Ero sivun ”Lapuanliike” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Viittausvirheen korjaus. |
→Lapuanliikkeen vaiheet: - lisää, aiemman järjestelyä |
||
Rivi 165:
}}
Kesäkuun 11.–14. päivinä Helsingissä järjestettiin niin sanottu ”maakunnan miesten kokous” eli kansalaiskokousten edustajiston kokous. Eduskunta oli ollut tauolla huhtikuusta lähtien, mutta nyt sitä vaadittiin kokoontumaan ja säätämään lait kommunistien toiminnan kieltämiseksi. ”Valkoisen Suomen” aktivistit olivat käytännössä luoneet varjoparlamentin, joka saneli hallituksen ja eduskunnan tehtävälistan.<ref>Siltala 1985 s. 82–83</ref> Hallituksessa ymmärrettiin painostuksen vaarat, mutta sen omat tavoitteet olivat samat kuin liikkeellä.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 201</ref> Armeijan ja poliisin tuesta ei oltu varmoja, jos liikehdintää yritettäisiin hillitä voimalla. Liikkeen tavoitteita tukivat hyvin arvovaltaiset tahot. Myöhemmin kenraaliksi noussut [[Paavo Talvela]] totesi puheessaan maakunnan miesten kokouksessa, miten ”sotavoima ei ole tämän hallituksen käsissä, jos se asettuu tätä liikettä vastaan”.<ref>Siltala 1985 s. 86–88</ref> Mannerheim kirjoitti [[Johan Mannerheim|veljelleen]], miten nyt korjattaisiin sisällissodan jälkeen tehdyt virheet.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 200</ref>
Pääministeri Kallio taipui presidentti Relanderin ja eduskunnan puhemiehen [[Paavo Virkkunen|Paavo Virkkusen]] painostamana. Hallitus päätti 13. kesäkuuta lakkauttaa kaikki kommunistiset lehdet ja rajoittaa kokoontumisoikeutta.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 201</ref><ref name="Hokkanen2" /> Seuraavana päivänä Vaasan, [[Oulun lääni|Oulun]], [[Kuopion lääni|Kuopion]] ja [[Uudenmaan lääni]]n maaherroille myönnettiin hallitusmuodon vastaisesti poikkeusvaltuudet sulkea välittömästi kommunistien kirjapainot,<ref>Perälä 1998, s. 104.</ref><ref name="Saarela777" /> ja kaikki maaherrat päättivät myös niitä käyttää.<ref name="Hokkanen2" /> Kommunistien kahdeksan sanomalehteä ja kahdeksan aikakauslehteä lakkautettiin, useimmat välittömästi. ”Hoipertelijoiden” lehti ''[[Suomen Työmies (1930)|Suomen Työmies]]'' lakkautettiin kaksi viikkoa muita myöhemmin.<ref name="perälä106">Perälä 1998, s. 106–107.</ref> Samalla hallitus päätti vastentahtoisesti taipua toiseenkin kansanliikkeen vaatimukseen, eduskunnan koollekutsumiseen kesken kesäloman.<ref name="Hokkanen2" /> Lapuanliike oli aktivoinut tuhansia kannattajiaan mielenosoituksiin eri puolilla Suomea painostaakseen poliitikkoja, mutta väkivallalta vältyttiin. Esimerkiksi Vaasassa marssi 1 200 ja Oulussa 3 000 liikkeen kannattajaa osoittamassa tyytyväisyyttään hallituksen päätöksestä suoran toiminnan sijaan.<ref>Siltala 1985 s. 90</ref>
Rivi 189:
===== Kallion hallituksen ero ja Svinhufvudin hallituksen nimittäminen =====
