Ero sivun ”Oulun Wiikko-Sanomia” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
linkki
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 9:
Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen lehti alkoi ilmestyä uudelleen marraskuussa 1852, uudella luvalla, mutta entisen nimen ja julkaisijan voimin. Lehti oli ensin yhä kaksipalstainen, mutta sen tekstisivun koko suureni 24 × 17 senttiin. Vuoden 1856 lopusta alkaen lehti oli kolmipalstainen ja sen tekstisivun koko oli 35 × 24 senttiä. Viikoittainen palstamillimetrimäärä oli 4200, ja kun lehti ilmestyi kerran viikossa nelisivuisena, vuosittainen sivumäärä oli 202–208.
 
Lehti sai luvan perusteella julkaista taloudellista hyötyä tarjoavia tietoja, torihintoja, tietoja maatiloista, köyhänhoitoon liityviä kertomuksia, tilastollisia ja luonnonilmiöihin liittyviä tietoja sekä laivailmoituksia, maatalouteen liittyviä kertomuksia ulkomailta ja poliisin luvalla paikallista poliisia koskevia tietoja. Lehteä toimitti 1852–1853 [[Elias Lönnrot]], hänen paikallinen apulaisensa oli pastori [[Robert Mellin]]. Vuodesta 1854 päätoimittajaksi tuli pastori [[Johan Bäckwall]], sitten väliaikaisesti 1865 opettaja Robert Kranck ja hänen jälkeensä Mellin vuoden 1873 loppuun saakka. Viimeisinä vuosina lehdellä oli useita toimittajia, 1874–1874 opettaja [[Konrad Wilhelm Dahlström]], 1876 [[Konrad Kivekäs]], 1877–1878 [[Anton Oskar Forsman]] ja viimeisen vuoden [[Kaarlo Kramsu]]. Lehdellä oli myös runsaasti avustajia, esimerkiksi kaupunginlääkäri, kasvitieteilijä ja fennomaani [[Fredrik Nylander]] sekä Amerikkaan muuttanut maanmittari [[Alexander Leinonen]], samoin peräti noin 140 kirjeenvaihtajaa ja useita lehdessä säännöllisesti tekstejään julkaisseita runoilijoita.
 
Kirjanpainaja ja -kauppias Christian Evert Barckin kuoltua 1855 hänen saman niminen poikansa alkoi lehden kustantajaksi. Lehden tilaushinta oli Oulussa ensin yksi hopearupla, postitse toimitettuna lisämaksu 15 kopeekkaa. Vuonna 1862 hinnat olivat vastaavasti 4 markkaa ja lisämaksu 60 penniä. Levikki oli ensin 400–600 vuosikertaa ja 1860-luvun alussa 700 vuosikertaa. Vuodelta 1876 ilmoitettu painomäärä oli 1200.