Ero sivun ”Vilppulan rintama” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  1 kuukausi sitten
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta   Edistynyt mobiilimuokkaus 
Ensimmäinen varsinainen taistelu käytiin 2. helmikuuta, jolloin vänrikki [[G. A. Stolbov]]in johtama punaisten osasto eteni rautatietä pitkin kohti Vilppulaa. Valkoiset olivat sijoittaneet noin 150 miestä [[Kirkkosalmi|Kirkkosalmen]] ylittävien siltojen luokse, jossa käytiin neljän tunnin pituinen tulitaistelu. Punaiset palasivat illan hämärryttyä, eikä taistelu tiettävästi vaatinut kaatuneita kummaltakaan osapuolelta. Seuraavana päivänä valkoiset saivat vahvistukseksi vielä 170 miehen vahvuisen osaston. Punaisten uusi hyökkäys tapahtui vuorokautta myöhemmin, jolloin Kirkkosalmen rannalla taisteltiin viisi tuntia. 5. helmikuuta valkoisten päällikkyys Vilppulan suunnalla vaihtui, kun Haapamäeltä käsin puolustusta johtaneen jääkäri [[Juho Heiskanen|Juho Heiskasen]] tilalle tuli [[Hämeen ryhmä]]n komentaja eversti [[Martin Wetzer]].<ref name=hoppu/>
 
Vilppulan suurin taistelu käytiin 7. helmikuuta. Punaiset olivat saaneet vahvistuksia [[Helsingin punakaarti]]n ja [[Pietarin suomalainen punakaarti|Pietarin suomalaisen punakaartin]] miehistä, ja läpimurtoa yritettiin nyt 1&nbsp;300 miehen sekä panssarijunan voimin. Lisäksi heillä oli käytössään neljä kenttätykkiä. Punaiset eivät kuitenkaan pystyneet etenemään rautatien suunnassa, koska valkoisten tykistö esti panssarijunan lähestymisen. Päähyökkäys tehtiin lopulta iltapäivällä siltojen länsipuolelta Kirkkoniemen tuntumassa. Punaiset tulittivat [[Vilppulan kirkko]]a tykistöllään ja onnistuivat ajamaan torniin sijoitetut konekiväärimiehet pakosalle. Valkoiset onnistuivat kuitenkin torjumaan hyökkäyksen, jonka aikana heitäheiltä kaatui yksi mies. Punaisilta kaatui kolme Helsingin punakaartin peltiseppien komppanian miestä. Ennen punaisten 21. helmikuuta käynnistynyttä yleishyökkäystä pienempiä yhteenottoja käytiin vielä kolmena päivänä, mutta lopulta taistelujen painopiste siirtyi Ruoveden puolelle Väärinmajan kylään, joka on noin 13 kilometriä Vilppulan kirkonkylästä länteen.<ref name=hoppu/>
 
[[Tiedosto:Looking at aeroplane.jpg|thumb|left|300px|Valkoiset tarkkailevat vihollisen lentokonetta Vilppulan asemalla.]]
Punaisten yleishyökkäyksen aikana Vilppulassa ei juurikaan taisteltu, koska heidän joukkojaan suojannut panssarijuna ei päässyt etenemään. Punaiset kuitenkin tulittivat kylää rajusti tykistöllään.<ref name=pikkujattilainen/> Maaliskuun alkupäivinä Vilppulan rintamalla oli hiljaista, jolloin Pietarista evakuoidun [[Iso-Britannia|Britannian]] suurlähetystön henkilökunta ylitti rintamalinjan Vilppulassa. Britit halusivat välttää maihinnousua suunnittelevien saksalaisten käsiin joutumisen ja päättivät pyrkiä rintamalinjan yli pohjoiseen ja sieltä edelleen Ruotsiin. Vilppulan punaiset suostuivat avustamaan brittidiplomaatteja ja lähettivät amerikansuomalaisen punakaartilaisen [[August Wesley]]n järjestämään asiaa Tampereelle. Rintamanylityksessä syntyi laukaustenvaihtoa, mutta britit pääsivät lopulta läpi ja palasivat [[Tukholma]]n kautta kotimaahansa.<ref name=hoppu/> Samaan aikaan valkoisten joukoissa esiintyi kurittomuutta, esimerkiksi [[Lapuan suojeluskuntala]]iset päättivät lähteä omine lupineen käymään kotonaan ja ottivat matkaansa varten käyttöön junan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Korjus, Olli | Nimeke = Kuusi kuolemaantuomittua | Sivu = 69 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Atena | Vuosi = 2014 | ISBN = 978-952-30002-4-7}}</ref> Punaiset yrittivät maaliskuun aikana myös pommittaa Vilppulan asemaa Tampereen [[Naistenlahti|Naistenlahden]] jäältä operoineilla lentokoneilla, mutta ratapihalle pudotetut pommit eivät saaneet aikaan suurta vahinkoa.<ref name=mantta2/>
 
Punaisten toinen yleishyökkäys käynnistyi 10. maaliskuuta. Seuraavana päivänä Vilppulan rintamapäällikkönä toiminut [[Riihimäki|Riihimäen]] punakaartin päällikkö [[Erkki Karjalainen (punakaartilainen)|Erkki Karjalainen]] tilasi Tampereelta veturin ja kaksi vaunua tarkoituksenaan lastata ne räjähdysaineilla ja lähettää juna kohti valkoisten huoltokeskuksena ja esikuntana toiminutta Vilppulan asemaa. Tämän jälkeen punaisten suunnitelma oli hyökätä räjähdyksen aiheuttamassa sekasorrossa. Valkoisten puhelintiedustelu kuitenkin sai hankkeesta vihiä Tampereella ja ehti varoittaa Vilppulassa olevia joukkoja. 13. maaliskuuta punaiset lähettivät junan matkaan. Se jyräsi läpi radalle asetettujen esteiden ja rikottujen kiskojen ja pysähtyi lopulta asemalla, jossa ylipaineistettu veturi onnistuttiin tekemään vaarattomaksi ennen sen räjähtämistä. Punaisten panssarijuna eteni samalla noin kilometrin päähän Vilppulan silloista, mutta joutui palaamaan takaisin saatauaansaatuaan osuman valkoisten tykkitulesta, eivätkä mukana seuranneet punakaartilaiset pääseet hyökkäämään asemalle. Neljä päivää myöhemmin punaiset aikoivat vielä hyökätä kahden panssarijunan tukemana, mutta kun valkoiset samaan aikaan etenivät [[Länkipohjan taistelu]]n jälkeen kohti [[Orivesi|Orivettä]], saarrostuksen välttääkseen punaiset päättivät vetää joukkonsa pois Vilppulasta ja Ruovedeltä. Näin Vilppulan rintaman taistelut olivat ohitse 18. maaliskuuta mennessä, jolloin valkoiset lyhyen taistelun jälkeen valtasivat Lylyn aseman. Taistelussa kaatui ainakin kaksi punakaartilaista. Tämän jälkeen punaiset vetäytyivät kohti Tamperetta.<ref name=hoppu/>
 
== Taistelut Väärinmajalla ==