Wikipedia

Ero sivun ”Elektroninen musiikki” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Lisätään malline:commonscat Aiheesta muualla osioon
p kirjoitusvirhe
Rivi 14:
[[Theremin]] on elektroninen soitin, jonka kehitti [[Venäjä|venäläinen]] [[Léon Theremin]] vuonna 1919 vahingossa yrittäessään rakentaa radiota. Theremin on yksi harvoista soittimista, joita soitetaan ilman fyysistä kosketusta.<ref name="HS">Kivimäki, Oona: "Theremin on soiva ufolaatikko." ''Helsingin Sanomat'' 2.11.2011, s. C 4.</ref>
 
1950-luvulta lähtien elektronisella musiikilla on ollut suuri merkitys [[taidemusiikki|taidemusiikin]] keskuudessa. Varhainen elektroninen musiikki oli klassisesti koulutettujen säveltäjien luomaa ja ennen Subotnickin levytystä se oli nauhamusiikkia tai syntyi yliopistojen äänilaboratorioienäänilaboratorioiden kalliiden laitteiden avulla. Musiikki oli tyypillisesti kokeellista ja monimutkaista ja pyrki tietoisesti olemaan "organisoitua ääntä" [[Edgar Varèse|Edgard Varèsen]] tarkoittamassa mielessä eikä näin ollen kuulostanut monista "oikealta musiikilta". Elektronimusiikin pioneereja olivat esimerkiksi Edgard Varèse, [[Pierre Schaeffer]], [[Pierre Boulez]], [[Karlheinz Stockhausen]], [[György Ligeti]], [[Iánnis Xenákis|Iannis Xenakis]], [[Luc Ferrari]] ja [[Morton Subotnick]], jonka vuonna 1967 julkaistu sittemmin klassikoksi noussut [[Don Buchla]]n suunnittelemalle modulaari[[syntetisaattori]]lle sävelletty ''Silver Apples of The Moon'' lienee suosituin ja tunnetuin tyylilajin äänilevy aikakaudelta. Tätä varhaisesta Varèsesta ja [[konkreettinen musiikki|konkreettisesta musiikista]] juontuvaa ja edelleen jatkuvaa traditiota kutsutaan nykyään usein [[akusmaattinen musiikki|akusmaattiseksi musiikiksi]]. Tunnettuja akusmaattiseen musiikkiin erikoistuneita säveltäjiä ovat muun muassa [[Jean-Claude Risset]], [[Bernard Parmegiani]], [[John Chowning]], [[Curtis Roads]] ja [[Francis Dhomont]]. Subotnickin ''Silver Apples'' on [[Wendy Carlos]]in samoihin aikoihin tehdyn levyn ohella ensimmäinen varsinaisen syntetisaattorimusiikin levytys. Elektronisen (kokeellisen) populaarimusiikin tärkeä pioneeri oli yhdysvaltalainen [[Raymond Scott]], jonka vuonna 1962 julkaistut ''Soothing Sounds for Baby'' ''vol. 1'' ja ''vol.2'' katsotaan nykyään usein ambient-musiikin pioneeriteoksiksi. Suomessa varhaisen elektronisen musiikin pioneereja olivat ainakin [[Erkki Kurenniemi]] ja [[Jukka Ruohomäki]].
 
Wendy Carlosin vuonna 1968 julkaisema ''Switched-on Bach'' oli ensimmäinen kokonaan elektronisesti toteutettu äänilevy, joka toi syntetisaattoreilla tehdyn musiikin ihmisten koteihin ja antoi vahvan näytön elektronisten laitteiden mahdollisuuksista musiikinteossa myös sellaisille kuulijoille, jotka kokivat kokeellisen elektronisen musiikin pelkkänä hälynä. Levyllä oli käytetty [[Robert Moog|Moog-syntetisaattori]]a, joka oli kuuluisin varhaisista syntetisaattoreista. Moog oli muiden varhaisten syntetisaattoreiden tapaan yksiääninen. Sitä ohjattiin pianon koskettimia muistuttavalla koskettimistolla, mikä ei sekään ollut itsestäänselvyys 1960-luvun syntetisaattoreissa. Moogin koskettimisto oli tosin niin kankea, että Carlosin levyn nopeat kohdat oli pakko nauhoittaa ensin hidastettuna. Carloksen perässä seurasi japanilainen [[Isao Tomita]], aloittaen vuoden 1974 levyllään ''Snowflakes are Dancing'', joka sisälsi sovituksia [[Claude Debussy]]n musiikista.
 
Teknologian kehittyessä syntetisaattoreista tuli halvempia ja siirreltäviä, ja 1970-luvun kuluessa jotkut pop-musiikin yhtyeetkin käyttivät niitä musiikissaan. [[Progressiivinen rock|Proge]]-yhtye [[Emerson, Lake & Palmer]] oli ensimmäisiä syntetisaattoreita käyttäneitä yhtyeitä populaarimusiikissa. Pian myös kokeellisempaa jazzia tehneet artistit (kuten [[Weather Report]], [[Herbie Hancock]], [[Chick Corea]] ja [[Jan Hammer]]) alkoivat käyttää syntetisaattoreita. Elektronisia intrumenttejainstrumentteja hyödyntävää pop-musiikkia toteutettiin kuitenkin jo ennen kaupallisia syntesisaattoreitasyntetisaattoreita ainakin yhdysvaltalaisen oskillaattoreita käyttäneen vuonna 1968 ''Silver Apples'' -nimisen albumin julkaisseen [[Silver Apples]] -yhtyeen toimesta.
 
