Ero sivun ”Kipparikvartetti” versioiden välillä

Kipparikvartetti korosti kaikissa julkisissa esiintymisissään yhteisyyttä, ja lehtihaastatteluissa korostettiin kvartetissa vallitsevaa veljeyden tunnetta ja erilaisten luonteiden välistä tasapainoa. Tästä syystä Olavi Virran lähdön kvartetista keväällä 1953 ja Harry Bergströmin eron kvartetin johtajan paikalta talvella 1955 vakuutettiin tapahtuneen hyvässä yhteisymmärryksessä. Kummassakin tapauksessa todelliset syyt olivat kuitenkin julkisuuteen kerrottua karummat.<ref name="erola"/> Varsin pian Virran yhtyeen tultua mukaan kiertueille alkoivat orastaa erimielisyydet keikkapalkkioiden jaosta kvartetin ja yhtyeen kesken. Myöhemmin, 1960-luvun lopulla antamissaan lehtihaastatteluissa Virta kertoi Käyhkön alkaneen ”nuuskia” kvartetin raha-asioita.<ref>Käyhkö 1971, s. 39.</ref> Virta irtisanoutui Kipparikvartetista virallisen ilmoituksen mukaan aikapulan vuoksi maaliskuussa 1953, jolloin hänen tilalleen tuli [[Eero Väre]].<ref>Käyhkö 1971, s. 45.</ref> Teijo Joutsela kertoi haastattelussa 1970-luvun lopulla melko katkeraan sävyyn: ”Minua harmitti hänen [=Virran] suhtautumisensa rahaan. Se oli kuin jollakin alkuasukaheimollaalkuasukasheimolla eli 'mitä tämä on?'”<ref>Markku Koski, Peter von Bagh ja Pekka Aarnio: ''Olavi Virta – legenda jo eläessään'', s. 113. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1977. ISBN 951-0-08683-5.</ref>