Wikipedia

Ero sivun ”Manilla (raha)” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
botit
38 359 muokkausta
p "vuotta" ja "-vuotias" -yhdyssanojen korjailua, typos fixed: cm paksuinen → cm:n paksuinen using AWB
Käyty töihin Kahvihuoneessa esitetyn pyynnön perusteella
Rivi 7:
== Alkuperä ja etymologia ==
Nimen ''manilla'' sanotaan olevan peräisin [[Espanjan kieli|espanjasta]] <ref name="Chamberlain">Chamberlain, C. C.(1963). The Teach Yourself ''Guide to Numismatics''. English Universities Press. p. 92.</ref>, jossa rannerengas on ''{{Lang|es|manella}}'', [[Portugalin kieli|portugalin kielessä]] "käsirengas" on ''{{Lang|pt|manilha}}'', <ref name="Rees">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46–47.</ref> tai [[Latina|latinassa]] käsi on ''{{Lang|la|manus}}'' tai ''{{Lang|la|monilia}}'', ja sen monikko on ''monite'', kaulakoru.<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> Ne ovat yleensä [[Hevosenkenkä|hevosenkengän]] muotoisia, joissa on vastakkain olevat, karkeasti katsoen pastillin muotoiset päätteet. Manilloita käytettiin ensimmäisenä Länsi-Afrikassa. Vaihdon välineenä ne olivat peräisin [[Calabar|Calabarista]], joka oli muinaisen Kaakkois-Nigerian rannikkovaltakunnan pääkaupunki. Täällä voitiin ostaa orja vuonna 1505 8–10 manillalla ja yhdellä kuparimanillalla [[Norsunluu|norsun hammas]].<ref>Einzig, 1949; Talbot, 1926</ref>
 
Manillat ovat jäykkiä ja avoimia edestä, ja ne muistuttavat kaularenkaita.
 
== Tyypit ==
[[Tiedosto:ManillaOkhapos.JPG|pienoiskuva|Kaksi eri muotoista Okpoho manillaa.]]
Eri alueiden afrikkalaisilla oli nimi jokaiselle manillalajille, joissa oli todennäköisesti paikallisia eroja. Niitä arvostettiin eri tavoin ja oli tapana olla hyvin tarkkoja hyväksyttävistä tyypeistä. Eräs tapa erottaa ja arvottaa manillat toisistaan oli kuunnella niiden ääntä iskettäessä.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Brittiläisen [[Bioko|Fernando Pon]] konsulin vuonna 1856 antamassa raportissa luetellaan viisi eri mallista [[Nigeria|Nigeriassa]] käytettävää manillaa. ''Antony Manilla'' käy kaikilla sisämarkkinoilla; ''Kongon Simgolo,'' pullonkaulainen on hyvä vain Opungon markkinoilla; ''Onadoo'' on paras [[Calabar|Vanhassa Calabarissa]] tai [[Igbot|Igbo -]]<nowiki/>maalla Bonny New Kalabarin ja Okrikan valtakunnan välillä; ''Finniman Fawfinna'' hyväksytään Jujun kaupungin ja Quan markkinoilla; mutta arvo on vain puolet ''Antonyn'' arvosta; ja ''Cutta Antonya'' arvostavat ihmiset [[Ambala|Umballa]]<nowiki/>ssa.<ref name="Einzig151">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 151.</ref>
 
