Ero sivun ”Edith Frank-Holländer” versioiden välillä

| lapset = [[Anne Frank]], [[Margot Frank]]

'''Edith Frank''' (oso.s. '''Holländer,''' [[16. tammikuuta]] [[1900]] – [[6. tammikuuta]] [[1945]]) <ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite=http://www.annefrank.org/en/Anne-Franks-History/All-people/Edith-Frank/|nimeke=Edith Frank|ajankohta=2010-07-06|arkisto=https://web.archive.org/web/20100706062831/http://www.annefrank.org/en/Anne-Franks-History/All-people/Edith-Frank/|arkistoitu=2010-07-06|viitattu=2017-10-18}}</ref> oli [[Anne Frank|Anne Frankin]] ja tämän siskon [[Margot Frank|Margotin]] äiti. Hän oli vanki holokaustin[[holokausti]]n aikana vankina [[Auschwitz|Auschwitz-Birkenaun]] [[Internointi|keskitysleirillä]], jossa hän kuoli [[Nälkiintyminen|nälkään]].

=== AikainenLapsuus elämäja nuoruus ===

Edith oli nuorin neljästä lapsesta, syntynyt saksalaisessasyntyi [[Juutalaiset|juutalaisperheessäSaksa]]n [[Aachen]]issa, [[SaksaJuutalaiset|juutalaisperheen]]ssa kuopukseksi. Hänen isänsä, Abraham Holländer (1860 – 19281860–1928), oli menestyvä teollisuuslaitteisiin erikoistunut liikemies, jolla oli merkittävä asema Aachenin juutalaisyhteisössä yhdessä Edithin äidin Rosa Sternin (1866 – 19421866–1942) kanssa. Holländer-perheensuvun esi-isätesivanhemmat asuivat [[Amsterdam]]issa 1700-luvun alussa ja muuttivat [[Alankomaat|Alankomaista]] Saksaan noin vuonna 1800. Edithin sukunimi ''Holländer'' on [[Saksan kieli|saksankielinensaksaa]] ja merkitsee "hollantilainenhollantilaista" (kirjaimellisesti: "vrt. [[Holland (maakunta)|Hollander]] "). <ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Pressler|Nimeke=Treasures from the attic : the extraordinary story of Anne Frank's family|Vuosi=2011|Sivu=[https://archive.org/details/treasuresfromatt00pres_0/page/115 115-116]|Julkaisupaikka=New York|Julkaisija=Doubleday|Isbn=978-0385533874|www=https://archive.org/details/treasuresfromatt00pres_0}}</ref> Edithillä oli kaksikolme vanhempaa veljeäsisarusta, veljet Julius (1894–1967) ja Walter, sekä(1897–1968) vanhempisekä sisar Bettina. Bettina kuoli 16-vuotiaana [[Umpilisäketulehdus|umpilisäkkeen]] takia, kun Edith oli vasta 14-vuotias. Sekä Julius että Walter selviytyivät jälkeenpäin Yhdysvaltoihin. Holländerin perhe noudatti juutalaisia [[Košer|ruokasäännöksiä]], ja heitä pidettiin uskonnollisina. Siitä huolimatta Edith kävi evankelista ylempää tyttökoulua ja läpäisi koulun (Abitur) vuonna 1916. JälkeenpäinMyöhemmin hän työskenteli perheyrityksessä. Vapaa-ajallaan hän luki runsaasti, pelasi tennistä, kävi uimassa ja hänellä oli laaja ystäväpiiri.

HänEdith tapasi [[Otto Heinrich Frank|Otto Frankin]] vuonna 1924, ja he menivät naimisiin Oton 36. syntymäpäivänä 12. toukokuuta 1925 Aachenin [[Synagoga|synagogassa]]. He saivat Frankfurtissa kaksi tytärtä, [[Margot Frank|Margotin]], (16. helmikuuta 1926) ja [[Anne Frank|Anne]]<nowiki/>n,Annen (12. kesäkuuta 1929).