Kallion hallitus oli kestämättömässä tilanteessa ja presidentti oli vetänyt siltä tukensa, joten puolueet sopivat sen korvaamisesta laajapohjaisemmalla hallituksella. Eduskunnan käsitellessä 2. heinäkuuta kommunistilehtien laitonta lakkauttamista koskenutta tiedonantoa hallitus sai vielä luottamusluseen äänin 112–69, mutta se jätti samana iltana eropyyntönsä.<ref name="Hokkanen2" /><ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 204</ref><ref name="perälä116">Perälä 1998, s. 116.</ref> Kaksi päivää myöhemmin muodostettiin lapuanliikkeen tavoitteiden mukaisesti [[Svinhufvudin II hallitus|Svinhufvudin johtama yleisporvarillinen hallitus]]. Eduskuntaryhmiä ei kutsuttu hallitusneuvotteluihin ja hallitus muodostettiin ”etupäässä silmällä pitäen sitä että sillä on lapualaisten luottamus.”<ref>Siltala 1985 s. 110</ref> Keskustapuolueiden ministerit edustivat puolueidensa oikeistosiipiä.<ref name="perälä118">Perälä 1998, s. 118–119.</ref> Uusi hallitus kertoi tukevansa lapuanliikkeen tavoitteita.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref> Liikkeen johto oli vaatinut itselleen kolmea ministerinsalkkua, jotka olisi annettu Kosolalle, K. R. Karekselle ja Vihtori Herttualle.<ref name="perälä118" /> Svinhufvud tavoitteli taitavana poliittisena pelurina kuitenkin mahdollisimman laajaa tukea ja vastusti Kosolan tuloa hallitukseen. Kosola ja Herttua ehtivät olla ”ministereinä” neljä tuntia ennen vetäytymistään hallituksesta.<ref>Siltala 1985 s. 112</ref> Taustalla oli ilmeisesti pelko siitä, että hallitusvastuu ilman määräävää asemaa vesittäisi kansanliikkeen. Myös Kareksen ja opetusministeriksi tulleen kokoomuslaisen Paavo Virkkusen [[Teologia|teologisten]] erimielisyyksien on arvioitu vaikuttaneen lapualaisten hallitukseen tulon kariutumiseen.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 205</ref><ref name="perälä118" /> Kosolan alkoholinkäyttö on myös mainittu yhdeksi syyksi, miksi Svinhufvud ei halunnut häntä hallitukseen<ref>Virtanen 2015, s. 104.</ref>
==== Kansanedustajien sieppaus perustuslakivaliokunnasta ====
Rivi 217:
Hakkilan kyyditystä on usein jälkikäteen selitetty lievemiesten tekona, mutta sen tekijät ja suunnittelijat olivat lapuanliikkeen ydinhenkilöitä, kuten liikkeen rahoittajan ja tukijan Rafael Haarlan poika ja Vapaussodan Rintamamiesten Liiton puheenjohtaja [[Eino Haarla]] sekä saman järjestön sihteeri ja ''[[Aamulehti|Aamulehden]]'' toimittaja [[Eero Rekola]].<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 215</ref> Haarla ja Rekola värväsivät viisi muiluttajaa, joita johti myöhemmin [[Suomen Kansan Järjestö]]n johtajana toiminut jääkärikapteeni [[Arvi Kalsta]].<ref>Siltala 1985 s. 284</ref> Kalsta tuomittiin kyydityksen pääsuorittajana kahdeksan kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Vapaussodan Rintamamiesliitonkin maine kärsi pahasti kyydityksen myötä. Teko tuomittiin laajasti ja liikettä tukivat sen jälkeen suurista lehdistä vain ''[[Uusi Suomi]]'' ja ''Aamulehti''.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
==== Kunnanvaltuustojen puhdistaminen kommunisteista ====
Paine lapuanliikettä kohtaan alkoi kasvaa. Tapaamisessa 23. heinäkuuta 1930 pääministeri Svinhufvud vaati yhteistyön ehtona liikkeen luopumista väkivallasta. Lapuanliikkeen miehet olivat kuitenkin edelleen voimansa tunnossa ja pyysivät Svinhufvudia ryhtymään Suomen diktaattoriksi. Pääministeri kieltäytyi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 212</ref> Lapuanliikkeen valtuuskunta julkisti 24. heinäkuuta kyydityskiellon, mutta teki sen tyhjäksi vaatimalla samassa yhteydessä poistamaan kommunistit kaikista valtuustoista ja luottamustoimista ”siveellisellä painostuksella”.<ref>Perälä 1998, s. 135.</ref>
