Ero sivun ”Kipparikvartetti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 30:
Aluksi miehet eivät olleet muiden kiireittensä vuoksi edes kovin innokkaita ryhtymään Kippareiksi, mutta lopulta suostuivat. [[Olavi Virta|Olavi Virralla]] oli oma orkesteri, omia levytyksiä ja ulkomaanmatkoja, [[Auvo Nuotio]] oli päätoimisesti työssä poliisina ja kuului sen lisäksi moneen kuoroon ja [[Kauko Käyhkö]] puolestaan työskenteli tiiviisti pari vuotta aikaisemmin perustetussa [[Radioteatteri]]ssa. Ainoa täysin vapaa ja valmis ryhtymään puuhaan oli [[Teijo Joutsela]]. Käyhkön mukaan idean Kipparikvartetista synnytti ''Kaunis Veera'' -elokuvan pääosassa esiintynyt [[Assi Nortia]].<ref> Käyhkö 1971, s. 7–8.</ref> Yhteistä kvartetin jäsenille oli, että kaikki olivat koulutuksen saaneita laulajia, toiset jopa ulkomailla opintojaan täydentäneitä, ja kaikilla oli takanaan jo pitkä ura ammattimuusikkoina.<ref> Käyhkö 1971, s. 11–13.</ref>
Ensilevy ''Saimaan valssi'' tehtiin jo loppukesästä 1950. Ensiensiintyminen yleisön edessä tapahtui [[Karkkila]]n Pohjanpirtillä vasta 9. lokakuuta 1951, ja kvartetti sai heti suuren suosion. [[Helsinki|Helsingissä]] yhtye nähtiin ensi kertaa seuraavan vuoden helmikuussa; konsertti oli [[Helsingin kauppakorkeakoulu|Kauppakorkeakoulu]]n juhlasalissa 27. helmikuuta 1952.<ref>Käyhkö 1971, s. 27.</ref> Pian joukko kiertelikin jo ahkerasti ympäri Suomea Olavi Virran yhtyeen kanssa, ja myöhemmin tie vei myös Suomen rajojen ulkopuolelle.
===Suurimman menestyksen vuodet=== Kipparikvartetin vilkkainta aikaa olivat vuodet 1951–1955, jolloin sen johtajana toimi Harry Bergström.<ref>Lasse Erola: ''Olavi Virta ja hänen maailmansa'', s. 79. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2005.</ref> Kiertueiden lisäksi kvartetti teki hyväntekeväisyysvierailuja sairaaloihin aina aikataulun salliessa ja esiintyi muun muassa [[Georg Malmstén]]in, [[Tauno Palo]]n ja [[Viljo Vesterinen|Viljo Vesterisen]] 50-vuotisjuhlissa, [[Miss Universum]]iksi valitun [[Armi Kuusela]]n tervetulojuhlassa 1952 ja [[Markus Rautio|Markus-sedän]] jäähyväisjuhlissa 1956.<ref> Käyhkö 1971, s. 60.</ref> Yhtyeen ohjelmisto oli monipuolista ja korkeatasoista, ja miehet olivat lavalla myös varsin eläviä esiintyjiä, hauskuuttaen yleisöä muun muassa esittämällä lastenlauluja polvihousuissa ynnä muuta. Yleisön suosion kannustamana yhtye sai oman elokuvansa ''[[Kipparikvartetti (elokuva)|Kipparikvartetti]]'', joka sai ensi-iltansa vielä vuoden [[1952]] aikana. Tätä edelsi jo pieni esiintyminen elokuvassa ''Tervetuloa aamukahville, eli tottako toinenkin puoli''. Kevätkesällä 1952 Kauko Käyhkö joutui ''[[Rantasalmen sulttaani]]'' -elokuvan kuvausten ajaksi matkustamaan lähes kahdeksi kuukaudeksi ulkomaille. Tänä aikana hänen tilallaan Kipparikvartetin toisena bassona lauloi [[Pentti Tuominen]], ja kvartetin taloudenhoidon Käyhkö uskoi Olavi Virran käsiin.<ref>Käyhkö 1971, s. 33–36.</ref>
Rivi 37 ⟶ 39:
<blockquote>”Perussyy lienee ollut se, että kvartetti ilmestyi kuvaan psykologisesti oikealla hetkellä. Revyyteatterit olivat painuneet pimentoihin kovan verotuksen uhreina. Suomen kansa suorastaan janosi jotain sellaista repäisevää ja reilua, mille saisi nauraa joko punastumatta tai välittämättä vetikö ’punaisen viivansa’ oikealle tai vasemmalle. Niinpä juuri Kipparikvartetti tukevine kavereineen oli eräänlainen purkaantuma tuohon viihdekaipuun sumaan. Sen laulu oli voimalaulua, hempeän puolenkaan silti puuttumatta ohjelmasta. Kuitenkin useimmin tuolle hempeälle naurettiin, mutta ei suinkaan karkeasti pilkaten. Ei, nauru jätettiin kuulijan ratkaistavaksi. Hänen vuoronsa oli joko itkeä tai hymytä esityksen jälkeen.”<ref> Käyhkö 1971, s. 85–86.</ref></blockquote>
===Olavi Virran ja Harry Bergströmin lähdöt===
Olavi Virta lähti vuonna 1953 riitaannuttuaan rahasotkujen vuoksi muun kolmikon kanssa, jolloin tilalle tuli [[Eero Väre]]. Vuonna 1955 Harry Bergström jätti yhtyeen johtotehtävät ja tilalle tuli [[George de Godzinsky]], jonka myötä ohjelmisto laajeni entuudestaan, sisältäen lauluja klassillisesta taidemusiikista, kansanlauluihin, iskelmiin ja lastenlauluihin. Keskeiseen kansainväliseen ohjelmistoon kuului muun muassa "[[Ol’ Man River]]", "Tiritomba", "[[Sapelitanssi]]" ja "Die Juliska aus Budapest". Erikoisuuksina mainittakoon de Godzinskyn sovittamana instrumentaaliesityksenä kuultu "Unkarilainen fantasia", jonka kvartetti esitti neljällä viululla. Kappaleen viuluosuudet de Godzinsky kirjoitti kullekin kvartetin jäsenelle yksilöllisesti heidän taitojensa mukaan. Päätoimisesti Radion viihdeorkesterin kapellimestarina työskennelleen de Godzinskyn lisäksi Kipparikvartetille sovittivat ohjelmistoa taidemusiikin alalla [[Einar Englund]] ja kevyempää [[Toivo Kärki]].<ref>Käyhkö 1971, s. 53.</ref>
| |||