Afrikkalaisten nimien leviäminen johtuu todennäköisesti enemmän alueellisista tulleista kuin varsinaisesta tuotantoon erikoistumisesta. ''Mkporo'' on todennäköisesti hollantilainen tai brittiläinen manilla ja ''Popo'' on ranskalainen, mutta loput ovat esimerkkejä eräästä [[Birmingham|Birminghamissa]] kehitetystä tuotteesta.{{Selvennä|Loput mitkä? Kaikki loput manillat vai edellisessä kappaleessa luetellut?}}{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Eräässä tärkeässä löydössä oli 72 manillaa, joissa oli samanlainen patinointi ja maaperän kuoriutuminen, mikä viittaa julkiseen hautaamiseen. Siinä oli seitsemän ''Mkporoa'', 19 ''Nkobnkob''-pyöreäjalkaista; yhdeksän soikeajalkaista ''Nkobnkobia'' ja 37 ''popo''-neliöjalkaa. Löydön kevyimmät ''Nkobnkobsit'' painoivat 108&nbsp;g ja 114&nbsp;g kun taas niitä rutiininomaisemmat (nimeltään ''Onoudu'') painoivat alle 80&nbsp;g, mikä tarkoittaa, että ryhmä oli haudattu tietyssä manillan koon hajaantumisen vaiheessa. ''Mkporo'' on valmistettu [[messinki|messingistä]]. Soikeajalkaisen ''Nkobnkobin'' painon vastaavuus pyöreän jalan alueen huippupään kanssa viittaa siihen, että se on joko varhaisempaa lajia tai uudempaa, jossa on vanhempi pyöreä jalka.{{Selvennä|Todella epäselvä lause, mikä on varhaisempi tai uudempi? Missä on vanhempi jalka?}} Ranskan popon "neliöjalka" -lajiketta esiintyy yleensä harvoin ''Popo''-levikkiryhmissä. Tämä viittaa siihen, että se on lajeista varhaisin. Varhaisimmat ranskalaiset manillat ovat todennäköisesti brittiläisten aikalaisia.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Joskus manillat erottaa toisistaan niiden käytettävyys. On paljon alueellisia tyyppejä, joita kutsutaan rannekorurahoiksi ja jalkanauharahoiksi. Jotkut ovat kooltaan ja painoltaan melko yhdenmukaisia ja ne toimivat tilitettävinä rahoina manilloiden tapaan, mutta toisia käytettiin oikeastaan varallisuuden esittelyyn. Heikommassa asemassa olevat matkivat "paremmin toimeen tulevien" liikkeitä, jotka ovat rasittuneet manillojen painosta niin, että liikkuivat hyvin omalaatuisesti. Suurempien manilloiden muoto oli paljon avoimempi.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
== Historia ==
Rivi 28 ⟶ 20:
Joidenkin lähteiden mukaan käytön aloittivat muinaiset [[foinikialaiset]],<ref name="Einzig150">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 150.</ref> jotka kävivät kauppaa Afrikan länsirannikolla tai alkuperää on osoitettu jopa varhaisiin [[Karthago|karthagiinien]] tutkimusretkiin ja kauppiaisiin.<ref name="Rees46">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46.</ref> Myös egyptiläisiä on esitetty, koska he käyttivät korumaista rahaa (''penannular'' money). Erään ehdotuksen mukaan nigerialaiset kalastajat nostivat ne verkkoihinsä eurooppalaisten laivojen hylyistä tai tekivät niitä kuparitangoista, joita oli [[Benininlahti|Benininlahdella]] haaksirikkoutuneissa purjelaivoissa. Yhden teorian mukaan niitä valmistivat alkuperäiskansat, jotka kopioivat naisten raffia-kankaiden kanssa pitämiä rannekoruja. Toisen teorian mukaan [[jorubat|joruboiden]] hyvin tuntema Mondua-palmu, jossa on sipulinmuotoiset päät innoitti manillan muodon syntyyn. <ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref>
 
Kuparirannekkeet ja jalkanauhat olivat pääasiallinen "raha", ja naiset käyttivät niitä yleensä miehensä varallisuuden osoittamiseksi. Varhaiset portugalilaiset kauppiaat havaitsivat siis jo aikaisemmin esiintyneen ja erittäin kätevän halukkuuden hyväksyä rajoittamattomia määriä näitä ”rannekoruja”. Niihin viittaa [[Pereira (täsmennyssivu)|Duarte Pacheco Pereira]], joka teki matkoja 1490-luvulla ostaakseen [[Norsunluu|norsunluunluuta]], orjia ja pippuria. Hän maksoi orjasta 12-15 messinkimanillaa, ja vähemmän, jos ne olivat kuparia.<ref name="Rees46">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46.</ref> Vuonna 1522 Beninin 16-vuotiaan naisorjan hinta oli 50 manillaa. Portugalin kuningas asetti rajan 40 manillaan orjaa kohti pysäyttääkseen inflaation.
 