=== Syksy 1930: Eduskuntavaalit ja maltillisten lähtö ===
[[Tiedosto:Vuoden_1930_eduskuntavaalien_vaalimainoksia_Heikinesplanadilla_(=_Mannerheimintie),_vas_Vanha_ylioppilastalo.jpg|pienoiskuva|Vuoden 1930 eduskuntavaalien vaalimainoksia Heikinesplanadilla eli [[Mannerheimintie (Helsinki)|Mannerheimintiellä]], Helsingissä.<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:000008ji |nimeke =Eduskuntavaalit 1930: Vaalimainoksia Heikinesplanadilla (= Mannerheimintie), vas Vanha ylioppilastalo.|tekijä=valokuvaaja Anton Rönnberg |julkaisu= finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
Lapuanliikkeen uhkailu ja painostus sävytti eduskuntavaalitaistelua.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 214</ref> Kommunistiset järjestöaktiivit pyrittiin löytämään ja pidättämään. Kesän 1930 jälkeen noin 500 aktiivia oli vangittu, työväenlehdet oli lakkautettu ja työväentalot suljettu.<ref>Siltala 1985 s. 148–151</ref> Lapuanliike oli vaatinut hallitusta kieltämään kommunisteilta myös äänestämisen, mutta hallitus ei suostunut tähän. Eri puolilla Suomea vaalilautakunnat karsivat kuitenkin äänioikeutettujen listoilta laittomasti arvioiden mukaan jopa 20 000 kommunistiksi epäiltyä.<ref>Perälä 1998 s. 145</ref> Vaalien lähestyessä Lapuanliikkeen suora painostus oli näkyvää. Vasemmistolaisia ehdokkaita seurattiin ja äänestäjiä käytiin uhkailemassa kotona.<ref>Siltala 1985 s. 173–174</ref>
▲Lapuanliikkeen uhkailu ja painostus sävytti eduskuntavaalitaistelua.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 214</ref> Liikkeen valtuuskunta julkisti 24. heinäkuuta kyydityskiellon, mutta teki sen tyhjäksi vaatimalla samassa yhteydessä poistamaan kommunistit kaikista valtuustoista ja luottamustoimista ”siveellisellä painostuksella”.<ref>Perälä 1998, s. 135.</ref> Enimmäkseen paikallisilla kyydityksillä ja väkivallan uhalla noin 70 kunnan kunnanvaltuustot ”puhdistettiin” kommunisteista jo ennen uuden kunnallislain voimaantuloa.<ref>Siltala 1985 s. 148</ref> Useimmilla paikkakunnilla Suomen Lukon paikallisosasto, sen järjestämä kansalaiskokous tai valtuuston porvarilliset edustajat esittivät vaatimuksen kommunistien eroamisesta.<ref name="Saarela780" /> Hallituskaan ei odotellut lakeja vaan ylitti demokratian ja valtaoikeuksiensa rajat. Kommunistien kansanedustajat oli jo pidätetty ja heinäkuun puolivälissä maaherroille annettiin valtuudet sulkea kommunistien tilat ja kieltää kokoontumiset. Kommunistiset kunnallispoliitikot painostettiin eroamaan valtuustoista.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 211</ref><ref name="Saarela780" /> Sisäministeriö ilmoitti valtuustojen olevan päätösvaltaisia, vaikka eroamaan pakotettujen valtuutettujen varamiehet eivät ottaisi paikkojaan vastaan.<ref name="perälä169">Perälä 1998, s. 169–170.</ref> Hallitus harkitsi myös kaikkien kommunististen kunnanvaltuutettujen pidättämistä, mutta siihen ei ryhdytty.<ref name="Saarela780" />
