Ero sivun ”Kaulauslauta” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh |
p 404 fix |
||
Rivi 1:
[[File:Mangelbräde Palojoki.jpg|thumb|Kaulauslauta ja -⁠tukki [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] synnyinkodissa Nurmijärven [[Palojoki|Palojoella]].]]
'''Kaulauslauta ja -⁠tukki''' ovat käsityökaluja, joita käytettiin ennen [[mankeli]]n yleistymistä [[Lakana|liinavaatteiden]] ''kaulaamiseen'' ({{k-sv|kavla}}) eli mankeloimiseen sileäksi pesun jäljiltä. Kaulauslautaa kutsutaan myös kauluulaudaksi sekä Karjalassa nimillä ''rullookarttu'' ja ''kataipaalikka''.<ref name =esinehistoriaa>[
Kaulauslauta on vajaan metrin pituinen suora tai pohjasta hieman kupera leveähkö (n. 12 cm) lauta, jonka yläpintaan on Länsi-Suomessa ja Ruotsissa kiinnitetty ovenkahvan kaltainen kädensija, joskus myös toiseen päähän nuppi kuten [[höylä]]ssä. Itä-Suomessa kädensija on laudan pään kavennettu jatke kuten [[Pyykkikarttu|pyykkikartussa]], ja laudan pohja on usein hammastettu laudan poikki menevin urin paremman pidon aikaansaamiseksi. Sekä vanhimmat, 1600-luvulta peräisin olevat kaulauslaudat, sekä uusimmat teollisesti valmistetut ovat kuitenkin sileäpohjaisia. Itäsuomalainen hammastettu malli levisi 1800-luvulla länteen, muun muassa [[Sammatti]]in ja [[Vähäkyrö|Vähäänkyröön]] saakka. Kaulauslaudat olivat suosittuja sulhasten tekemiä morsiuslahjoja, joiden yläpintaan kaiverrettiin usein koristeluja. Kädensija veistettiin usein hevosen muotoiseksi.<ref name =esinehistoriaa/>
| |||