Ero sivun ”Symbolismi (kirjallisuus)” versioiden välillä

{{Malline:Symboli ja symbolismit}}

'''Symbolismi''' ({{k-fr|symbolisme}}, {{k-el|symbolon}}, ’merkki’) on [[Ranska]]sta lähtöisin oleva [[taidesuuntaus]], joka ilmeni ensin [[Kirjallisuus|kirjallisuudessa]] symbolistisena liikkeenä ja levisi vähitellen muihin taiteenlajeihin.<ref name="yksitoista">{{Kirjaviite | Tekijä = Rantala Risto, Turtia Kaarina (toim.) | Nimeke = Otavan kirjallisuustieto | Vuosi = 1990 | Sivu = 758-759 | Julkaisija = Otava | Isbn = 951109209X}}</ref> 1800-luvun lopulta 1900-luvun alkuun asti vaikuttanut symbolismi syntyi vastareaktiona [[realismi]]lle ja [[impressionismi]]lle.<ref name="kahdeksan">{{Verkkoviite| Osoite=http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/modernismi/1800-luvun-modernismi/symbolismi%20ja%20syntetismi |Julkaisija=Jyväskylän yliopisto|Nimeke=Aikajana: symbolismi/syntetismi}}</ref> Sille oli tyypillistä symboleiden käyttö ja runotekniikan uudistus, ja se vei kaikkia taiteita lähemmäs [[modernismi]]a.<ref name="yksitoista"/>

[[Symbolismi]] syntyi kirjallisena tyylisuuntana 1880-luvulla Ranskassa, vaikka sen ideoita ja esteettisiä ajatuksia voidaan löytää jo 1800-luvun puoliväliltä.<ref name="kaksi">{{Verkkoviite|Osoite=http://science.jrank.org/pages/8105/Symbolism.html/|Nimeke=Symbolism|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="yksitoista" /> Symbolistiliike sai muodollisesti alkunsa vuonna 1886, kun ranskalainen [[Jean Moréas]] (1856–1910) julkaisi symbolismin manifestin pariisilaisessa ''[[Le Figaro]]'' -lehdessä.<ref name="kolme">{{Verkkoviite|Osoite=http://science.jrank.org/pages/11376/Symbolism-Symbolism-in-French-Literature.html|Nimeke=Symbolism in French Literature|Julkaisija=Science Encyclopedia}}</ref><ref name="kahdeksan"/> Moréasin [[manifesti]]lla oli monia tarkoituksia: se antoi suunnan modernille runoudelle sekä auttoi nuoria kirjailijoita ja runoilijoita löytämään [[Legitimiteetti|hyväksyttävän]] kulttuurin perinteisen [[Ranskan akatemia]]n ulkopuolelta.<ref name="kolme" /> Ranskalainen symbolismi oli [[Lyriikka|lyriikan]] vallankumous etenkin runoudessa.<ref name="kolmetoista">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/16_1800-luku/4_ranska_sym/|Nimeke=Symbolismin kumous|Julkaisija=Jyväskylän yliopisto|Tekijä=Niemi-Pynttäri, Risto & Teppo, Juha}}</ref><ref name="viisi">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.questia.com/library/art-and.architecture/symbolist-movement.jsp|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Questia |Arkisto = https://archive.is/togFK#selection-595.0-595.73}}</ref> Se oli vastareaktio realismille, naturalismille ja impressionismille.<ref name="kahdeksan" /><ref name="kaksi" /> Symbolismi keskittyi ensin Pariisiin, mutta liikkeeseen vaikuttivat monet kirjailijat muualtakin, kuten belgialainen [[Maurice Maeterlinck]], kreikkalainen Jean Moréas ja amerikkalainen [[Stuart Merrill]]. Pian kirjallisuusliike levisi muuallekin maailmaan, muun muassa [[Saksa]]an, [[Italia]]an, [[Espanja]]an, [[Belgia]]an, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], [[Englanti]]in ja [[Venäjä]]lle.<ref name="kaksi"/><ref name="yksitoista" /> Symbolistit perustivat useita lehtiä, kuten ''[[Le Symboliste]]'', ''[[La vogue]]'' ja ''[[Le Décadence]]'', joissa he julkaisivat uusia töitään. Pitkäikäisin oli ''[[Le mercure de France]]'', joka muutosten jälkeen on edelleen olemassa.<ref name="kolme"/> Ranskalainen runoilija [[Stéphane Mallarmé]] oli symbolistisen liikkeen teoreetikko ja johtaja, jonka ympärille runoilijat kerääntyivät vuosina 1885–1895. Suuntauksen katsotaan olevan hallitseva tuona ajanjaksona.<ref name="kaksi"/><ref name="kuusi">{{Verkkoviite| Osoite=http://www.textetc.com/modernist/symbolism.html|Nimeke=Symbolist Movement|Julkaisija=Textetc.com}}</ref><ref name="kaksitoista" />

