Ero sivun ”Arndt Pekurinen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p oma typo |
kuva, UVF |
||
Rivi 1:
{{Henkilö
| nimi = Arndt Juho Pekurinen
| kuva = Arndt-Pekurinen-1930s.jpg
| syntymäpäivä = [[29. elokuuta]] [[1905]]
| syntymäpaikka = [[Juva]]
| kuolinpäivä = {{Kuolinaika ja ikä|29|8|1905|5|11|1941}}
| kuolinpaikka = [[Kalevalan kansallinen piiri|Kalevalan piiri]], [[Neuvostoliitto]]<
| kansallisuus = [[suomalainen]]
| siviilisääty = naimisissa
| puoliso = Aleksandra Havia<ref name="paasilinna">{{Kirjaviite | Tekijä=Paasilinna, Erno | Nimeke=Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1998 | Isbn = 951-1-13242-3 | Sivu=132 }}</ref>
| vanhemmat = Kalle Viljam Pekurinen ja Hilma Sofia Pekurinen (o.s. Schadewitz)<ref>Paasilinna
| lapset = Säde Saini (s. 1933) ja Arndt Juhani (s. 1939)<ref>Paasilinna
}}
'''Arndt Juho Pekurinen''' ([[29. elokuuta]] [[1905]] [[Juva]] – [[5. marraskuuta]] [[1941]] [[Kalevalan kansallinen piiri|Kalevalan piiri]], [[Neuvostoliitto]],<ref name="arkistolaitos">{{Verkkoviite | osoite=http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php?id=753856&raportti=1 | nimeke=Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet: Pekurinen, Arndt Juho | julkaisija=Arkistolaitos | viitattu=1.4.2014}}</ref> nyk. [[Venäjä]]) oli tunnettu [[Suomi|suomalainen]] [[aseistakieltäytyjä]] ja [[pasifismi|pasifisti]]. Pekurisen aseistakieltäytymisen saama julkisuus vaikutti ratkaisevasti vuonna 1931 Suomen ensimmäisen [[siviilipalvelus|siviilipalveluksen]] mahdollistavan lain eli niin sanotun [[Lex Pekurinen|Lex Pekurisen]] säätämiseen. Pekurinen teloitettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Suomussalmen rintamalla. Vuosikymmeniä kuolemansa jälkeen hän on noussut maineeseen pasifistien marttyyrihahmona.
==Tausta==
Pekurinen syntyi Juvalla [[torppari]] Kalle Viljam Pekurisen ja Hilma Sofia Schadewitzin seitsenlapsiseen perheeseen. Hän kävi neljä luokkaa kansakoulua ja sai kiitettäviä arvosanoja, mutta vanhemmilla ei ollut varaa enempään koulutukseen. Hän lähti veljensä kanssa [[Kotka (kaupunki)|Kotkaan]] ja työskenteli siellä vuosina 1922–1927 satamatyöläisenä ja laivanapumiehenä. Lukuharrastuksensa parissa Pekurinen tutustui jo nuorena [[Arvid Järnefelt]]in ja [[Leo Tolstoi]]n pasifistisiin opetuksiin. Vuonna 1927 hän muutti töiden perässä Helsinkiin, jossa oli seuraavat 12 vuotta autonkuljettajana ja sekatyömiehenä.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=9003|nimi=Pekurinen, Arndt (
Pekurinen oli vuodesta 1934 naimisissa turkisompelija Aleksandra Havian (1903–1984) kanssa. Heillä oli kaksi lasta.<ref name="KB" />
Rivi 25:
Eettisen vakaumuksensa vuoksi Pekurinen jätti syyskuussa 1924 menemättä [[Kutsunnat|kutsuntoihin]], mistä ei vielä välittömästi seurannut sanktioita. Tuohon aikaan asepalveluksesta oli mahdollista kieltäytyä vain uskonnollisen vakaumuksen perusteella ja silloinkin vaihtoehtoinen palvelus oli suoritettava kasarmialueella armeijan joukoissa, mitä Pekurinen ei hyväksynyt. Helsingissä hän liittyi [[Suomen Rauhanliitto]]on ja tutustui sen puheenjohtajaan [[Felix Iversen]]iin. Pian hän ystävystyi [[Aarne Selinheimo]]n kanssa, josta tuli hänen tärkeä tukijansa. Selinheimo oli muutamaa vuotta aiemmin perustanut [[Suomen Antimilitaristinen liitto|Suomen Antimilitaristisen liiton]], joka ajoi Rauhanliittoa radikaalimpaa pasifistista linjaa, ei pelkästään siviilipalveluksen mahdollistamista vaan [[asevelvollisuus|asevelvollisuuden]] lakkauttamista. Pekurinen toimi 1927 alkaen Antimilitaristisen liiton johtotehtävissä ja hänestä tuli pienelle järjestölle korvaamaton aktiivi.<ref name="KB" />
