Ero sivun ”Georg Baronin” versioiden välillä
Tjp (keskustelu | muokkaukset) Ak: Uusi sivu: '''Georg Baronin''' (31. maaliskuuta 1895 Viipuri – 28. joulukuuta 1992) oli suomalainen Venäjän keisarillisen armeijan... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 5. huhtikuuta 2021 kello 17.46
Georg Baronin (31. maaliskuuta 1895 Viipuri – 28. joulukuuta 1992) oli suomalainen Venäjän keisarillisen armeijan tykistöaliluutnantti ja Suomen armeijan luutnantti. Hän oli viimeinen elossa ollut Venäjän keisarillisessa armeijassa upseerina palvellut suomalainen.[1][2]
Baroninin vanhemmat olivat Viipurin linnan komendantti, kapteeni Andrei Baronin ja Anna Baronin. Hän kävi Viipurin venäläistä reaalilyseosta 4 luokkaa. Vanhempien kuoltua Boronin ja hänen sisaruksensa joutuivat orpolasten kotiin Hatsinaan lähelle Pietaria. Boronin kävi täällä 7-luokkaisen lyseon loppuun. Hän pyrki vapaaehtoisena armeijaan ja palveli upseerioppilaana Konstantinin tykistöopistossa Hatsinassa josta hän valmistui 1916 aliluutnantiksi. [1]
Baronin osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Minskin rintamalla toukokuusta 1916 lokakuuhun 1917. Hän palveli Siperialaisen 2. tarkka-ampujarykmentin 5. patterissa ja sitten 132. jalkaväkidivisioonan 132. erillisessä tykistöpatteristossa. Kerenskin hallituksen kukistuttua syksyllä 1917 Boronin haki eron armeijan palveluksesta ja Suomen kansalaisena hän palasi Suomeen vuoden 1917 lopulla. [1] | Suomessa Baronin suoritti asevelvollisuutensa Viipurin Rannikkotykistöpataljoonaan kuuluneessa Härkölän 6-tykkisessä patterissa toimien muun muassa patterin päällikkönä. Hänet määrättiin 4. elokuuta 1918 IV patteriston nuoremmaksi upseeriksi. Asevelvollisuuden suoritettuaan hän muutti Helsinkiin ja oli työssä eräässä kotelotehtaassa. Tilgmannin kirjapaino osti sitten tehtaan ja Baronin pääsi kirjapainon palvelukseen. Talvisodan aikana hän oli tulkkina II armeijakunnan esikunnassa ja jatkosodan aikana IV armeijakunnan esikunnassa. Baronin osallistui muun muassa Porlammin motista vangiksi jääneen kenraalimajuri Vladimir Kirpitšnikovin kuulusteluihin. Boronin ylennettiin sodan aikana luutnantiksi ja kotiutettiin jo jatkosodan aikana iän perustella. Baronin jotkoi sitten kirjaltajan työssä ja jäi eläkkeelle 1966.[1]
Georg Baronin oli naimisissa Maria Waseniuksen (k. 1978) kanssa. Heillä oli viisi lasta. Viimeksi Baronin asui nuorimmman tyttärensä perheessä Helsingissä. Hän kuoli vuonna 1992 97-vuotiaana ja oli tällöin viimeinen elossa Venäjän keisarillisessa armeijassa upseerina palvellut suomalainen. [1][2]