Symbolisteja kutsuttiin ensin [[Dekadenssi|dekadenteiksi]] heidän rajoja rikkovan elämäntyylinsä ja runoutensa vuoksi. Tavoitellessaan uusia alueita runoudelle he kuvasivat ihmisten yöpuolta ja ihailivat häpeällisenä ja saastaisina koettuja asioita.<ref name="kaksitoista">Lukiolaisen äidinkieli ja kirjallisuus 3, 2001, s. 98–103</ref> Moréas halusi erottaa termin ”symbolismi” muista ajan moderneista kirjailijoista ja taiteilijoista, joita hän nimitti ”[[Dekadentit|dekadenteiksi]]”.<ref name="kolme" /> Baudelaire oli dekadenttien esikuva, vaikka hän olikin suuri vaikuttaja symbolismin kehityksessä. Siksi vasta Mallarmésta tuli symbolistien johtohahmo.<ref name= "neljä">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/577796/Symbolist-movement | Nimeke = Symbolist movement | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Encyclopedia Britannica | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 31.3.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref> Symbolismi ja dekadenssi ovat monella tapaa samanlaisia. Molemmat torjuvat luonnollisen maailman havaintokokemukseen perustuvan kuvauksen ja etsivät luovuuden lähdettä taiteilijan voimistuneesta herkkyydestä ja mielikuvituksesta. Dekadenssin tavoite on kuitenkin [[Porvarillinen|porvarillisten]] arvojen ja jokapäiväisen moraalin hylkääminen sekä sosiaalisesti marginaalisten ja eksoottisten aiheiden suosiminen.<ref name="kolme" />

Nykyisin arvellaan, ettei symbolismi syntynyt pelkästään torjumaan [[naturalismi]]n estetiikkaa vaan myös helpottamaan ajan kulttuurin sekä politiikan ilmapiirin aiheuttamaa ahdistuksen ja levottomuuden tunnetta.<ref name="kaksi" /> Eurooppa kehittyi hurjaa vauhtia 1800-luvun lopulla [[Teollinen vallankumous|teollisen vallankumouksen]] kiihtyessä. Tieteiden ja tekniikan kehittyessä myös kansan elintaso koheni. Vaikka suurin osa ihmisistä oli tyytyväisiä kehityksen suuntaan, oli myös niitä, usein kirjailijoita, jotka vastustivat lisääntyvää [[materialismi]]a ja [[kapitalismi]]a.<ref name="kaksi" /> Samoihin aikoihin alkoi uusi [[imperialismi]] eräiden maiden alkaessa kilpailla [[Siirtomaa|siirtomaista]] uutta tekniikkaa hyödyntäen. Symbolistien keskuudessa materialismin vastaisuus näkyi [[uusplatonismi]]na: ihminen kokee aineellisen todellisuuden vain heijastuksena ideoiden maailmasta, kirjailijan tehtävän ollessa näiden kätkeytyvien näkyjen ja mielikuvien kuvaaminen.<ref name="kahdeksan" /><ref name="yhdeksän">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nikkemedia.fi/ivailu/nettikurssit/taidehistoria1/symbolismi.html | Nimeke = Kulta-aika, Symbolismi| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Suomen taiteen historiaa | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Nikkemedia | Viitattu = 31.3.2011 | Kieli = }}</ref> Myös romantiikkaa pyrittiin elvyttämään haettaessa subjektiivista vastalausetta tieteen objektiiviselle maailmankäsitykselle, johon naturalismi ja impressionismi pyrkivät.<ref name= "yhdeksän" />