Varhaisin selvitys manillojen käytöstä Afrikassa viittaa sen käyttöön [[Calabar|Calabarissa,]] Nigerian kaakkoisrannikon [[Calabar|valtion]] pääkaupungissa. On dokumentoitu, että vuonna 1505 Calabarissa ([[Nigeria]]) manilloja käytettiin vaihdon välineenä, yksi manilla oli suuren elefantin torahampaan arvoinen, ja orja maksoi kahdeksasta kymmeneen manillaa.<ref name="Einzig151">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 151.</ref> Ne käytettiin myös eräällä [[Benin|Beninin]] joella vuonna 1589 ja jälleen Calabarissa vuonna 1688, missä [[hollantilaiset]] kauppiaat ostivat orjia karkeita, harmaita kuparisia käsivarsinauhoja vastaan. Ne oli tehtävä erittäin hyvin tai ne hylättiin nopeasti.<ref name="Einzig150 pp. 150–152">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. pp. 150–152.</ref>
 
Varhaisimman selvityksen lisäksi manillan alkuperää Calabarista vahvistaa manillaa käytetyn Afrikassa ja erityisesti Nigeriassa myös afrikkalaisella ja myös manillan yleisellä nimellä ''Òkpòhò'', joka on ([[Efik]]) -kielen sana rahalle.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
=== Rooli orjakaupassa ===
Rivi 39 ⟶ 29:
=== Tuotanto ja mallit ===
[[Tiedosto:Afrikaabteilung_in_Ethnological_Museum_Berlin_97.JPG|pienoiskuva|Iso manilla esillä Berliinin etnologisessa museossa.]]
[[Kupari]] oli Afrikan "punainen kulta", jota oli sekä louhittu siellä, että myyty italialaisten ja arabialaisten kauppiaiden toimesta yli [[Sahara|Saharan]].<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref>
[[Kupari]] oli Afrikan "punainen kulta", jota oli sekä louhittu siellä, että myyty italialaisten ja arabialaisten kauppiaiden toimesta yli [[Sahara|Saharan]].<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> Ei tiedetä varmasti, miltä Portugalin tai Hollannin manillat näyttivät. Nykyisten tallennusten perusteella tiedetään, että varhaisimmat portugalilaiset valmistettiin [[Antwerpen|Antwerpenissä]] kuninkaalle ja mahdollisesti muihin paikkoihin, ja jotka ovat mitoiltaan noin 240&nbsp;mm pitkiä, noin 13&nbsp;mm leveitä ja painoivat 600&nbsp;g vuonna 1529, vaikka vuoteen 1548 mennessä mitat ja paino olivat pienentyneet noin 250–280 grammaan. Monissa paikoissa messinkiä, joka on halvempaa ja helpompi valaa, pidettiin parempana kuin kuparia, joten portugalilaiset esittelivät pienempiä, keltaisia kuparia ja [[lyijy]]ä sisältäviä manilloja [[sinkki|sinkistä]] ja muista metalleista tehtyjen ohella. Armand Duchateaun kirjassa ''Benin, Royal Art of Africa'' (Benin, Afrikan kuninkaallinen taide'')'' on massiivinen, läpimitaltaan 25&nbsp;cm ja 4,5&nbsp;cm:n paksuinen manilla, joka on valettu karkeasti, ja jonka sivut ovat kotelomaisia ja joka on hyvin kulunut. Se voi olla raskain (painoa ei mainita) ja varhaisin tunnettu manilla. Samassa kirjassa on kuitenkin kuva laatasta, jossa eurooppalainen pitää käsissään kahta hyvin erimuotoista, puolikuun muotoista kappaletta ilman laajentuneita päitä. Se on ilmeisesti raskas, jos mittasuhteet ovat oikeat. Nykyisin tämän kokoiset ja tylpät muodot liitetään [[Kongon demokraattinen tasavalta|Kongoon]].
 
