoamiseksi ([[Positroniemissio\|positroniemissioksi]]). β<sup>+</sup>-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista [[annihilaatio]]<nowiki/>säteilyä. 2. Kun ytimen protoni muuttuu [[Neutroni\|neutroniksi]] ja samalla emittoituu [[positroni]] (β<sup>+</sup> -hiukkanen) ja [[neutriino]] , tätä sanotaan β<sup>+</sup>-hajoamiseksi ([[Positroniemissio\|positroniemissioksi]]). β<sup>+</sup>-hajoamisen yhteydessä esiintyy myös sähkömagneettista [[annihilaatio]]<nowiki/>säteilyä. Kun positroni ja elektroni yhtyvät, niiden lepomassa muuttuu kahdeksi annihilaatiosäteilyn kvantiksi, jotka sinkoutuvat vastakkaisiin suuntiin. Annihilaatiosäteily katsotaan yleensä gammasäteilyksi, vaikka se ei olekaan peräisin atomin ytimestä. β<sup>+</sup>-hajoamisessa massaluku A ei muutu, mutta järjestysluku Z pienenee yhdellä. [[Tiedosto:Beeta-plus-hajoaminen.png\|pienoiskuva\|150x150px]] 3. β+ -hajoamisen kanssa vaihtoehtoinen prosessi on elektronikaappaus ([[elektronin sieppaus]], EC), jossa ytimen protoniluku pienenee, kun ydin sieppaa atomin elektroniverhosta yhden elektronin. Kun kaapatun elektronin tilalle ~~siirtyy~~siirt<nowiki/>yy ylemmän kuoren elektroni, atomin elektroniverhosta lähtee karakteristista [[Röntgensäteily\|röntgensäteilyä]].<ref>{{Verkkoviite\|osoite=https://www.stuk.fi/documents/12547/494524/kirja1_1.pdf/0aa465c1-9c58-44b9-a30c-f160ef3b1171\|nimeke=Säteily ja sen havaitseminen\|tekijä=Tarja K. Ikäheimonen\|julkaisu=Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarja\|ajankohta=\|julkaisija=Säteilyturvakeskus\|viitattu=11.2.2021}}</ref>. Vuonna [[1911]] [[Lise Meitner]] ja [[Otto Hahn]] tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energia[[spektri]] oli [[jatkuva]] eikä [[diskreetti]]. Tämä oli selkeästi ongelmallista [[energian säilymislaki\|ener]]<nowiki/>[[energian säilymislaki\|gian säilymislain]] kannalta. Vuonna [[1930]] [[Wolfgang Pauli]] ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti [[neutraali]] hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian [[Enrico Fermi]]n ehdottama sana ''[[neutriino]]''.

Ero sivun ”Beetahajoaminen” versioiden välillä