[[Antisemitismi|Antisemitismin]] lisääntyminen ja syrjivien lakien käyttöönotto Saksassa pakottivat perheen muuttamaan [[Amsterdam|Amsterdamiin]] vuonna 1933 Amsterdamiin, jonne Otto perusti mausteisiin ja pektiiniin[[pektiini]]in keskittyvän jakeluyhtiönsä sivuliikkeen. Edith koki muuton Alankomaihin vaikeaksi. Perhe asui ahtaissa olosuhteissa, ja hänEdith kamppaili uuden kielen kanssa. Hän pysyi yhteydessä perheeseensä ja ystäviinsä Saksassa, mutta sai Amsterdamissa myös uusia ystäviä Amsterdamista, joista suurin osa oli saksalaisia pakolaisia. Edith oli ennakkoluuloton nainen, joka opetti tyttäriään modernillauudenaikaisella tavalla. Hänen vanhemmat veljensä Walter (1897–1968) ja Julius (1894–1967) pakenivat [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] vuoden 1938 jälkeen, ja Rosa Holländer-Stern{{selvennä|Kuka tämä on?}} lähti Aachenista vuonna 1939 liittymäänliittyäkseen FrankinFrankien perheeseen Amsterdamissa, jossa hän kuoli tammikuussa 1942.

Anne Frankin serkku Bernhard ("Buddy") Elias on sanonut, että "Edith ei koskaan tuntenut oloaan kotoisaksi Hollannissa. Edith oli ''saksalainen'', ja hän kaipasi Saksaa. Hän ei oppinut hollantia kovin hyvin eikä tuntenut olonsa kotoisaksi Amsterdamissa. " <ref>{{YouTube|id=9Jp0XDpxd3Y|title=Diary of Anne Frank – Interview with Buddy Elias}}. IMG Entertainment. Originally broadcast on BBC in 1996.</ref>

Vuonna 1940 [[Kansallissosialismi|natsit]] hyökkäsivät [[Alankomaat|Hollantiin]]Alankomaihin ja alkoivat vainota maan juutalaisia. Edithin lapset otettiin pois koulusta, ja hänen aviomiehensä piti luovuttaa liiketoimintansa hollantilaisille kollegoilleen [[Johannes Kleiman|Johannes Kleimanille]]ille ja [[Victor Kugler|Victor Kuglerille]], jotka auttoivat Frankien perhettä tämän piiloutuessa yrityksennyrityksen tiloissatiloihin vuonna 1942.

Ne kaksi vuotta, jotka FrankinFrankien perhe vietti piilotellessaanpiilossa neljän muun ihmisen (heidän naapureidensanaapurinsa [[Luettelo Anne Frankiin liittyvistä henkilöistä|Hermann van Pelsin]], hänentämän vaimonsavaimon Auguste Van PelsinAugusten ja hänenpojan poikansaPeterin Petersekä Vanperheen Pelsinauttajiin jakuuluneen [[Miep Gies|Miep Giesin]] hammaslääkärin Fritz Pfefferin ) kanssa, tallennettiin [[Anne Frank|Anne Frankin]] kuuluisaan, postuumisti[[postuumi]]sti julkaistuun [[Nuoren tytön päiväkirja|päiväkirjaan]] . Murrosikäinen Anne kirjoittaakirjoitti päiväkirjaansa usein erimielisyyksistä, konflikteista, keskinäisestäkeskinäisen ymmärryksen puutteesta ja äitinsä pessimismistä, josta hän halusi irtautua. Hän kuvailee kuitenkin toistuvasti äitiään ymmärtäväisenä ja uskollisena naisena, joka puolustaa tyttäriään ja suojaa heitä muiden asukkaiden suullisilta hyökkäyksiltä. Päiväkirja päättyi kolme päivää ennen kuin heidätpiilottelijat petettiin jalopulta pidätettiin 4. elokuuta 1944. Kun [[Gestapo|hänet]] oli pidätettypidättänyt Gestapon]]Edithin päämajassaja Euterpestraatissahän jaoli vietettyäänollut kolme päivää vankilassa Amstelveenwegillä, Edith ja muut, joiden kanssa hän oli ollut piilossa, kuljetettiin [[Westerbork|Westerborkin keskitysleirille]]in keskitysleirille ja sieltä heidät siirrettiin [[Auschwitz|Auschwitzin keskitysleirille]] 3. syyskuuta 1944 viimeisellä junalla, joka lähetettiin Westerborkista Auschwitziin.