Vuosina 1504–1507 portugalilaiset kauppiaat toivat 287&nbsp;813 manillaa Portugalista [[Guinea (alue)|Guineaan]] São Jorge da Minan kauppa-aseman kautta.<ref name="Einzig155">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 155.</ref>
 
Vuosina 1504–1507 portugalilaiset kauppiaat toivat 287&nbsp;813 manillaa Portugalista [[Guinea (alue)|Guineaan]] São Jorge da Minan kauppa-aseman kautta.<ref name="Einzig155">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 155.</ref> Kun hollantilaiset ryhtyivät hallitsemaan Afrikan kauppaa, he todennäköisesti vaihtoivat tuotannon Antwerpenistä [[Amsterdam|Amsterdamiin]] jatkaen "messinkisten" manillojen valmistusta, vaikkakin, kuten todettiin, hollantilaisia manilloja ei vielä pystytä tunnistamaan tarkasti. Kauppiaiden ja matkustajien tileissä on runsaasti tarkkoja mainintoja nimistä ja suhteellisista arvoista, mutta sellaisia piirustuksia tai yksityiskohtaisia kuvauksia ei näytä säilyneen, mitkä voisivat yhdistää nämä tilit nykyisin löydettyihin erityisiin manillatyyppeihin. Edulliset metallit olivat alun perin kuparia, sitten messinkiä noin 1500-luvun lopulla ja lopulta pronssia noin vuonna 1630.
[[Tiedosto:100_1087.JPG|pienoiskuva|Kaksi erilaista manillamuotoa.]]
1800-luvun alkupuolella [[Bristol]], jossa oli yrityksiä, kuten R. & W. King (yritys yhdistyi myöhemmin United African Companyyn)<ref name="Rees46">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46.</ref> ja sitten [[Birmingham]], tulivat merkittävimmiksi eurooppalaisiksia messingin valmistuksen kaupungeiksi. Todennäköisesti siellä valmistettiin suurin osa messinkisistä manilloista, mukaan lukien "keskijakson" ''Nkobnkob-Onoudu'', jonka paino ilmeisesti laski ajan myötä, ja edelleen kevyemmät "myöhäisen ajanjakson" mallit, kuten ''Okpoho'' ([[Efikin kieli|Efikin]] kielen sanasta messinki) <ref name="Rees">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46–47.</ref> ja vuonna 1843 ''Duoron'' hylystä pelastetut. Myöhäisen ajanjakson malleissa painot menevät päällekkäin tyyppien erottelun kanssa, mikä viittaa nykyaikaiseen valmistukseen tyyppien kehityksen sijaan. ''Popot'', joiden paino asettaa ne ''Nkobnkobin'' ja ''Onoudun'' väliin, valmistettiin [[Nantes|Nantesissa]], Ranskassa, mahdollisesti myös Birminghamissa, ne olivat liian pieniä käytettäväksi koruina. Ne ovat leveämpiä kuin Birminghamin mallit ja niiden loppupää leviää asteittain, ei nopeasti.