Ero sivun ”Vladimir Putin” versioiden välillä

Ukrainan katumielenosoitukset muuttuivat helmikuussa 2014 [[Ukrainan vallankumous 2014|väkivaltaiseksi kriisiksi]], ja pian Putinin tukema presidentti Janukovytš luopui vallasta. Putin näki tapahtuneen vallankumouksena, joka oli tehty eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten tuella. Hän vastasi kriisiin muutamassa päivässä [[Krimin kriisi 2014|valtaamalla Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan]]. Hän sai sen jälkeen liittoneuvostolta valtuutuksen hyökätä Ukrainaan, sillä hänen mukaansa Ukraina oli sisällissodan partaalla ja maan etniset venäläiset olivat vaarassa. Krimillä järjestettiin kansanäänestys, jonka seurauksena niemimaa päätti liittyä Venäjään. Äänestystä kutsuttiin laajalti farssiksi, mutta Putin julisti Krimin ja [[Sevastopol]]in uusiksi Venäjän federaation alueiksi. Hän perusteli valtausta muun muassa Krimin historialla osana historiallista [[Venäjän keisarikunta]]a. Pian Itä-Ukrainan venäläiset alkoivat vallata kaupunkiensa hallintorakennuksia, ja vaikka Putin ei heitä suorasanaisesti tukenutkaan, hän toisti, että Venäjällä oli oikeus suojella "venäläisen maailman" etuja. Itä-Ukrainassa järjestettiin kansanäänestyksiä, joissa noin 90 prosenttia äänestäneistä kannatti itsenäisyyttä Ukrainasta. Sen seurauksena maa ajautui [[Itä-Ukrainan sota|avoimeen sotaan]], kun Ukraina lähtipyrki valloittamaanaseellisesti takaisinpalauttamaan kapinoiviajärjestyksen alueitakapinoivilla alueilla. Putin avusti kapinallisia salassa, mutta ei ryhtynyt avoimeen väliintuloon. Ukrainan tapahtumien seurauksena Yhdysvallat ja Euroopan unioni asettivat Venäjälle ja etenkin Putinia lähellä oleviaoleville henkilöitä kohtaanhenkilöille [[Ukrainan kriisistä johtuvat pakotteet|pakotteita]], ja. Venäjä erotettiin myös [[G8-ryhmä]]stä. Pakotteiden seurauksena Venäjä vajosi talouskriisiin.<ref>Myers 2016, s. 644–669.</ref> Krimin valtaus ja pakotesaarto nostivat kuitenkin Putinin kannatuksen Venäjällä pitkäksi aikaa yli 85 prosenttiin.<ref>Myers 2016, s. 677.</ref>