Ero sivun ”Intian muslimivalloitus” versioiden välillä

 

=== Mamelukit (1206–1290) ===

Mamelukkidynastian perustaja oli [[Qutb al-Din Aibak]] ([[1150]]–[[1210]]), joka oli aloittanut uransa turkkilaisena orjasotilaana ja edennyt [[Ghuridit|Ghuridien]] sulttaanin [[Muhammad Ghuri|Muhammad Ghurilaisen]] sotajoukkojen päälliköksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.britannica.com/biography/Qutb-al-Din-Aibak|nimeke=Quṭb al-Dīn Aibak|julkaisu=Encyclopaedia Britannica|viitattu=10.5.2021}}</ref> Delhin valtauksen jälkeen 1197 Aibak oli nimitetty ghuridien Pohjois-Intian alueiden kuvernööriksi. Kun sulttaani murhattiin 1206, Aibak julisti alueensa itsenäiseksi. Sen valta keskittyi varuskuntakaupunkeihin ja talous verotukseen ja ryöstösaaliin kokoamiseen.<ref name=":02">Kumar, 2013</ref> Hallinto nojautui alempiin yhteiskuntaluokkiin ja orjiin, joita käytettiin korkeissakin asemissa hallinnossa ja armeijassa.<ref name=":02" /> Poliittisesti mamelukkivalta oli silti epävakaata, ja sulttaani vaihtui tyypillisesti hallitsijamurhien kautta.<ref name=":0" />

 

 

=== Myöhemmät dynastiat ===

[[Khalji-dynastia|Khalji-dynastian]] aikana Delhin sulttaanikunta laajeni Intian kaikkiin osiin. Se johti hindujen sortamiseen, mutta toisaalta nämä saivat harjoittaa uskontoaan ja islamiin kääntyneille avautui virkauria. Islamilainen mongolivalloittaja [[Timur Lenk]] kuitenkin hävitti sulttaanikuntaa vuonna 1398. Tällöin syntyi useita pieniä sulttaanikuntia, joiden kulttuuri oli persialais-turkkilais-intialaista. Tughlug -dynastian aikana 1320–1413 sulttaanikunta aluksi kasvoi suurimpaan mittaansa, mutta luhistui sitten Delhin ympäristöön. 1400-luvun lopulla Lodi-dynastia (1451–1526) nosti Delhin uudelleen Pohjois-Intian hallitsevaksi voimaksi. Dynastian loppuaikoina kehittyi hindulaisuutta ja islamia yhdistelevä uskonto [[sikhiläisyys]].<ref name=":0" /> Nykyään sillä on noin 25 miljoonaa kannattajaa, ja se on viidenneksi suurin uskonto maailmassa.