Ero sivun ”Ekspressionismi (arkkitehtuuri)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p w |
p Nimen oikeinkirjoitus |
||
Rivi 1:
'''Ekspressionismi''' on noin 1910–1925 Euroopassa, varsinkin Saksassa, vaikuttanut arkkitehtuurin tyylisuunta. Ekspressionismin mukaan arkkitehdin persoonallisen idean tuli ilmetä rakennuksen vapaasti muotoilluissa, abstrakteissa ja veistoksellisissa muodoissa. Ekspressionistisella arkkitehtuurilla on selvä sisällöllinen yhteys kuvataiteen ja kirjallisuuden [[Ekspressionismi|ekspressionismiin]].<ref name="as">Jokinen & Honkala 2000, s. 62 ja 66</ref>
Varhaisimpia esimerkkejä ekspressionismista arkkitehtuurissa olivat useat [[Hans Poelzig|Hans Poelzigin]] teollisuusrakennukset sekä [[Bruno Taut|Bruno Tautin]] suunnittelema Kölnin näyttelypaviljonki vuodelta 1914. Taut laati myös useita utopistisia kaupunkisuunnitelmia, jotka edustavat ekspressionismia. Myös useat sittemmin modernisteina tunnetuksi tulleet arkkitehdit tekivät ekspressionistisia suunnitelmia. Näihin kuuluivat muun muassa [[Ludwig Mies van der Rohe|Ludwig Mies van der Rohen]] Berliinin tekemä toimistorakennuksen suunnitelma vuodelta 1921 [[Walter Gropius|Walter Gropiuksen]] März-kaatuneiden muistomerkki ja [[Peter Behrens|Peter Behrensin]] Hoechst AG:n toimistorakennus.<ref name="as" />
Ekspressionistisen arkkitehtuurin merkittävimpiä töitä ovat Hans Poelzigin Grosses Schauspielhaus, [[Erich Mendelsohn|Erich Mendelsohnin]] [[Einstein-torni]] ja [[Fritz Höger|Fritz Högerin]] [[Chilehaus]]. Ekspressionismi näkyi myös useissa [[Dominikus Böhm|Dominikus Böhmi]]n ja [[Otto Bartning|Otto Bartningin]] kirkoissa ja myös 1910- ja 1920-luvun elokuvien lavasteissa. Alankomaissa [[Amsterdamin koulukunta]] ja Italiassa [[Futurismi|futurismin]] monet suunnitelmat edustavat myös ekspressionismia.<ref name="as" /> [[Rudolf Steiner|Rudolf Steinerin]] Baseliin suunnittelema, vuosina 1924–1928 rakennettu [[Goetheanum]] luetaan myös ekspressionistisen arkkitehtuurin merkittävimpiin töihin.<ref>Curl 1999, s. 235</ref>
| |||