Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

Yleisesikunnasta Heinrichs siirrettiin 26. syyskuuta 1923 [[Keski-Suomen rykmentti (1919-1939)|Keski-Suomen rykmentin]] komentajaksi, mutta nimitettiin 18. syyskuuta 1924 Yleisesikunnan päälliköksi. Savon prikaatin komentajaksi hänet nimitettiin 15. kesäkuuta 1928 alkaen, jolta paikalta hän siirtyi 4. heinäkuuta 1929 alkaen Sotakorkeakoulun johtajaksi.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Kesäkuussa [[1930]] [[Lapuan liike]] oli voimissaan [[Etelä-Pohjanmaa]]lla. [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Lauri Kristian Relander]] oli vapauttanut [[Vaasa]]n läänin [[maaherra]]n [[Bruno Sarlin]]in tehtävästään ja nimitti tehtävään Heinrichsin. Hänelle ilmoitettiin, että sosiaalidemokraattien johtomiehen [[Väinö Tanner]]in puhe [[Seinäjoki|Seinäjoella]] piti estää. Heinrichs puolestaan ilmoitti Lapuan liikkeen johtomiehille, että hän eroaa välittömästi, jollei Tanner saa rauhassa puhua. Tannerin vierailu sujui ilman välikohtauksia. Väkivaltaisuuksia Heinrichs ei kyennyt estämään. Kolmen kesäkuun viikon aikana tehtiin Vaasan läänissä yhteensä 42 muilutusta tai muilutusyritystä. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja [[Väinö Hakkila]] kyyditettiin heinäkuussa, ja Heinrichs pyysi eroa, koska hänen mielestään tapausta ei tutkittu tarpeeksi tehokkaasti. Presidentti hyväksyi Heinrichsin eronpyynnön elokuussa, jonka jälkeen hän palasi takaisin Sotakorkeakoulun johtajaksi.{{lähde}}

 

 

== Talvisota ==