[[Etsivä Keskuspoliisi]] kiinnitti huomionsa Antimilitaristiseen liittoon, kun ilmeni että Pekurinen pakoili edelleen kutsuntoja. Tultuaan valituksi liiton puheenjohtajaksi hänet pidätettiin marraskuussa 1929 ja vietiin väkisin [[Santahamina]]n varuskuntaan palveluksen suorittamista varten. Pekurinen kieltäytyi tästä ehdottomasti ja vaati saada suorittaa aseettoman palveluksen siviilivaatteissa. Hän ryhtyi [[nälkälakko]]on, jolloin [[sotaoikeus]] antoi hänelle kolmen kuukauden vankeustuomion niskuroinnista. Selinheimon aloitteesta hänen tuekseen organisoitiin keväällä 1930 laaja kampanja, johon kuului muun muassa puolustusministeri [[Juho Niukkanen|Juho Niukkaselle]] luovutettu kansainvälinen vetoomus.<ref name="KB" /> Sen allekirjoittivat [[Britannia]]n parlamentin 60 jäsenen lisäksi muiden muassa [[H. G. Wells]], [[Henri Barbusse]] ja [[Albert Einstein]].<ref name="YA">{{Verkkoviite | osoite=http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/teloitettu_pasifisti_arndt_pekurinen_28626.html#media=28631 | nimike=Teloitettu pasifisti Arndt Pekurinen | sivusto=Elävä arkisto | julkaisija=
Puolustusministeri Niukkanen joutui Pekurisen asiassa suorastaan kirjepommituksen kohteeksi, ja Einsteinin kanssa hän kävi kirjeenvaihtoa. Niukkanen oli antanut harhaanjohtavaa tietoa, että Pekuriselle olisi tarjottu siviilipalvelusta. Todellisuudessa palvelus oli tehtävä Suomenlinnan varuskunnan palomiehenenä, osana puolutstusvoimia. Asia selvisi Einsteinille, joka lähetti Niukkaselle tiukkasävyisen paheksunnan. Kirjeet sijaitsevat Kansallisarkistossa puolustusministerin kirjeenvaihtoa vuodelta 1930 sisältävässä kansiossa.<ref name=HS-TN>
Pekurisen tapauksen herättämän huomion seurauksena tehtiin eduskunnassa kesällä 1930 aloite asevelvollisuuslain muuttamisesta siten, että siviilipalveluksen voisi suorittaa myös eettisen vakaumuksen perusteella ja täysin armeijan ulkopuolella. Lakimuutos eli niin sanottu Lex Pekurinen hyväksyttiin eduskunnassa yksimielisesti.<ref name="KB" /> Tämä Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki astui voimaan 14. huhtikuuta 1931. Laki oli kuitenkin voimassa vain rauhan aikana.<ref name=HS-TN/>
Pekurinen vapautui ehdonalaiseen tammikuussa 1932 istuttuaan vankilassa yli kaksi vuotta. Hän jatkoi järjestötoimintaansa ja perusti 1934 yhdessä Selinheimon kanssa [[Suomen Sodanvastustajaain liitto|Suomen Sodanvastustajain liiton]]. Toiminta lamaantui Selinheimon kuollessa 1939. [[Talvisota|Talvisodan]] puhjettua Pekurinen kutsuttiin taas aseisiin ja hän sai kieltäydyttyään yli kahden vuoden vankeustuomion, josta anoi turhaan armahdusta.<ref name="KB" /> [[Jatkosota|Jatkosodan]] alettua 1941 hänet määrättiin työvelvollisena etulinjaan III armeijakunnan rintamalle [[Jalkaväkirykmentti 11 (jatkosota)|JR 11:n]] joukkoihin.<ref name="arkistolaitos" /> Käskyssä määrättiin huolehdittavaksi, että Pekurinen tarttuu aseeseen ja käyttää sitä. Pekurinen kieltäytyi tästä edelleen johdonmukaisesti.
