Ero sivun ”Rattikelkkailu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p uusi avain luokalle Luokka:Rattikelkkailu: "*" HotCat-työkalulla
Hieman viilausta.
Rivi 1:
[[KuvaTiedosto:BobsldRun.jpg|thumb|250px|Yhdysvaltain nelimiehinen rattikelkkajoukkue [[Talviolympialaiset 2002|Salt Lake Cityn olympialaisissa]] vuonna 2002.]]
'''Rattikelkkailu''' on [[kelkkailu]]-urheilua kaksi- tai nelihenkisin joukkuein, jotka istuvat nykyaikana kuomulla peitetyn, vaijereilla ohjattavan kelkan kyydissä nopeilla, reunavalleilla varustetuilla jäisillä radoilla.
 
==Historia==
Tiettävästi ensimmäistä varsinaista rattikelkkaa käytti talvella 1888–1889 [[Sveitsi]]n [[Davos]]issa lomailemassa ollut yhdysvaltalainen Stephen Whitney. On myös esitetty, etäettä laji olisi kehitetty jo 1880-luvun alkupuolella [[Albany (New York)|Albanyssa]], [[New Yorkin osavaltio]]ssa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]], ja sieltä kulkeutunut Sveitsiin. Sveitsi onkin kautta aikain ollut lajin emä- ja keskusmaa. Vuonna 1897 perustettiin [[Sankt Moritz]]issa ensimmäinen kelkkailuseura, ja vuonna 1903 rakennettiin ensimmäinen keinotekoinen rata St. Moritzin ja [[Celerina]]n välisen tien varrelle.
 
[[KuvaTiedosto:Bobfahrer Davos.jpg|thumb|250px|left|Nelimiehinen joukkue rattikelkan kyydissä [[Davos]]issa vuonna 1910.]]
 
Aivan alkuaikoina kelkat rakennettiin [[puu]]sta, mutta sittemmin siirryttiin [[teräs|teräksen]] käyttöön. Rattikelkkailusta tuli nopeasti rikkaan ja seikkailunhaluisen väen ajanvietettä.
Rivi 16:
 
==Lajin kuvaus==
[[KuvaTiedosto:US_Navy_020219-N-3995K-304_Gold_Medal_Women_BobSledders_1.jpg|thumb|250px|Yhdysvaltalaiskaksikko [[Vonetta Flowers]] ja [[Jill Bakken]] lähtökiihdytysvaiheessa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002.]]
Rattikelkkailun lopputulokseen merkittävimmin vaikuttava tekijä on lähtökiihdytys. Lähtö tapahtuu 15 metrin mittaiselta tasaiselta alueelta niin sanottuna lentävänä lähtönä, jossa kelkan kaksi- tai nelihenkinen miehistö kiihdyttää alkuvauhdin työntämällä kelkkaa juosten, ja hyppää sen jälkeen sen kyytiin. Nelihenkisen joukkueen jarrumiehelle tulee juoksumatkaa noin 50 metriä. Ennen 1930-lukua kilpailijat istuivat jo valmiiksi kelkan kyydissä, ja lähtö tapahtui kun kelkan edestä poistettiin pönkkä. Sittemmin siirryttiin lentävään lähtöön, mutta aluksi vain jarrumiesten oli sallittua työntää kelkkaa.