Ero sivun ”Tuoli” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  1 vuosi sitten
-estaan
(kyllä toi on Sali-mallistoa muttei Satulatuoli ole tosiaan Sallin sukunimi)
(-estaan)
[[Tiedosto:Ngv design, eero aarnio, globe chair 1963-65 01.JPG|200px|left|thumb|Eero Aarnio, ''[[Pallotuoli]]'', 1966.]]
[[Tiedosto:Satulatuoli.jpg|200px|left|thumb|Salli-satulatuoli|alt=]]
[[Suomen kieli|Suomen kielen]] sana ''tuoli'' on uudehko [[suomen kielen lainasanat|lainasana]] joka on tullut meille [[Germaaniset kielet|germaanisista kielistä]] (vrt. ruotsin ''stol'' ja saksan ''Stuhl''). ''Penkin'' etymologia on puolestanpuolestaan muinaisgermaanisesta sanasta banki, joka on tarkoittanut kohoumaa ja suomen sanat penger sekä penkka ovat samaa juurta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.kielikello.fi/-/penkilta-pankolle|nimeke=Penkiltä pankolle - Kielikello|julkaisu=www.kielikello.fi|viitattu=2019-09-15|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref> Toinen mahdollinen alkuperä sanalle on italiasta varhaisten rahanvaihtajien pöytää merkitsevästä nimityksestä ''banco''. Samasta kantasanasta on kehittynyt myös sana ''[[pankki]]''. Suomessa omaperäiset nimitykset istuimille ovat olleet murteissa ''rahi'' ja ''palli.''
 
Tuolit olivat Suomessa harvinaisia 1700-luvulle asti. Talonpoikaissisustuksissa istuimina oli yleensä erilaisia puuesineitä, esimerkiksi [[arkku]]ja ja [[Penkki|penkkejä]]. Myös [[vuode|vuoteella]] istuttiin. [[Savupirtti|Savupirttien]] seiniä kiersivät kiinteät penkit, joilla istuttiin ja usein nukuttiinkin. [[Renessanssi]]n aikana kartanoiden sisustuksiin tuli liikuteltavia irtohuonekaluja. Tuoleja ilmestyi runsaammin säätyläiskartanoihin 1600-luvun loppupuolella, pappiloihin ja porvariskoteihin vasta sata vuotta myöhemmin.<ref name = suova>{{Kirjaviite | Tekijä = Suova, Maija (toim.) | Nimeke = Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos| Vuosi =1958 | Sivu = 1240 | Julkaisija =WSOY }}</ref>