Pekurinen haudattiin aluksi teloituspaikalle, ja leskelle valehdeltiin hänen kaatuneen taistelussa. Tämä onnistui lopulta saamaan ruumiin tuoduksi Helsinkiin, jossa se haudattiin [[Malmin hautausmaa]]lle.<ref name="KB" /> Ruumis oli murjottu, ja Pekurisen korva oli isketty kiväärin perällä pään sisään.<ref name="rumasota"/> Kansanedustaja [[K. H. Wiik]]in aloitteesta Pekurisen teloituksesta käynnistettiin 1945 tutkinta, joka kuitenkin päätettiin vuoden kuluttua tuloksettomana. Pekurisen ystävät kustansivat hänen haudalleen 1977 vaatimattoman muistokiven.<ref name="KB" /> Hautakivessä on aseistakieltäytymisen symboli ja sanat ”Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!” [[Aseistakieltäytyjäliitto]] järjestää vuosittain muistokäyntejä haudalle.<ref>{{Verkkoviite | osoite= http://akl-web.fi/tapahtumat/Muistokaynti_Arndt_Pekurisen_haudalla_1 | nimeke=Muistokäynti Arndt Pekurisen haudalla | julkaisija=Aseistakieltäytyjäliitto | viitattu=1.4.2014 | ajankohta=5.11.2013}}</ref>
[[Tiedosto:Arndt_Pekurinen_grave_stone_1_cropped.jpg|pienoiskuva|Arndt Pekurisen hautakivi Malmin hautausmaalla. Hautakivessä on teksti "Elit rauhalle, siksi sinut ammuttiin. Sä elät sittenkin!"]]
''Aktivistit''-kirjan tekijöiden mukaan Pekurisen teloituksessa oli kyse suunnitellusta tapahtumaketjusta, jonka tarkoituksena oli päästä eroon kiusalliseksi käyneestä rauhanliikkeen keulakuvasta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Metsämäki, Mikko
== Maine ==
Pekurinen ja hänen kohtalonsa olivat pitkään unohduksissa, kunnes kirjailija [[Erno Paasilinna]] kirjoitti Pekurisen elämäkerran ''Rohkeus
Yleisradion [[Suuret suomalaiset]] -ohjelman äänestyksessä 2004 Pekurinen sijoittui 54:nneksi.<ref name="KB" /> Helsingin [[Itä-Pasila]]ssa [[Rauhanasema]]n vieressä sijaitseva puistikko vihittiin 19. toukokuuta 2006 Arndt Pekurisen puistoksi. Päätöksen nimeämisestä teki [[Helsingin kaupunginvaltuusto]] äänin 53–31. [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomuksen]] valtuustoryhmä olisi halunnut jättää Pekurisen nimen pois puiston nimestä ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:n ryhmä ehdotti puiston nimeksi Siviilipalveluspuistoa (Civiltjänstparken).<ref>{{Verkkoviite | osoite=http://www.hel.fi/hel2/helakanslia/Kaupunginvaltuusto/Keskustelupoytakirjat/061430202.htm | nimike=Keskustelupöytäkirja 06/15.03.2006 | julkaisija=Helsingin kaupunginvaltuusto | viitattu=1.4.2014 | ajankohta=15.3.2006}}</ref>
Pekurisen sukulainen, kuvanveistäjä [[Jarmo Vellonen]] on tehnyt teoksen ''Arndt elää'', jolla muistetaan Pekurista. Se on esillä 24. elokuuta 2018 alkaen [[Laterna Magica (galleria)|Laterna Magica]] -galleriassa Helsingissä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10349182 | Nimeke =Sukulaismiehen elämä päättyi niskalaukaukseen | Tekijä = Aromaa, Jonni
== Katso myös ==
Rivi 52:
==Aiheesta muualla==
*
* [https://web.archive.org/web/20070811115742/http://www.jamsa.fi/~totapiai/kirjaesittelyt/rohkeus.html Jämsän kirjaston sivu Erno Paasilinnan kirjasta ja Pekurisesta.]
* [https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/armeijan-harkittu-kosto-aseistakieltaytyja-arndt-pekurinen-teloitettiin-75-vuotta-sitten/ Armeijan harkittu kosto: Aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen teloitettiin 75 vuotta sitten
* {{UVF|PekurinenArndt Pekurinen, Arndt}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Pekurinen, Arndt}}
[[Luokka:Oikeustapaukset]]
|