Edith ja hänen tyttärensä erotettiin Otosta heidän saapuessaan, Westerborkiin eivätkä he enää koskaan nähneet häntä . Edith etsi keinoja pitää lapsensa hengissä. Selviytyneet kuvasivat heitä myöhemmin erottamattomana triona. 30. lokakuuta Edith erotettiin Annesta ja Margotista. Edith valittiin kaasukammioihin[[kaasukammio]]ihin joutuvien joukkoon, ja hänen tyttärensä kuljetettiin [[Bergen-Belsenin keskitysleiri|Bergen-Belseniin]] lle. Edith pakeni ystävänsä kanssa leirin toiseen osaan, jossamissä hän vietti talven. Täällä ollessaan hän kätki kaikki saamansa ruoanmurut ja säästi ne tyttärilleen. Koska hän kieltäytyi syömästä mitään tyttärilleen säästämästään ruoasta, hän kuoli nälkään 6. tammikuuta 1945, kolme viikkoa ennen kuin [[Puna-armeija|puna-armeijanarmeija]] saapumistasaapui vapauttamaan leirin ja 10 päivää ennen 45. syntymäpäiväänsä. HänenEdithin tyttärensätyttäret elivät kuukauden häntä pidempään. <ref name="Prose">{{Kirjaviite|Tekijä=Prose|Nimeke=Anne Frank: The Book, the Life, the Afterlife|Vuosi=2010|Sivu=56|Julkaisija=[[HarperCollins]]|Isbn=978-0-06-143080-0|www=https://books.google.com/books?id=jLX4PY4L7-YC&q=%22edith+frank%22+auschwitz&pg=PA56|Viitattu=2016-10-30}}</ref>

Kun Otto Frank päätti muokata tyttärensä päiväkirjaapäiväkirjan julkaistavaksi, hän oli varma, että hänen vaimonsa oli saanut erityistä kritiikkiä, koska hänellä oli ollut vaikea suhde Anneen, ja hänOtto Frank poisti joitainjoitakin kuumempiaterävimpiä kommentteja kunnioituksesta vaimoaan ja muita salaisen siivenpiilossa asukkaitaeläneitä kohtaan. Siitä huolimatta Annen kuvaus epäsympaattisesta ja sarkastisesta äidistä toistettiin kirjan dramatisoinnissa. Annen kuva äidistään oli ristiriidassa niiden kanssa, jotka olivat tunteneet Edithin vaatimattomana, pidättyväisenä naisena, joka yritti kohdella murrosikäisiä lapsiaan tasa-arvoisesti.

Vuonna 1999 Otto Frank löysi aiemmin tuntemattomiksikadoksiin jääneet sivut, jotka osoittivat, Annen havainneen, että vaikka Edith rakasti kovasti Ottoa, Otto -– vaikkakin oli hyvin omistautunut Edithille -– ei ollut ''rakastunut'' Edithiin;. jaTämä ettäymmärrys tämäoli ymmärrys johtijohtanut Annen tuntemaan empatiaa äitiänsä kohtaan. Siihen aikaan, kun Edith ja hänen tyttärensä olivat Auschwitzissa, Bloeme Evers-Emden, Auschwitzin perhe{{selvennä}}, jota Willy Lindwer ''haastatteli Anne Frankin viimeisten seitsemän kuukauden aikana'' (sivu 129), havaitsi, että "he olivat aina yhdessä, äiti ja tyttäret. On varmaa, että he antoivat toisilleen paljon tukea. Kaikilla asioilla, joita teini-ikäinen saattaa ajatella äidistään, ei enää ollut merkitystä. "

Pidätyksen ja [[Westerbork|Westerborkin]] leirille siirron jälkeen Annen ja hänen äitinsä välinen suhde parani, mikä näkyy Otto Frankin serkulleen Millylle 16. marraskuuta 1945 lähettämästä kirjeestä, jossa hän kertoo Annen olleen hyvissä väleissä äitinsä kanssa Westerborkin leirillä.