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Keräilijät kutsuvat astetta raskaampia, pitkänomaisempia kappaleita, joita on todennäköisesti tuotettu Afrikassa, sanoilla ''King'' tai ''Queen'' manilloiksi. Yleensä niissä on levitetyt päät ja useimmiten ne ovat kuparista tai messingistä, ja niitä tarjottiin eri tavoin muotoiltuina. ''Plainer''-tyypit olivat ilmeisesti jalometallia, mutta koristeellisimpia omistivat kuninkaalliset ja niitä käytettiin morsiamen hintana ja hautajaisia edeltävässä "kuolemisseremoniassa". Toisin kuin pienemmät rahamanillat, niiden valikoima ei rajoittunut Länsi-Afrikkaan. Ne erottaa messinkityypistä, jossa on neljä litteää puolta ja hieman taipuvaiset neliömäiset päät, joiden paino vaihtelee noin 1&nbsp;400–4&nbsp;300 gramman välillä. Ne on valmistettu [[Zaire]]n Jongassa ja ovat nimeltään ''Onganda'' tai ''onglese'', ([[Foneettinen kirjoitus|foneettista]] ranskaa "englanniksi"). Muihin, usein manilloiksi kutsuttuihin malleihin sisältyvät varhain, kierretystä raskaasta metallilangasta valmistertut kappaleet ("solmuineen" ja "ilman"). Ne ovat todennäköisesti peräisin Nigeriasta, [[Calabar|Calabarista]] ja niissä on raskaat, monikierukkaiset kuparipalat, joiden päät on pullistettu.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
=== Loppuminen ===
''Alkuperäisväestön valuutan julistus'' vuonna Nigeriassa vuonna 1902 kielsi manillojen tuonnin, paitsi ylikomissaarin luvalla. Tämä tehtiin, koska haluttiin kannustaa rahan käyttöä. Manilloita käytettiin kuitenkin edelleen säännöllisesti, ja niistä tuli hallinnollinen ongelma 1940-luvun lopulla. [[Ibot|Ibo]]-heimo käytti niitä edelleen ennen tätä ja Wukaiden alueella syvän maissikulhon katsottiin vastaavan yhtä suurta manillaa. Suolalla täytetty kuppimainen astia oli yhden pienen manillan arvoinen.<ref name="Einzig151">Einzig, Paul (1949). ''Primitive Money in its ethnological, historical and economic aspects.'' Eyre & Spottiswoode. London. p. 151.</ref> Vaikka manillat olivat laillisia maksuvälineitä, niitä [[Kelluttaminen|kellutettiin]] Ison-Britannian ja Ranskan Länsi-Afrikan valuuttoja vastaan ja palmuöljykauppiaat manipuloivat arvoa hyväkseen markkinakauden aikana.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
Britit sitoutuivat vuonna 1948 huomattavaan "operaatio manillaan" jossa ne korvattiin Britannian Länsi-Afrikan valuutalla. Kampanja onnistui pääosin, ja yli 32 miljoonaa kappaletta ostettiin ja myytiin romuksi. Manilla, jatkuva muistutus orjakaupasta, lakkasi toimimasta laillisena maksuvälineenä Brittiläisen Länsi-Afrikan alueella 1. huhtikuuta 1949,<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> kuuden kuukauden peruutusjakson jälkeen.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref> Ihmisten sallittiin pitää enintään 200 hengen juhlatilaisuuksia, kuten häitä ja hautajaisia. Vain ''Okpoho'', ''Okombo'' ja ''abi'' tunnustettiin virallisesti ja 32,5 miljoonaa ''Okpohoa,'' 250&nbsp;000 ''okomboa'' ja 50&nbsp;000 abia palautettiin ja vaihdettiin. Eräs metallikauppias Euroopassa osti 2&nbsp;460 tonnia manilloja, mutta operaatio maksoi silti verovelvollisille noin 284&nbsp;000 puntaa.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}▼
 
