Ero sivun ”Kartonki” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Lähteet: viitteet erikseen
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Kartonki''' on paksua [[paperi]]a.<ref name = suova>{{Kirjaviite | Tekijä = Maija Suova (toim.) | Nimeke = Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos | Vuosi = 1958 | Sivu = 417 | Julkaisija = WSOY }}</ref><ref>Karhu 2007, s. 21.</ref>
 
Paperien [[neliömassa]]t vaihtelevat välillä 6–300 g/m², kun taas kartongin neliömassat ovat välillä 125–600 g/m². Kartonki on usein myös monikerroksista, toisin kuin paperi. Kerroksissa voidaan käyttää erilaisia raaka-ainetyyppejä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Kartonki valmistetaan [[kartonkikone]]ella. Tyypillisesti tavoitteena on valmistaa kartonkia, jolla on hyvä jäykkyys. Lisäksi kartongilta edellytetään yleensä riittävän hyvää painettavuutta.<ref>Karhu 2007, s. 21.</ref>
 
Kartongit jaotellaan seuraavasti:<ref>Karhu 2007, s. 5–6, 21–32.</ref>
* Sisäpakkauskartongit ja graafiset kartongit
** taivekartonki (FBB, ''folding boxboard'', FBB)
** valkopintainen uusiokuitukartonki (WLC, ''white lined chipboard'', WLC)
** valkaistu sellukartonki (SBS, ''solid bleached sulphate'', SBS)
** valkaisematon sellukartonki (SUS, ''solid unbleached sulphate'', SUS)
** [[nestepakkauskartonki]] (LPB, ''liquid packaging board'', LPB)
* Ulkopakkauskartongit eli [[aaltopahvi]]t
* Erikoiskartongit
** [[hylsykartonki]]
** [[tapetti]]pohjapaperi
** [[kipsilevy]]kartonki
** [[kirjansidonta]]kartonki
** muut erikoiskartongit
 
''Taivekartonkia'' (200–400 g/m²) käytetään erilaisten [[kotelo]]iden valmistukseen. Se on käytetyn kuidun osalta kolmikerroksinen. Keskikerros on mekaanista sellua, pintakerrokset valkaistua sellua. Yläpinta on yleensä kaksoissavipäällystetty ja kiillotettu, ja joskus myös alapinta on ohuelti savipäällystetty tai pigmentoitu. Taivekartongin sileä pinta sopii hyvin [[Laakapainolaakapaino|offset-]] tai [[syväpaino]]käyttöön. Taivekartonkia voidaan päällystää [[muovi]]lla tai [[Laminointilaminointi (paperinjalostus)|laminoida]] [[alumiini]]lla.<ref>Seppälä ym. 2000, s. 57.</ref>
 
''Sellukartonki'' on valkoisesta sellusta valmistettua yksi- tai monikerroksista kartonkia, jossa voi olla savipäällystys painatusjäljen parantamiseksi. Sellukartongin tärkein käyttökohde on laminointi [[nestepakkauskartonki|nestepakkauskartongiksi]].<ref>Seppälä ym. 2000, s. 57.</ref>
Rivi 25:
 
== Kartongin ominaisuudet ==
 
Valmiin kartonkipakkauksen on oltava riittävän kestävä jotta se kestää täytön, kuljetuksen ja käsittelyn rikkoutumatta. Tästä syystä kartongin on oltava riittävän jäykkää. Painettavaksi tarkoitetulta kartongilta edellytetään yleensä myös mahdollisimman korkeaa vaaleutta ja sisäistä lujuutta. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös kartongin pinnan sileys, [[kiilto]] ja absorptio-ominaisuudet.<ref>Seppälä ym. 2000, s. 56–57.</ref>
 
== Kartongin käyttö pakkauksissa ==
 
Kartonkia käytetään pääasiassa [[pakkaus]]tarkoituksiin. Lisäksi kartongista voidaan valmistaa kortteja, kirjan kansia tai laminaatteja. Kartonkia voidaan jatkojalostaa, jolloin sen ominaisuuksia parannetaan esimerkiksi [[Lakka (pintakäsittelyaine)|lakkaamalla]], [[Laminointi (paperinjalostus)|laminoimalla]] tai päällystämällä. Näin saavutetaan esimerkiksi paremmat tiiveysominaisuudet tai parempi lämmön kesto. Tavallisin jatkojalostustapa on kuitenkin kartongin painaminen. Painamisen jälkeen kartonki muotoillaan pakkaukseksi [[Nuuttaus|nuuttauksen]], [[Stanssaus|stanssauksen]] ja [[liima]]uksen avulla.<ref>Seppälä ym. 2000, s. 56–57.</ref>
 
== Kartongin käyttö rakentamisessa ==
 
Rakentamisessa kartonkeja käytetään muun muassa rakennusaikaisiin suojauksiin sekä [[ilmansulku]]na. Tyypillisesti rakennuskartonki on yksikerroksinen. Lisäksi käytetään kaksikerroksisia, joko [[bitumi]]raidoilla tai [[PVC]]-ruiskutuksella yhteen [[Laminointi (paperinjalostus)|laminoituja]] kartonkeja. Bitumilaminoiduissa kartongeissa voi olla lujuutta parantamassa [[lasikuitu]]verkko.
 
Bitumikartonkien eli ”tervapaperien” käyttö käytännössä loppui vuosituhannen vaihteessa johtuen bitumin soveltumattomuudesta kierrätettäväksi.<ref>Seppälä ym. 2000, s. 62.</ref>
 
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Karhu, Heikki | Nimeke = Painopaperi- ja kartonkilajit Suomessa | Vuosi = 2007 | Luku = | Sivu = | Selite = Opinnäytetyö | Julkaisupaikka = Tampere | Julkaisija = Tampereen ammattikorkeakoulu, Paperitekniikan koulutusohjelma | Tunniste = | www = https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/9446/Karhu.Heikki.pdf?sequence=2 | www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 30.11.2014 | Kieli = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Seppälä, Markku J. (toim.); Grönstrand, Joel; Karhuketo, Hannu; Törn, Tage | Nimeke = Kemiallinen metsäteollisuus III: Paperin ja kartongin jalostus | Vuosi = 2000 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Opetushallitus | IsbnISBN = 952-13-0606-8 | Viitattu = 29.11.2014 }}
 
=== Viitteet ===