Ero sivun ”Nikita Hruštšov” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Toinen maailmansota: wl fix |
|||
Rivi 173:
Marsalkka Georgi Žukov ja Hruštšov olivat pitkään olleet ystäviä henkilökohtaisessa elämässään ja liittolaisia politiikassa. Heinäkuussa 1957 Hruštšov alkoi kuitenkin epäillä marsalkkaa vallankaappausaikeista. Väitettiin Moskovan liepeillä sijainneiden laskuvarjojoukkojen, joita Žukov komensi, olleen ”sabotöörien koulu”. Hänen väitettiin myös siirtäneen rajajoukot omin lupinensa komentoonsa. Kaikki osoittautuivat perättömiksi väitteiksi, mutta lokakuussa 1957 Žukovin piti lähteä. Todellinen kaappausyritys tuli muualta.<ref>Taubman, W.: Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s. 367–369</ref>
Hruštšovin ja Bulganinin palattua Suomesta kesäkuussa 1957 heidät yritettiin syrjäyttää. Presidiumi vaati ensimmäisen puoluesihteerin, Hruštšovin vaihtamista. Esille otettiin syytöksenä se, että Hruštšov oli ollut nuorena
[[Tiedosto:Nikita-Khrushchev-TIME-1958.jpg|thumb|upright=0.85|[[Time]]-lehti valitsi Hruštšovin vuoden mieheksi vuonna 1957.]]
Hruštšov otti maaliskuussa 1958 myös ministerineuvoston puheenjohtajuuden Bulganinilta, jolloin hänellä oli sama valta-asema kuin Stalinilla sekä puolueen että valtion johdossa. Asema ei ollut lopulta hänen oman etunsa mukainen. Kukaan ei uskaltanut antaa hänelle kunnollista kritiikkiä kun hän esiintyi kaikkien alojen erityisasiantuntijana. Hän teki myöskin liian suuria päätöksiä liian lyhyellä harkinta-ajalla eikä kukaan ollut varoittamassa häntä päätösten seurauksista. Muistelmissaan Hruštšov totesi aikoinaan arvostelleensa Stalinia kahden tehtävän hoitamisesta. Hän piti pääministerin tehtävien ottamista itselleen niissä heikkoutena joka jäyti hänen voimaansa.<ref>Taubman, W.: Hruštšov, mies ja hänen aikakautensa, 2007, s. 372–373</ref>
|