Ero sivun ”Rikastus” versioiden välillä

'''Rikastus''' on erityinen menetelmä, jossa aineen rikastusastetta jonkin sisältämänsä komponentin suhteen nostetaan. Tämä tapahtuu yhdistämällä toisistaan matalamman ja korkeamman rikastusasteen jakeet. Kaivosteollisuudessa rikastuksella viitataan [[mineraali|arvomineraalien]] erotusprosessiaerotusprosessiin [[malmi]]sta. Erotusmenetelmät voivat perustua mineraalien eroihin pintaominaisuuksissa, [[magnetismi|magneettisiin]] ominaisuuksiin, [[sähkö]]isiin ominaisuuksiin tai [[ominaispaino]]eroihin.

[[KuvaTiedosto:Scheme Jaw Crusher.gif|thumb|150pxupright|Malmin murskaus.]]

[[KuvaTiedosto:FlotationFalconbridgeOnt.jpg|thumb|right|190px|Kellutusaltaat kupari- ja nikkelimalmia rikastavalla laitoksella Falconbridgessa, [[Ontario]]ssa, [[Kanada]]ssa]]

Rikastettava aines, esimerkiksi rikkihappo- tai selluloosatehtailta tuotu [[pasutusjäte]], sekoitetaan veteen. Seos pumpataan rikastusaltaaseen, jonka pohjasta lasketaan paineilmaa sekaan vieri vieressä olevista pienistä rei´istärei’istä. Seoksen vaahdottuaessa mineraalit kohoavat nesteen pinnalle vaahdon mukana.

[[Kulta]] ja [[hopea]] rikastettiin pitkään [[elohopea]]n ja [[syanidi]]n avulla. Hienoksi jauhettuun ja veteen sekoitettuun kulta- tai hopeamalmiin, pulppiin, sekoitettiin jauhamisen yhteydessä nestemäistä elohopeaa jolloin arvometalli -– kulta tai hopea -– tarttui elohopeaan muodostaen [[amalgaami]]a, ja seos sai virrata kuurnaan jonka pohja oli päällystetty elohopeapinnoitetuilla kuparilevyillä. Amalgaami tarttui kupariin ja aika ajoin virtaus katkaistiin jotta levyt voitiin vaihtaa uusiin vastaaviin. Seuraavaksi arvometallipintaiset levyt vietiin puhdistamoon, jossa amalgaami poistettiin raskailla koneellisilla kaapimilla ja elohopea erotettiin kullasta tai hopeasta tislausuuneissa. Elohopea kaasuuntui 300 asteen lämmössä ja poistui uunista, jolloin se jäähdytettiin taas nestemäiseksi ja palautettiin kiertoon, puhdas kulta- tai hopeapöly jäi uuniin ja poistettiin määräajoin. Loppukäsittely tapahtui yleensä sulattamossa, jossa aines valettiin harkoiksi.

Hopea erottui jo amalgaamiin kokonaan, sen sijaan kultamalmin käsittelyprosessi jatkui vielä: amalgaamikuurnista loppu lieju virtasi syanidiliottamoon eli suuriin altaisiin, joihin laskettiin [[kaliumsyanidi]]liuosta. Liuos läpäisi liejun ja kultapitoinen myrkkylipeä sai virrata putkia pitkin ns.niin sanottuihin kastelutorneihin, jotka oli täytetty [[sinkki]]lastuilla. Sinkki vangitsi kullan pintaansa ja määräajoin virtaus katkaistiin, torni tyhjennettiin kultapäällysteisistä lastuista ja ladattiin uudelleen. Tornin pohjalla oli allas, johon sen läpäissyt myrkkyliuos kerääntyi ja pumpattiin kierrätykseen. Altaista lieju taas kuljetettiin eri menetelmillä -– kuljettimista [[kuuppavaunu]]ihin tehtaasta riippuen -– erityiskaatopaikalle. Sinkkilastuista kulta erotettiin sulattamossa. Tämä on yksinkertaista, koska sinkin sulamispiste (noin 420 celsiusastetta) on alhaisempi kuin kullan (yli 1 000 celsiusastetta). Kullasta erotettu sinkki työstettiin uudelleen lastuiksi ja palautettiin kiertoon. Kaliumsyanidiliuosta sen sijaan haaskaantui jonkin verran liejun sekaan, joten sitä tarvittiin jatkuvasti lisää.

[[Ydinvoima|Ydinvoimatekniikassa]] rikastuksella viitataan isotooppirikastukseen eli [[Uraaninuraanin väkevöinti|uraanin väkevöintiin]]in. Tällöin nostetaan [[isotooppi]] U-235:n osuutta suhteessa U-238:n osuuteen.

* Arvi Talvitie: ''Lyhyt kemian oppikirja''

* ''Metallit''; diplomityöhön liittyvä tutkielma, TTY