Ensimmäiset nykyaikaisessa populaariin elektroniseen musiikkiin viittaavassa merkityksessä elektronista musiikkia edustaneet artistit ja yhtyeet, kuten [[Kraftwerk]], [[Brian Eno]], [[Vangelis]], [[Jean-Michel Jarre]], Herbie Hancock ja [[Tangerine Dream]], popularisoivat täydellisen elektronisen musiikin 1970-luvun kuluessa analogisia syntetisaattoreita ja rumpukoneita käyttävissä teoksissaan. Syntetisaattorit olivat nyt arkipäiväinen ilmiö popmusiikissa. Myös elokuvateollisuus aloitti elektronisen musiikin laajamittaisen käytön tuotannoissaan – esimerkkinä 1971 ilmestynyt ''[[Kellopeliappelsiini (elokuva)|Kellopeliappelsiini]]'', jossa oli Moogilla tehty soundtrack, sekä tieteiselokuvat ''[[Alien – kahdeksas matkustaja]]'' (1979) ja ''[[Blade Runner]]'' (1982), jotka luottivat tunnelman luomiseen elektronisen musiikin ja elektronisesti luotujen ääniefektien avulla.
 
1970-luvulta alkaen alkoi syntyä myös tietokonemusiikkia, aluksi lähinnä kokeellista akusmaattista musiikkia akateemisten tekijöiden toimesta. Esimerkiksi [[John Chowning]], yhdysvaltalainen säveltäjä, keksijä ja tiedemies, joka työskenteli Standfordin yliopistossa ja myöhemmin myös [[IRCAM]]issa Pariisissa. IRCAM myös tilasi Chowningilta hänen luultavasti tunnetuimman sävellyksensä ''Stria'' (1977), jossa hyödynnettiin digitaalista FM-synteesiä ja perustui kultaiselle leikkaukselle. Muita aikakauden maininnanarvoisia elektronisen tietokonemusiikin pioneereja olivat esimerkiksi [[Jean-Claude Risset]] ja [[Paul Lansky]]. John Chowning tunnetaan myös siitä, että hän kehitti [[FM-synteesi]]n algoritmin vuonna 1967. Ensimmäinen algoritmia digitaalisesti soveltanut kaupallinen laite oli [[Synclavier]] I vuodelta 1977. Tuotteen seuraavasta mallista Synclavier II:sta tuli nopeasti ilmestyttyään markkinoille vuonna 1980 yksi suosituimpia digitaalisyntetisaattoreita. Pian [[Yamaha]]lta ilmestyi [[GS1]] vuonna 1981, ja sittemmin 1983 legendaariseksi muodostonutmuodostunut kaupallinen hittituote [[Yamaha DX7|DX7]].
 
Ensimmäiset kaupalliset digitaalisyntetisaattorit olivat 1980-luvulle tultaessa merkittävä askel elektronisen musiikin kehityksessä, sillä ne toivat elektroniset soittimet kenen tahansa ulottuville, missä kaupalliset analogisyntetisaattorit olivat vielä olleet liian kalliita useimmille ostajille. Samaan aikaan tuotiin markkinoille myös ensimmäiset edulliset rumpukoneet. 1980-luvun alussa myös ”synapopista” oli jo tullut oma musiikinlajinsa. Synapopin tunnetuimpia edustajia 1980-luvun alussa olivat esimerkiksi [[Human League]], [[Depeche Mode]] ja [[Orchestral Manoeuvres in the Dark|OMD]]. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi elektronisin laittein, syntetisaattorein ja samplerein, tuotettua musiikkia tuli vakiintuneeksi osaksi popmusiikkia 1970-luvun lopulta alkaen.
Rivi 45:
* [[Ambient]] ja [[New Age -musiikki|new age]]
* Elektroninen popmusiikki (iso osa kaikesta tämän päivän pop-musiikista), [[Synthpop|syntikkapop]]
* [[Elektroninen tanssimusiikki]]
* Kokeellinen elektroninen (populaari)musiikki: [[industrial]], [[noise]], [[glitch]], [[IDM]], jne.
 
Rivi 85:
* Bidder, Sean: ''Pump up the Volume: A History of House''. 2001.
* Bussman, Jane: ''Once in a Lifetime: The Crazy Days of Acid House and Afterwards''. 1998.
* Colin, Matthew: ''Altered State: The Story of Ecstasy Culture and Acid House''. 1997.
* Eshun, Kodwo: ''More Brilliant Than the Sun: Adventures in Sonic Fiction''. 1998.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Heikinheimo, Seppo | Vuosi=1972 | Nimeke=The Electronic Music of Karlheinz Stockhausen: Studies on the Esthetical and Formal Problems of Its First Phase | Selite=Translated by Brad Absetz. (Väitöskirja. Helsingin yliopisto.) Acta musicologica Fennica, 6 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomen Musiikkitieteellinen Seura | Tunniste={{ISSN|0587-2448}} }}
Rivi 111:
* [http://www.discogs.com/ Discogs] &ndash; Todella kattava tietokanta, joka alun perin sisälsi pääasiassa elektronisen musiikin julkaisuja, mutta sisältää nykyään myös minkä tahansa muun genren julkaisuja. {{en}}
* [http://konemusa.com/ Konemusa.com] &ndash; Suomalainen elektronisen musiikin sivusto.
* [http://musiikintekija.com Musiikintekija.com]&#x2013;[http://musiikintekija.com Suomalainen elektronisen musiikin tuotantoon keskittynyt sivusto.]
 
[[Luokka:Elektroninen musiikki|*]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroninen_musiikki”