Symbolistit eivät kapinoineet pelkästään runouden perinteisiä konventioita, vaan myös itse yhteiskuntarakennetta vastaan.<ref name="yksitoista" /><ref name="kolmetoista" /> Etenkin belgialaiset symbolistit olivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivisia [[Työväenluokka|työväenluokan]] puolestapuhujia. Myös Venäjällä, jossa symbolismi vaikutti aikoinaan paljon, runoilijat olivat kiinnostuneita yhteiskunnallisista ja kansallisista ongelmista.<ref name="kaksikymmentäkolme">{{Verkkoviite | Osoite = http://kolmenmintaskuin.wordpress.com/2008/11/ | Nimeke = Symbolismin aikakaudesta | Tekijä = Marko Seppänen | Tiedostomuoto = | Selite = kirjoittajan blogi {{404}} | Julkaisu = Kolme mintaskutia | Ajankohta = 5.11.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref>{{Parempi lähde|Paitsi että on kuollut, on blogi}} Symbolistit erottuivat perinteisistä kirjailijoista [[sensaatio]]maisen käytöksensä ja elämäntapojensa vuoksi, jotka poikkesivat paljon 1800-luvun lopulla soveliaaksi katsotusta. He hakivat ääritiloja huumeiden, eristyksen, alkoholin sekä ostetun seksin avulla, tehden provokaatioita ja pikkurikoksia.<ref name="kuusi" /><ref name="kolmetoista" /> [[Charles Baudelaire]] edusti ”[[Dandy|dandyismia]]”, oman itsensä luomista tyylin avulla. Lisäksi hän palvoi kaikkea tuolloin luonnottomana pidettyä, kuten mielisairauksia, [[lesbo]]utta ja [[homo]]utta sekä [[sadomasokismi]]a. Kuuluisin symbolistien suhde oli [[Arthur Rimbaud]]in ja [[Paul Verlaine]]n rakkaussuhde.<ref name="kolmetoista" />

Sana symbolismi on peräisin kreikan kielen sanasta ''symballein'', joka tarkoittaa ”heittää yhteen”. Symbolismissa on siten kyse kahden asian yhdistämisestä. Tyylikauden runot sisälsivät runsaasti [[Metafora|metaforia]] ja vertauksia, joiden avulla kuvattiin ilmiötä, tunnetta tai aatetta, kuten lintujen yksinäisyyttä Charles Baudelairen runossa ”Albatrossi”.<ref name="viisitoista">Simon Beesley, Sheena Joughin, 1900-luvun kirjallisuus, 2001</ref> Taiteella ei pyritty enää jäljittelemään todellisuutta, ja realismin ja naturalismin suosimasta [[Mimesis|mimeettisyydestä]] luovuttiin.<ref name="yhdeksäntoista">Maarit Berg, Satu Kiiskinen, Markku Soikkeli: Äidinkielen ja kirjallisuuden lähde, 2006, s. 352–353</ref><ref name="seitsemäntoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.arthis.jyu.fi/kirjallisuushistoria/index.php/16_1800-luku/4_ranska_sym/ | Nimeke = Symbolismin kumous | Tekijä = Risto Niemi-Pynttäri & Juha Teppo | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Euroopan kirjallisuushistoria | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref> Nähtävän todellisuuden sijasta haluttiin kirjoittaa henkilökohtaisista aistikokemuksista sekä alitajuisten ja havaittavan maailman takaa löytyvistä asioista. Runoilijoiden omista mielleyhtymistä syntyneiden symbolien vaikeaselkoinen merkitys saattoi jäädä useilta ymmärtämättä.<ref name="kaksikymmentäkaksi">{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20110228193601/http://www.answers.com/topic/symbolism |Selite = Archive.org| Nimeke = symbolism | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Answers.com | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Answers Corporation | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Symbolistirunoilijat saivat [[inspiraatio]]nsa usein unista, vanhoista [[Myytti|myyteistä]] tai mielikuvitusta käyttämällä.<ref name="kolme" /><ref name="yksitoista" /> He painottivat taiteilijan ainutlaatuisuutta ja vapautta yksilönä, ja vaikka osa runoilijoista mukaili klassisen runon muotoja, heidän työnsä avasi tien ennen tuntemattomille runomuodoille.<ref name="kaksi" /> Runot käsittelivät usein myös yliluonnollisia ja korkeampaa olemassaoloa kuvailevia asioita. Ne toivat liikkeeseen [[Okkultismi|okkultistisia]] piirteitä ja selkeän yhteyden [[Platon]]in [[ideaoppi]]in.<ref name="nejätoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kookas.fi/articles/read/1335/ | Nimeke = Mitä on symbolismi?, Symbolismin ominaispiirteitä | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Kookas | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Mashup Ventures Ltd. | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref>

