Ero sivun ”Esko Turkkila” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkittävä suomalainen valokuvaaja, joka menestyi myös kansainvälisesti
(ei mitään eroa)

Versio 12. maaliskuuta 2021 kello 04.46

Esko Turkkila (1942-2020), AFIAP, oli suomalainen valokuvaaja. Vaikka hän toimi 1977-1990 päätoimisesti mainos- ja teollisuuskuvaajana erityisesti Chymos asiakkaanaan, hänet muistetaan erityisesti ihmisten valokuvaajana.

Esko Turkkila 2011, kuva: Jussi Aalto

- Ei minulla valokuvaajana selkeästi yhtä esikuvaa varmaankaan ole ollut. Esimerkiksi ajatus "Ihmisen kuvien" tekemiseen syntyi joskus 1970-luvulla, jolloin aloin kiinnostua valokuvauksen historiasta, hän itse kertoi.

- Innoittajia oli kylläkin, mm. August Sander, Irwing Penn, Mike Disfarmer ja monia muitakin, Jussi Aaltoa unohtamatta. Heitä kaikkia yhdistää saman suuntainen tyyli kuvata ihmisiä.

Esko Turkkila oli arvostettu valokuvaaja ja muutenkin pidetty mies koko Suomessa. Esimerkiksi Jussi Aalto muistelee häntä kertoen:

- Tutustuin Eskoon 1970-luvun alussa. Hänen henkilökuvansa kolahtivat heti. Ismo Höltön mustavalkoiset legendaariset muotokuvat ajoittuvat 1960-luvulle ja aivan 70-luvun alkuun, ja minusta Esko jatkoi siitä, mihin Ismo oli lopettanut.

- Muistan, kun Esko kertoi: "Kuljin kamera mukanani sattuman johdattamana. Kuvaukset olivat harvoin etukäteen sovittuja: Kuvaaja ja kuvattava olivat yhtä yllättyneitä tilanteesta. Useammat ihmiset kuvasin heille tutussa ympäristössä. En pyrkinyt heitä ohjaamaan, pyysin vain katsomaan kamerani linssiin. Uskon, että näin tavoitin ihmisen parhaiten omana itsenään."

- Tieto Eskon poismenosta on tietysti masentava, mutta hänen kuvansa elävät ja innoittavat, Jussi Aalto vielä toteaa.

Eskon vaimo Raili kuoli jo vuonna 2009. Se oli Eskolle kova pala, sen huomasivat kaikki. Esko oli hoitanut vaimoaan rakkaudella hänen koko vaikean sairautensa aikana, mutta leskeksi jäätyään palasi sitten taas aktiivisemmin valokuvauksen pariin. Hän oli rakentanut kotinsa autotalliin Maaherrankadulle 20-neliöisen luonnonvalostudion, josta kerrottiin myös valtakunnallisessa Klik-lehdessä. Sivuikkunan ulkopuolella oli kahden neliön styroksiheijastin, jota käytettiin pimeinä päivinä kääntämään luonnonvalo sisään. Katto- ja sivuikkunoissa oli pimennysverhot, joilla valon suuntaa ja voimakkuutta pystyi säätelemään.

Eskon merkitystä lappeenrantalaisten valokuvaajien osalta ei ole mahdollista määritellä - mutta se oli valtava. Valokuvauksen hän oli aloittanut jo 13-vuotiaana, ja Saimaan Kameraseuran puheenjohtajuuden hoitanut pois harteiltaan 1973-1974. Siirtyessään ammattilaiseksi hän siitä huolimatta myös harrasti valokuvausta koko ajan, ja vielä vanhemmalla iällä etenkin 1990-luvun puolivälissä opetteli kokonaan uuden "tyylisuunnan" eli luontokuvauksen menestyen heti siinäkin.

Näistä luontokuvausmeriiteistään Esko palkittiin nopeaan tahtiin monilla palkinnoilla ja kansainvälisellä AFIAP-arvonimellä vuonna 1996. Siihen aikaan tuollaisten saaminen ei ollut mitenkään yleistä, olisiko arvonimikin ollut vasta kolmas vai neljäs laatuaan Lappeenrannassa. Lisäksi on muistettava, että kansainvälisestä menestyksestä ja ylivoimaisesta tekniikastaan huolimatta Esko osallistui säännöllisesti kameraseuran omiinkin valokuvauskilpailuihin ihan vain kannustusmielessä. Vuonna 1991 kävi ilmeisesti vahinko, ja hän osallistui liian hyvillä kuvilla - ja hänestä tuli "Vuoden kuvaaja" Saimaan Kameraseurassa.