Eduskuntavaaleissa lapuanliikkeen vaatimaa yleisporvarillista isänmaallista vaaliliittoa ei saatu syntymään kaikkialla, sillä maalaisliitto, edistypuolue ja RKP antoivat piirijärjestöilleen vapaat kädet päättää vaaliliitoista. Maalaisliiton johto suhtautui lapuanliikkeeseen kielteisesti, mutta puolue ei uskaltanut irtisanoutua liikkeestä ennen vaaleja, sillä kommunistilakien läpiviemistä pidettiin tärkeämpänä ja osa puolueen jäsenistä tuki yhä liikettä.<ref>Perälä 1998, s. 140–143, 149.</ref> Presidentti Relander kehotti kansaa äänestämään ehdokkaita, jotka hyväksyisivät kommunistilait. [[Eduskuntavaalit 1930|Vaaleissa 1.–2. lokakuuta]] varsinkin kokoomus ja SDP lisäsivät paikkalukuaan.<ref name="siltala178">Siltala 1985 s. 178–179</ref><ref name="perälä147">Perälä 1998, s. 147, 167.</ref> Kommunistien ehdokaslistojen äänimäärä romahti alle kymmenesosaan edellisistä vaaleista eivätkä he saaneet lainkaan edustajia.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke=Suomen tilastollinen vuosikirja 2004|Vuosi = 2004|Sivut = 563| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tilastokeskus | ISBN = 952–467–350–9 | www = http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90078/yyti_stv_200400_2004_net.pdf?sequence=1&isAllowed=y | Tiedostomuoto = PDF | www-teksti = Verkkoversio | Viitattu = 5.4.2021}}</ref> Porvarilliset puolueet saivat yhteensä 134 paikkaa eli täpärästi määräenemmistöön vaadittavat kaksi kolmasosaa kansanedustajista SDP:n saadessa 66 paikkaa. Oikeisto oli vaalitulokseen tyytyväinen ja sosiaalidemokraatitkin olivat helpottuneita, sillä he voisivat nyt äänestää eduskunnassa kommunistilakeja vastaan ilman huolta lakien hylkäämisen mahdollisista seurauksista. Uusi eduskunta hyväksyi kommunistilait ja tasavallan suojelulain 11. marraskuuta pienimmällä mahdollisella määräenemmistöllä.<ref name="siltala178" /><ref name="perälä147" /
▲Kommunistiset järjestöaktiivit pyrittiin löytämään ja pidättämään. Kesän 1930 jälkeen noin 500 aktiivia oli vangittu, työväenlehdet oli lakkautettu ja työväentalot suljettu.<ref>Siltala 1985 s. 148–151</ref> Lapuanliike oli vaatinut hallitusta kieltämään kommunisteilta myös äänestämisen, mutta hallitus ei suostunut tähän. Eri puolilla Suomea vaalilautakunnat karsivat kuitenkin äänioikeutettujen listoilta laittomasti arvioiden mukaan jopa 20 000 kommunistiksi epäiltyä.<ref>Perälä 1998 s. 145</ref> Vaalien lähestyessä Lapuanliikkeen suora painostus oli näkyvää. Vasemmistolaisia ehdokkaita seurattiin ja äänestäjiä käytiin uhkailemassa kotona.<ref>Siltala 1985 s. 173–174</ref> Svinhufvudin hallitus antoi 6. syyskuuta julkilausuman väkivallan lopettamisesta, mutta Kosola vastasi tähän määräämällä seuraavina päivinä entistä enemmän valtuutettujen kyydityksiä suurissa kaupungeissa.<ref name="perälä137">Perälä 1998, s. 137–138.</ref> Yleinen mielipide oli kuitenkin kääntymässä kyyditysten ja väkivallan vastaiseksi, ja Martti Pihkalan johtama lapuanliikkeen valtuuskunnan enemmistö vaati niiden keskeyttämistä. Tilanteen rauhoittamiseksi 15. syyskuuta julkaistiin Vihtori Kosolan, Iivari Koiviston ja Matti Rantasen vetoomus ”yksityisluontoisten väkivallan tekojen” lopettamiseksi.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 215</ref><ref name="perälä137" />
Voimaan tulleiden kommunistilakien nojalla lakkautettiin kaikki kommunistien järjestöt ja jopa Suomen Ammattijärjestö. Kommunistinen liike joutui siirtymään kokonaan maan alle.<ref name="perälä147" /> [[Kunnallisvaalit 1930|Joulukuun alussa pidetyt kunnallisvaalit]] sinetöivät kommunistien poistamisen kaikista kunnanvaltuustoista. Nyt myös sosiaalidemokraattien ehdokaslistoja hylättiin mielivaltaisesti. Joulukuussa eduskunta hyväksyi myös niin sanotun työmaarauhalain, jonka tarkoituksena oli lopettaa kommunistien työmaaterrori kriminalisoimalla ei-sosialistisiin työntekijöihin kohdistuva painostus.<ref name="perälä169" />▼