Eräänä symbolistisen liikkeen johtohahmona voidaan pitää [[Charles Baudelaire]]a (1821–1867). Baudelairen ''[[Pahan kukkia]]'' ({{k-fr|Les Fleurs du mal}}) on merkittävä symbolistinen runokokoelma, joka julkaistiin vuonna 1857, jo ennen symbolismin varsinaista aikakautta. Nimensä mukaisesti sonettimuotoon kirjoitettu kokoelma käsitteli ristiriitaisesti pahasta ja rappiosta löytyvää kauneutta sekä yhdisteli myyttejä ja mystiikkaa kaupunkielämän todellisuuksiin.<ref name="seitsemäntoista" /><ref name="yhdeksäntoista" /> Teoksessa tulee myös esille usko luonnon ja sielun väliseen yhteyteen, erityisesti runossa ”Vastaavuuksia”.<ref name="kaksikymmentäkolme" /> Runossa Baudelaire kuvaa tavanomaisia esineitä ja tapahtumia siten, että niistä jokaisella on oma korkeampi merkityksensä, vastaavuutensa.<ref name="kahdeksan" /> Muutoin kokoelman irvokkaat runot herättivät aikanaan skandaalin, joka edisti teoksen leviämistä yhä suurempaan tietoisuuteen<ref name="kahdeksantoista">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kirjallisuus+hyvän++ja+pahan+hampaissa/HS20020217SI1KU02vst | Nimeke = Kirjallisuus hyvän ja pahan hampaissa | Tekijä = Helena Sinervo | Tiedostomuoto = | Selite = kirja-arvio | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Ajankohta = 17.2.2002 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = }}</ref>. Baudelairea pidetään myös [[modernismi]]n eräänä alullepanijana. Hän kuului Stéphane Mallarmén ja Paul Verlainen ohella niin sanottuihin dekadentteihin.

Symbolistiliike [[Venäjä]]llä tunnetaan [[Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde|hopeakautena]] (1892–1917). Symbolismi jakaantui kahteen ajanjaksoon: 1800-luvun kahteen viimeiseen ja 1900-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen. Vielä 1890-luvun puoliväliin saakka venäläinen symbolismi oli vain teorioita ja muutamia varteenotettavia symbolismin harjoittajia. Vasta [[Valeri Brjusov]] tutustutti venäläisen yleisön länsimaisiin teoksiin. Vuonna 1892 julkaistiin kolme esseekokoelmaa nimellä ''Venäläiset symbolistit''. Symbolistit vastustivat [[positivismi]]a, [[materialismi]]a sekä klassista kirjallisuutta ja halusivat, kuten länsimaiset vastineensakin, löytää todellisuuden [[ilmiö]]iden kokemisen takaa. Kirjailijat kuten Brjusov, [[Konstantin Balmont]], [[Zinaida Gippius]] ja [[Dmitri Merežkovski]] kokeilivat teoksissaan kirjallisella muodolla ja arvostivat ehdotusta, intuitiota ja musikaalisuutta.<ref name="yksi">{{Verkkoviite | Osoite = http://science.jrank.org/pages/11379/Symbolism-Russian-Symbolism.html | Nimeke = Symbolism - Russian Symbolism | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Net Industries | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Symbolistinen liike levisi Ranskasta Venäjän ja Belgian lisäksi muun muassa [[Iso-Britannia|Britanniaan]], [[Puola]]an, [[Saksa]]an, [[Yhdysvallat|Amerikka]]an ja [[Japani]]in. Liike saavutti suurimman suosionsa 1890-luvulla, ja se alkoi hiipua Ranskassa 1900-luvulle tultaessa. Tosin sillä oli vahva vaikutus kirjallisuuteen vielä pitkälle 1900-luvulle Britanniassa ja Yhdysvalloissa, jossa se liittyi erityisesti moderniin kaunokirjallisuuteen.<ref name="neljä" /><ref name="yksitoista" /> Kirjallisuudesta alkunsa saanut symbolismi vaikutti myös muihin taiteisiin ja myöhemmän modernismin, kuten [[ekspressionismi]]n, syntyyn.<ref name="kahdeksan" /><ref name="seitsemän">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.jstor.org/pss/776785 | Nimeke = Eritor´s Statement: Symbolist Art and Literature | Tekijä = Sharon Hirsh | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Art Journal, Vol. 45, No. 2 | Ajankohta = Summer 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = JSTOR | Viitattu = 6.4.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="kaksitoista" /><ref name="yksitoista" />