▲Britit sitoutuivat vuonna 1948 huomattavaan "operaatio manillaan" jossa ne korvattiin Britannian Länsi-Afrikan valuutalla. Kampanja onnistui pääosin, ja yli 32 miljoonaa kappaletta ostettiin ja myytiin romuksi. Manilla, jatkuva muistutus orjakaupasta, lakkasi toimimasta laillisena maksuvälineenä Brittiläisen Länsi-Afrikan alueella 1. huhtikuuta 1949,<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> kuuden kuukauden peruutusjakson jälkeen.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref> Ihmisten sallittiin pitää enintään 200 hengen juhlatilaisuuksia, kuten häitä ja hautajaisia. Vain ''Okpoho'', ''Okombo'' ja ''abi'' tunnustettiin virallisesti ja 32,5 miljoonaa ''Okpohoa,'' 250&nbsp;000 ''okomboa'' ja 50&nbsp;000 abia palautettiin ja vaihdettiin. Eräs metallikauppias Euroopassa osti 2&nbsp;460 tonnia manilloja, mutta operaatio maksoi silti verovelvollisille noin 284&nbsp;000 puntaa.{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
=== Elpyminen ===
Niitä valmistetaan vielä turistikaupan kummallisuuksien, uteliaisuuden ja sisäisen "ei-monetaariseen" kaupan kiinnostuksen kohteina. Sisäisen "ei-monetaarisen" käytön vuoksi niitä valmistetaan edelleen nykyaikaisemmista metalleista, kuten [[alumiini]]sta, mutta mallit ovat edelleen pääosin perinteisiä.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref> Manilloja voidaan toisinaan edelleen käyttää muutamissa syrjäisissä kylissä [[Burkina Faso|Burkina Fasossa]] (2000).{{Lähde||7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
[[Tiedosto:Raccolte_Extraeuropee_-_AFR_00585_-_Bracciale_moneta_(Manilla)_(2).jpg|pienoiskuva|Eräs manillamuoto, joka on koristeltu geometrisella kuviolla, [[Castello Sforzesco|Sforzan linnan]] kokoelmassa [[Milano|Milanossa]], [[Italia|Italiassa]]]]
Sisäisesti manillat olivat ensimmäinen todellinen yleiskäyttöinen Länsi-Afrikassa tunnettu valuutta, jota käytettiin tavallisilla markkinoilla, morsiamen ostoon, sakkojen maksamiseen, ennustajien maksuihin ja tulevan maailman tarpeisiin hautajaismaksuina. [[Melanesia|Melanesiasta]] tuotuja [[Kaurikotilot|kaurikotiloita]] eli [[Simpukankuoriraha|simpukankuorirahaa]] joiden arvo oli vain pieni osa manillasta käytettiin pieniin ostoihin. Länsi-Afrikan rannikkoseutujen ja [[Niger (joki)|Niger-joen ulkopuolella]] oli useita muita valuuttoja, kuten monimutkaisemmin muotoiltuja rannekkeita, työkaluilla valmistettuja rautaisia esineitä, kuparitankoja, joita usein taivutettiin rannekkeisiin, ja tunnettu Handa (Katangan risti), jotka kaikki toimivat erityisrahoina.{{Lähde|Lähteetön tekstikappale.|7. joulukuuta 2020|vuosi=2020}}
 
Orjakaupan purkautuessa 1800-luvulla loppui myös manillojen tuotanto,, josta oli jo tulossa kannattamatonta. 1890-luvulle tultaessa niiden käyttö vientitaloudessa keskittyi [[Palmuöljy|palmuöljykauppaan]].<ref name="Coinco">{{Verkkoviite|osoite=http://www.coincoin.com/I024.htm|nimeke=Manilla: Money of the slave trade|tekijä=Semans}}</ref> Afrikkalaiset käsityöläiset sulattivat paljon manilloja taideteosten tekemiseen.<ref name="Rees46">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 46.</ref> Manillat ripustettiin usein haudan päälle osoittamaan kuolleiden vaurautta, ja [[Benin|Beninin]] Degeman alueella jotkut naiset käyttävät yhä suuria manilloja kaulansa ympärillä hautajaisissa. Ne asetetaan myöhemmin perheen alttariin. Sanotaan, että kultamanilloja on tehty erittäin tärkeille ja voimakkaille, kuten Opobon kuninkaalle Jajalle vuonna 1891.<ref name="Rees47">Rees, Alun (2000). ''Manillas.'' Coin News. April 2000. ISSN 0958-1391. p. 47.</ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Manilla_(raha)”