▲Eduskuntavaaleissa lapuanliikkeen vaatimaa yleisporvarillista isänmaallista vaaliliittoa ei saatu syntymään kaikkialla, sillä maalaisliitto, edistypuolue ja RKP antoivat piirijärjestöilleen vapaat kädet päättää vaaliliitoista. Maalaisliiton johto suhtautui lapuanliikkeeseen kielteisesti, mutta puolue ei uskaltanut irtisanoutua liikkeestä ennen vaaleja, sillä kommunistilakien läpiviemistä pidettiin tärkeämpänä ja osa puolueen jäsenistä tuki yhä liikettä.<ref>Perälä 1998, s. 140–143, 149.</ref> Presidentti Relander kehotti kansaa äänestämään ehdokkaita, jotka hyväksyisivät kommunistilait. [[Eduskuntavaalit 1930|Vaaleissa 1.–2. lokakuuta]] varsinkin kokoomus ja SDP lisäsivät paikkalukuaan.<ref name="siltala178">Siltala 1985 s. 178–179</ref><ref name="perälä147">Perälä 1998, s. 147, 167.</ref> Kommunistien ehdokaslistojen äänimäärä romahti alle kymmenesosaan edellisistä vaaleista eivätkä he saaneet lainkaan edustajia.<ref>{{Kirjaviite| Nimeke=Suomen tilastollinen vuosikirja 2004|Vuosi = 2004|Sivut = 563| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tilastokeskus | ISBN = 952–467–350–9 | www = http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/90078/yyti_stv_200400_2004_net.pdf?sequence=1&isAllowed=y | Tiedostomuoto = PDF | www-teksti = Verkkoversio | Viitattu = 5.4.2021}}</ref> Porvarilliset puolueet saivat yhteensä 134 paikkaa eli täpärästi määräenemmistöön vaadittavat kaksi kolmasosaa kansanedustajista SDP:n saadessa 66 paikkaa. Oikeisto oli vaalitulokseen tyytyväinen ja sosiaalidemokraatitkin olivat helpottuneita, sillä he voisivat nyt äänestää eduskunnassa kommunistilakeja vastaan ilman huolta lakien hylkäämisen mahdollisista seurauksista. Uusi eduskunta hyväksyi kommunistilait ja tasavallan suojelulain 11. marraskuuta pienimmällä mahdollisella määräenemmistöllä.<ref name="siltala178" /><ref name="perälä147" /> Lapuanliikkeen keskeisimmät tavoitteet oli saatu läpi. Liikkeen kannatus alkoi laskea.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
Kun lapuanliikkeen keskeisimmät tavoitteet oli näin saatu läpi, alkoi liikkeen kannatus laskea.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
▲Voimaan tulleiden kommunistilakien nojalla lakkautettiin kaikki kommunistien järjestöt ja jopa Suomen Ammattijärjestö. Kommunistinen liike joutui siirtymään kokonaan maan alle.<ref name="perälä147" /> Joulukuun alussa pidetyt kunnallisvaalit sinetöivät kommunistien poistamisen kaikista kunnanvaltuustoista. Nyt myös sosiaalidemokraattien ehdokaslistoja hylättiin mielivaltaisesti. Joulukuussa eduskunta hyväksyi myös niin sanotun työmaarauhalain, jonka tarkoituksena oli lopettaa kommunistien työmaaterrori kriminalisoimalla ei-sosialistisiin työntekijöihin kohdistuva painostus.<ref name="perälä169" />
[[Tiedosto:Entinen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta palattuaan 16.10.1930.jpg|pienoiskuva|Presidentti [[K. J. Ståhlberg]] ja rouva [[Ester Ståhlberg]] Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta Joensuusta palattuaan 16. lokakuuta 1930.<ref>{{Verkkoviite|osoite= https://www.finna.fi/Record/hkm.HKMS000005:00000ulg#image |nimeke =Lapuan liike; entinen tasavallan presidentti K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta (14-16.10.1930) palattuaan | julkaisu= finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>|alt=|vasen|upright=0.7]]
