Ero sivun ”Carl Lewis” versioiden välillä

Lewis aloitti vuonna 1979 opinnot [[Houstonin yliopisto]]ssa ja sai yleisurheiluvalmentajakseen tähtivalmentaja [[Tom Tellez]]in. Lewis voitti pikajuoksut vuoden 1980 Yhdysvaltain nuorten mestaruuskilpailuissa. Hän selviytyi myös Yhdysvaltain olympiajoukkueeseen pituushypyssä ja pikaviestissä, mutta Yhdysvallat päätti lopulta boikotoida [[Kesäolympialaiset 1980|Moskovan olympiakisoja]]. Loppuvuonna [[Köln]]issä Lewis sijoittui viidenneksi huipputasoisessa sadan mertinmetrin kilpailussa. Kauden lopussa hänet oli rankattu pituushypyssä maailman kuudenneksi ja 100 metrillä seitsemänneksi.<ref>Duncanson 2011, s. 209–210.</ref>

Los Angelesin olympiakisavuonna 1984 Lewis oli Yhdysvalloissa jo supertähtitähti, jota yleisö ja media seurasivat hyvin tarkasti. Hän oli erinomaisessa tuloskunnossa jo maansa olympiakarsinnoissa ja pääsi tavoittelemaan neljää olympiakultamitalia. Lewisin tähden elkeet ja lehdistötilaisuuksien välttely kuitenkin ärsyttivät joitakuita, ja media julkaisi hänestä myös kriittisiä kirjoituksia. Niissä muun muassa vihjailtiin hänen olevan dopingin käyttäjä ja homoseksuaali, mitkä Lewis aina kiisti. [[Kesäolympialaiset 1984|Los Angelesin olympialaisissa]] Lewis voitti kaikki tavoittelemansa neljä kultamitalia (100 metriä, pituushyppy, 200 metriä ja pikaviesti) melko selvillä eroilla. 100 metrillä hänen voittomarginaalinsa oli olympiahistorian suurin, 200 metrillä hän juoksi olympiaennätyksen 19,80, ja pikaviestijoukkueen voittoaika oli jälleen maailmanennätys.<ref>Duncanson 2011, s. 213–217.</ref>