Ero sivun ”AIM-9 Sidewinder” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pelastettu 1 lähde(ttä) ja merkitty 0 kuolleeksi.) #IABot (v2.0.8
Rivi 30:
Suomeen näitä ohjuksia saatiin vuonna 1972 [[Saab 35 Draken]] -hävittäjien mukana. [[Neuvostoliitto]]laisten [[MiG-21]]-13F- ja Mig-21 bis-hävittäjien mukana tuli ([[Vympel K-13]], {{NATO-nimi|Atoll}}) ohjuksia. Nämä ohjukset olivat alun perin Sidewinder 9 B - version kopioita.<ref>Gunston 1979, s. 216</ref>
 
Vuonna 1976 käyttöön otettu malli AIM-9L (”Lima”) oli ensimmäinen, jokajonka pystyiilmaisin oli tarpeeksi herkkä havaitsemaan maalin infrapunasäteilyn ja hakeutumaan viholliskoneeseensiihen muista suunnista kuin mistätakaa kulmastamoottorin tahansapakosuihkuun.{{Selvennä}} Seuraava kehitysmalli AIM-9M ("Mike") oli tästä parannettu versio vuonna 1983.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}
 
Uusin malli AIM-9X, joka näkee maalit jopa 90 asteen kulmasta{{Selvennä}}, on yhteensopiva uusien kypärätähtäimien kanssa. Mallissa on korvattu perinteinen ohjauspintoihin perustuva ohjausmekanismi [[työntövoima]]n kulman muutoksiin perustuvalla järjestelmällä. Tässä mallissa on sama moottori ja [[taisteluosa]] kuin "M"-mallissa, mutta parantuneen [[aerodynamiikka|aerodynamiikan]] ansiosta ohjus on nopeampi. Ohjus saadaan lukittua maaliin mikäli se pysyy kypärätähtäimen näytöllä ja tuottaa kylliksi lämpösäteilyä. Ampuvan koneen ei siis tarvitse lentää maalin suuntaan.{{Lähde||17. marraskuuta 2015|vuosi=2015}}