Ero sivun ”Operaatio Bagration” versioiden välillä

29. kesäkuuta oli pääosa Saksan 9. armeijasta saarroksissa Bobruiskin ympärillä, 3. panssariarmeijan rippeet menettivät yhteyden 16. armeijaan, ja 4. armeija yritti taistella tietään voimakkaiden neuvostopartisaaniosastojen hallussaan pitämän metsäalueen läpi, joka ulottui lähes [[Minsk]]iin asti. Saksalaisten rintama oli murskattu yli 300 kilometrin leveydeltä, ja ainoat toimintakuntoiset armeijat olivat etelässä oleva 2. armeija ja pohjoisessa oleva 16. armeija. Saksalaiset eivät saaneet riittävästi täydennyksiä, ja yritys pysäyttää rintama Slutsk-Minsk-Polotskin linjalle epäonnistui. Tämä [[Minskin offensiivi]] johti siihen, että 3. heinäkuuta puna-armeija tunkeutui Minskiin. Keskustan armeijaryhmällä oli nyt käytössään vain kahdeksan divisioonaa puna-armeijan sataakahtakymmentäkuutta divisioonaa ja neljääkymmnentäviittäneljääkymmentäviittä panssariprikaatia vastaan. 9. armeijan ja 4. armeijan vastarinta oli kuitenkin viivyttänyt puna-armeijan etenemistä. Saksalaisilla oli 21. heinäkuuta käytössään jo 16. divisioonaa heidän saatuaan jonkin verran täydennyksiä. 1. elokuuta olivat puna-armeijan panssarijoukot edenneet jo lähes [[Itä-Preussi]]n rajalle. Saksalaiset onnistuivat täydennyksiä saatuaan pysäyttämään venäläisten etenemisen, ja estämään suunnitellun läpimurron Itä-Preussiin. Puna-armeija oli kuitenkin edennyt jo [[Puola]]an. Heinäkuun loppupuolella puna-armeija näytti jo lähestyvän vastustamattomasti [[Varsova]]a, jossa Puolan vastarintaliike käynnisti [[Varsovan kansannousu|kansannousun]]. Puna-armeijan eteneminen kuitenkin pysähtyi [[Veiksel]]joen itäpuolelle. Tähän vaikutti huomattavasti se, että nyt Luftwaffe pystyi tukemaan jalkaväkeä noin 560 [[maataistelukone]]en voimin.<ref name ="Tippelskirch"/> Operaation lopputuloksena Keskustan armeijaryhmä oli tuhoutunut lähes täysin, ja Puna-armeija edennyt Puolaan. Vaikka Puna-armeijan eteneminen pysähtyikin Veikselille, oli tilanne itärintamalla saksalaisten kannalta katastrofaalinen.