Ero sivun ”Kiira (taruolento)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
- kiirastorstai-artikkeliin siirretty siistimis/siivoamisperinteen osuus
p f
Rivi 2:
 
[[Kustaa Vilkuna]] toteaa teoksessa [[Vuotuinen ajantieto]] laajan, lähinnä Savosta, Pohjois-Karjalasta sekä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalta kerätyn aineiston perusteella, että kiiraa ajettiin tai vedettiin erilaisilla sanonnoilla, ja liikkumalla juosten tai rauhallisemmin talon tai navetan ympäri sekä kuljettaen mukana kaikkia mahdollisia karkoittavia aineksia, kuten väkeväntuoksuista tervansavua, palavien vanhojen nahkapalojen käryä, teräviä tai tulessa olleita rautaesineitä ja metallin ääntä, mahdollisesti virtsaakin.<ref name="Vilkuna"/>
Taloa kierrettäessä esimerkiksi palavan terva-astian ja muun vedettävän kuorman kanssa on saatettu hokea esimerkiksi loitsua ''Kits kiira metsään!'' tai ''Kitis kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle'' tai ''Kitis kiira mehtään, peltoin perätse, aitain alatse'', tai ''Kitis kiira metsään, piharikko pellonpäähän''. Paikoin tämä kiiran karkoitus on ollut luonteeltaan näytelmän tai leikin kaltaista, jossa toinen osallistuja kyseli karkoittajalta, mitä tämä oli ajamassa tai tekemässä, jonka vastauksena karkoittaja kertoi karkoittavansa kiiraa. Erityisesti Pohjois-Savossa talon tai navetan ympäri saatettiin juosta lehmänkello kaulassa. Karkoitus saattoi helposti muuttua sisällä tuvassa tai pellolla toteutetuksi lasten juoksuleikiksi.<ref name="Vilkuna"/>
 
Vilkunan mukaan vanhan kansan tavallisin selitys kiiran ajamiselle on, että näin menetellen käärmet eivät tulleet kesällä pihaan. Yleisemmin on selitetty esimerkiksi, "ettei paha pääsisi talloon pillojaan tekemään" (Virrat), tai että "pahat henget pakenisivat seudulta pois" (Pielavesi).<ref name="Vilkuna"/>