Ero sivun ”Asen” versioiden välillä

Fonien kulttuurinen käytäntö kuitenkin muuttui nopeasti Ranskan pakotteiden myötä. Asenin käyttö ja tuotanto avattiin kaikille yhteiskunnan jäsenille. Monarkian kaataminen toi tosiasiassa kuningasvallan ajalta peräisin olevan, pelkästään hovikulttuuriin liittyvän asenin käytön koko kansan käsiin.

[[Tiedosto:Grand Marchén torilla myytäviä ranne- ja nilkkarenkaita (16841777691).jpg|pienoiskuva|Rituaaliesineitä myytävänä torilla, taustalla myös g''badota-''tyylisiä aseneita. [[Helinä Rautavaara|Helinä Rautavaaran]] kuva Dahomeysta vuonna 1966.]]

 

Myös asenin käyttötapa kuolleiden kunnioittamisessa muuttui. Aikaisemmin kunnioitettiin vain vainajia, joilla oli merkittävimpiä saavutuksia. Asenien uudemmassa käytössä siitä tuli väline, joka pääasiassa ilmaisee suvun jatkuvuutta ja yhtenäisyyttä.<ref name=":0" /> Asenien käyttöä tutkinut Edna Bay kirjoitti: <blockquote>”Kuninkaallisen esi-isien asenien viesti esikoloniaalisella ajalla kohdistui valtiovallan näkyvyyteen, dynastian kuninkaiden ja kuningataräitien vahvuuksiin. Asenien koristeelliset kuvaelmat karkeasti otettuna 1800-luvun puolesta välistä 1920-luvulle ja 1970-luvulle kertovat sukujen sisäisistä suhteista läheisesti. Ne puhuvat hyvistä ystävistä, kuolleista ja kuolleiden ja elävien välisestä yhteydestä.”<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Edna G. Bay|Nimeke=Asen, Ancestors, and Vodun, Tracing Change in African Art|Vuosi=2008|Sivu=115|Julkaisija=University of Illinnois Press}}</ref></blockquote>