Rivi 242 ⟶ 249:
Ståhlbergin kyydityksen jälkeen Suomen Lukko hajosi, kun puheenjohtaja Leinonen ja muita perustajajäseniä erosi. Jäljellejäänyt valtuuskunta päätti lakkauttaa järjestön ja liittää sen suoraan lapuanliikkeeseen.<ref name="perälä161" /> Liikkeen radikaalisiiven edustajat perustivat 22.–23. marraskuuta 1930 pidetyssä kokouksessa Lapuan Liike Ry:n. Tavoitteena oli järjestömäisempi liike ja epäselvän johdon selkiyttäminen. Uusi järjestö otti käyttöön suojeluskuntapiirien mukaisen piirijaon ja paikallisosastot. Vuodenvaihteessa järjestön jäsenmäärä oli noin 30 000, todennäköisesti huomattavasti vähemmän kuin aiempi tukijoiden joukko.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref> Pääsihteeriksi valittiin Ståhlbergin kyyditysjupakassa ryvettynyt entinen yleisesikunnan päällikkö Wallenius.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref>
Lapuan Liike Ry:ksi muuttunut lapuanliike onnistui vaikuttamaan maan politiikkaan vielä [[Suomen presidentinvaali 1931|maaliskuun 1931
Lapuanliike kohdisti Ståhlbergiin aggressiivisen parjauskampanjan ja väitti Ståhlbergin valinnan tuovan kommunismin takaisin. Jopa Svinhufvud joutui puolustamaan julkisesti Ståhlbergia ala-arvoisilta syytöksiltä.<ref>Perälä 1998, s. 185–186.</ref> Svinhufvud yritti viilentää jyrkimpiä tunteita julkaisemalla helmikuussa 1931 [[STT|STT:n]] kautta tiedonannon, jonka mukaan kaikkien tulisi hyväksyä mikä tahansa vaalitulos. Muutama päivää myöhemmin lapuanliikkeen jyrkän linjan lehti ''Aktivisti'' julkaisi kirjoituksen, jonka tulkittiin tarkoittavan, että Ståhlberg pitäisi ampua, jos Svinhufvudia ei valittaisi.<ref [[File:Presidentti Svinhufvud Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä 3.3.1931, taustalla Ellen Svinhufvud.jpg|thumb|left|Presidentti [[P. E. Svinhufvud|Svinhufvud]] Helsingin Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä 3. maaliskuuta 1931. Taustalla presidentin vaimo [[Ellen Svinhufvud]].<ref>{{Verkkoviite|osoite = https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:HK19670603:4168#image |nimeke =presidentti Svinhufvud Kauppatorilla virkaanastujaispäivänä, taustalla Ellen Svinhufvud|tekijä=kuvaaja Pietinen|julkaisu= finna.fi|viitattu=2020-01-05}}</ref>]]
Lopulta presidentinvaalien kolmannella kierroksella Svinhufvud valittiin äänin 151–149.<ref>Vares & Uola & Majander 2006 s. 226</ref> Väistyvä presidentti Relander piti tulosta helpotuksena ja kirjoitti päiväkirjaansa, miten "isänmaan asia tuli pelastetuksi". Myöhemmin on arveltu, että Ståhlbergin valinta olisi saattanut nostaa uuden laittomuusaallon.<ref>Niinistö 2003, s. 10–137</ref><ref name="laine_pre">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.vapaamielistenklubi.fi/lapuanliike.htm#Presidentinvaalit_1931_ja_tilanteen_rauhoittuminen | Nimeke =Lapuanliike ja IKL 1929–1944: Presidentinvaalit 1931 ja tilanteen rauhoittuminen| Tekijä =Risto Laine | Julkaisu =Vapaamielisten klubi | Ajankohta =28.11.2005 | Julkaisija =Vapaamielisten klubi | Viitattu =4.5.2008 }}</ref>
| |||