Ero sivun ”Peking-ooppera” versioiden välillä

''Xipi'' ja ''Erhuang''-musiikkityylejä yhdistettiin ensimmäisen kerran kiinalaisessa oopperassa [[Peking]]issä vuonna 1790 ja sitä esittivät [[Anhui]]sta kotoisin olevat ''Sanqing''-ryhmän näyttelijät. Ajan myötä Sanqingiin liittyi kolme muuta oopperaryhmää, ''Chuntai'', ''Sixi'' ja ''Hechun''. Kokonaisuutena nämä ryhmät tulivat tunnetuksi "neljänä suurena anhuilaisena ryhmänä" (''sida Huiban'') ja ne hallitsivat Peking-oopperaa aina Pekingin teatterikaupunginosan tuhoutumiseen saakka [[boksarikapina]]ssa vuonna 1900. Peking-oopperan alkuvaiheessa sen tunnetuimmat näyttelijät olivat naisrooleja esittävät miehet (''nandan''). 1830-luvulla yleistyivät myös vanhojen miesten näyttelijät (''laosheng''), joista kuuluisin oli Sanqing-ryhmää vuodesta 1845 johtanut [[Cheng Changgeng]] (1811–1880), jota monet kutsuvat Peking-oopperan isäksi. Aluksi näyttelijöitä Pekingiin toivat yrittäjät, jotka toivat nuoria poikia Anhuin ja [[Jiangsu]]n maakunnista Pekingiin opettelemaan oopperaa. Tapa loppui [[Taiping-kapina]]n (1851–1866) myötä, jolloin ooppera alkoi kulkea suvuissa, tai sitä alkoivat harjoittaa pekingiläiset. Peking-oopperan näytelmiä pidettiin pitkään näyttelijöiden omaisuutena ja niiden käsikirjoittajat tunnettiin vain harvoin.<ref name="BEC">{{Kirjaviite | Tekijä = Cheng, Linsun ja Brown, Kerry | Nimeke = Berkshire Encyclopedia of China | Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = 1652-1654 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Berkshire Publishing Group | Tunniste = ISBN 0-9770159-4-7 | Tiedostomuoto = | Kieli = {{en}} }}</ref> Peking-oopperan kasvuun vaikutti hovin ja etenkin leskikeisarinna [[Cixi]]n tuki, mutta se löysi myös maksavaa yleisöä. Alun perin oopperanäyttelijöillä oli tapana harjoitella paikallisissa teetaloissa ja harjoitukset muuttuivat ajan myötä vakinaisiksi maksullisiksi esityksiksi ja nämä sekä yksityiset mesenaatit takasivat tulonlähteen näyttelijöille [[Qing-dynastia]]n romahtaessa ja hovin tuen loppuessa.<ref name="TCC" />

 

 

1980-luvun uudistusten aikana perinteiset oopperat elpyivät ja uusia oopperoita alettiin jälleen kirjoittamaan. Vanhat naisrooleja esittäneet miesnäyttelijät ovat kuitenkin kadonneet Peking-oopperasta lähes tyystin ja naisrooleja esittävät nykyisin pääasiassa naiset. Peking-ooppera on myös taantunut historiallisesta asemastaan. Esimerkiksi vielä vuonna 1978 Kiinassa oli 248 Peking-oopperaa esittävää ryhmää, kun taas vuonna 2006 luku oli vain 93 ja suuri osa Peking-oopperan nykyisestä yleisöstä on turisteja. Peking-oopperaan liittyen pidetään kuitenkin lukuisia festivaaleja ja sillä on seuraajia Pekingin ohella myös muissa kaupungeissa, kuten [[Shanghai]]ssa ja [[Wuhan]]issa.<ref name="BEC" /> [[Kiinan sisällissota|Kiinan sisällissodan]] hävinneet [[Kuomintang]]in kannattajat toivat toivat Peking-oopperan mukanaan [[Taiwan]]ille, jossa on myös oma alueellinen oopperamuotonsa [[Taiwanilainen ooppera|kotsai-hsi]]<ref name="TCC">{{Kirjaviite | Tekijä = Kuiper, Kathleene | Nimeke = The culture of China | Vuosi = 2011 | Luku = | Sivu = 261-265 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Britannica Educational Publishing | Tunniste = ISBN 978-1-61530-183-6 | Tiedostomuoto = | Kieli = {{en}} }}</ref>. Peking-ooppera lisättiin vuonna 2010 [[Unesco]]n [[aineettoman kulttuuriperinnön luettelo]]on.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.unesco.org/culture/ich/en/RL/peking-opera-00418 | Nimeke = Peking opera | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Intangible Heritage | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Unesco | Viitattu = 12.4.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref>