Ero sivun ”Säkkijärven polkka” versioiden välillä

27 merkkiä lisätty ,  1 kuukausi sitten
→‎Viipurin pelastaja: täsm. ei miina joutunut resonanssiin (kuorineen kaikkineen), vaan sen koneiston tietty osa
(→‎Viipurin pelastaja: täsm. ei miina joutunut resonanssiin (kuorineen kaikkineen), vaan sen koneiston tietty osa)
Kaikkein tunnetuin ja historiallisin on [[17. kesäkuuta]] [[1939]] tehty levytys entisten [[Dallapé|Dallapé-orkesterin]] jäsenten kanssa. Äänitys tapahtui Helsingin Saksalaisen koulun juhlasalissa. Levytyksestä tuli paitsi [[Viipuri]]n pelastaja, myös kaikkien aikojen tunnetuin esitys Säkkijärven polkasta.
 
[[Jatkosota|Jatkosodassa]] venäläiset sijoittivat [[Viipuri]]in [[Viipurin radiomiinat|radiomiinoja]], jotka oli viritetty laukaistavaksi tietyllä taajuudella. Miinat räjähtivät jouduttuaanniiden koneiston tietyn osan jouduttua [[resonanssi]]in, jos radiotaajuudella soitettiin tietty kolmi[[sointu]];: jokaisessa miinassa oli kolme [[äänirauta]]a, jotka värähtelivät tietyillä, kullekin miinalle yksilöllisillä taajuuksilla. Heti Viipurin valtauksen jälkeen suomalaiset ihmettelivät kummallisia miinojen räjähtämisiä. Aluksi pioneerit epäilivät niiden olevan aikalaukaistavia miinoja. Elokuun 28. päivänä 1941 pioneerit löysivät kumipusseihin paketoituja laukaisulaitteita Antreasta Kuukaupin sillan alle asennetusta 600 kg räjähdepanoksesta. Pioneerit toimittivat nuo laitteet kiireesti Päämajaan Mikkeliin, joka toimitti ne Viestiosastolle. Viestiosasto määräsi [[insinöörimajuri|insinöörikapteeni]] (sittemmin professori) [[Jouko Pohjanpalo]]n kiireesti viemään ne Helsinkiin ja [[Yleisradio]]n avustuksella ne purettiin, tutkittiin ja toiminta selvitettiin. Sittemmin todettiin, että miinoja oli sijoitettu eri puolille kaupunkia.<ref>Eero-Eetu Saarinen: Pioneeriaselajin historia 1918–1968, 300–303</ref> Suomalaiset saivat miinojen paikkoja selville [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitosta]] vangituilta neuvostosotilailta.
 
Pääesikunta sai 1. syyskuuta Yleisradiolta käyttöönsä yhden lähetysauton, joka ajettiin Viipuriin. Sillä voitiin lähettää miinojen kantoaallolla olevaa lähetystaajuutta. Kyseinen auto oli Nuijamaan auto Oy:ltä otettu [[REO]] 2L 4 210 Speedwagon. Autoa käytti N. Sauros.<ref name=Vesterinen2007>{{Kirjaviite | Tekijä = Vesterinen, Jukka| Nimeke = Ottoautot talvi- ja jatkosodassa: siviiliajoneuvojen pakko-otto rintamakäyttöön | Suomentaja = | Vuosi = 2007| Luku = Säkkijärven polkka| Sivu = |Sivut = 88,90| Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Alfamer| Tunniste = ISBN 978-952-472-074-8| www = | www-teksti = |Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli ={{fi}}}}</ref>
21 308

muokkausta