Ero sivun ”Lapuanliike” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Poliittisen järjestelmän heikkous: - tätä vähän uusiksi; Siltala korostaa, että porvarihallitukset eivät tehneet SDP:lle merkityksellisiä myönnytyksiä
Rivi 53:
 
=== Poliittisen järjestelmän heikkous ===
Epäluottamus [[vuoden 1919 hallitusmuoto]]a kohtaan oli yleistä sekä oikealla että vasemmalla äärilaidalla. Järjestelmään ei uskottu.<ref>Siltala 1985 s. 34</ref> Maltillisen keskustan esityksestä syntyneeseen perustuslakiratkaisuun luottavat olivat vähemmistössä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 154</ref> 1920-luvun Suomessa heikotHeikot hallitukset seurasivat toisiaan. VuosienVuoden 1919 eduskuntavaalien ja kesän 1930 eduskuntavaalien välillä istuneista 14 hallituksesta 12 oli vähemmistöhallituksia. Vuosina 1926–1930 oli vallassa yhtäjaksoisesti useita yhden puolueen vähemmistöhallituksia, jotka joutuivat etsimään tukea ja tekemään myönnytyksiä myös vasemmistolle. Vaa’ankieliasemassa olivat usein sosiaalidemokraatit. Ulospäin näytti siltä, että vasemmalta saneltiin välillä koko suomalaisen politiikan suunta.<ref name="siltala36">Siltala 1985 s. 36–37.</ref><ref>Perälä 1998, s. 25–26..</ref> Porvaripuolueet olivat hajaannuksessa.: Oikeistopuolue [[Kansallinen Kokoomus|Kokoomus]] oli ajautunut oppositioon ja riitoihin keskustapuolueiden [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] ja [[Kansallinen Edistyspuolue|Kansallisen Edistyspuolueen]] kanssa., Aiemminkun vankasti porvarillinentaas [[Ruotsalainen kansanpuolue]] teki(RKP) alkoi tehdä kielipoliittista yhteistyötä SDP:n kanssa. SDPKoska taasporvaripuolueet tukieivät kyenneet yhteishallitukseen, joutuivat keskustan vähemmistöhallituksiavähemmistöhallitukset nojaamaan SDP:n tukeen. Vaikka keskustahallitukset eivät juuri tehneet myönnytyksiä sosiaalidemokraateille, vasemmisto ja RKP pystyivät eduskuntaenemmistöllään pitämään kokoomuksen ulkona hallituksesta ja siten estämään oikeistolaisemman politiikan. Oikeiston silmissä vasemmisto saneli koko suomalaisen politiikan suunnan.<ref name="siltala36" />
 
Konsensuspolitiikka ja kykenemättömyys oikeistoa miellyttäviin päätöksiin turhautti sisällissodan voittajia. Voittajien asema ei näkynyt vallankäytössä.<ref>Siltala 1985 s. 35–36</ref> Osa näki, että nurkkakuntainen puoluepolitikointi oli myrkyttänyt valtiollisen ilmapiirin ja saanut puolueet unohtamaan isänmaan ja suomalaisten edut. Ajan iskulause oli parlamentarismin ”rämettyminen”.<ref>Siltala 1985 s. 39</ref> Tilalle oli saatava luja hallitusvalta. Alun perin kansanliike nähtiin porvarillisen hallituksen tueksi suunnattuna ”ryhtiliikkeenä”. Pian se kuitenkin muuttui protestiliikkeeksi.