Ero sivun ”Psykohistoria” versioiden välillä

'''Psykohistoria''' on yhdistelmä psykologiaa[[psykologia]]a, historiatiedettä[[historiatiede]]ttä, [[humanistiset tieteet|humanistisia tieteitä]] ja [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteitä]]. Se tutkii historian ''miksi?''-kysymyksiä, erityisesti eroja esitetyn tavoitteen ja todellisen käyttäytymisen välillä. Tutkimuskohteita ovat psykoelämäkerrat, lapsuus, ryhmädynamiikka, psyykkiset puolustusmekanismit, unelmat ja luovuus. Psykohistoria toimii yhdistäen psykologiaa, erityisesti [[psykoanalyysi]]a yhteiskunta- ja humanististen tieteiden metodologiaan ymmärtääkseen yksilöiden, ryhmien ja valtioiden käyttäytymisen tunneperustaa menneisyydessä ja nykyajassa. Tutkimusta on tehty esimerkiksi lapsuuden, luovuuden, unelmien, perhedynamiikan, vaikeuksien voittamisen, persoonallisuuden teemojen sekä poliittisten ja valtionpäämiesten psykoelämäkertojen parissa.

Psykohistoria-termiä (engl. psycho-history) käytti tutkimuksellisesti ensimmäisenä tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen kehityspsykologi ja psykoanalyytikko [[Erik Erikson|Erik H. Erikson (1902-1994)]] vuonna 1958 kirjassaan ''Young Man Luther'' kuvaten sitä ihmisluonteen vaikutuksen tutkimiseksi historiassa. Myöhemmin psykohistoriasta on käytetty esimerkiksi luonnehdintoja ''motivaation tutkiminen historiatieteessä'' ja ''tiede motivaatiosta historiassa''.<ref>Molari 2009, 5</ref>