Ero sivun ”Tumareseptorit” versioiden välillä

25 merkkiä lisätty ,  5 kuukautta sitten
kh
(luotu)
 
(kh)
 
Tumareseptorit poikkeavat muista reseptoreista ainakin kolmessa asiassa. 1. Ne eivät ole kiinni [[solukalvo]]ssa vaan ovat tumassa tai yleensä [[solulima]]ssa. 2. Tumareseptorien ligandit ovat usein rasvaliukoisia ja ne voivat siksi läpäistä solukalvon. 3. Muiden reseptorien signaalit välittyvät muiden, [[Toisiolähetti|toisioläheteiksi]] kutsuttujen, aineiden kautta. Tumareseptorit taas vaikuttavat suoraan kohteeseensa, joka on DNA. Jälkimmäisen eron takia tumareseptorit voidaan reseptorien sijaan pikemminkin mieltää ligandien aktivoimiksi [[Transkriptiotekijä|transkriptiotekijöiksi]].<ref name=b>{{Kirjaviite|Tekijä=HP Rang et al|Nimeke=Rang and Dale's pharmacology|Vuosi=2016|Sivu=43-45|Selite=8. painos|Julkaisija=Elsevier|Isbn=9780702053627}}</ref>
 
Ihmisissä tumareseptoreita on ainakin 48,<ref name=a/> mutta [[Silmukointi|silmukoitumisen]] takia kustakin voi olla useita muotoja eli isoformeja.<ref name=b/> [[Estrogeenireseptori]]t ovat esimerkki ihmisten tumareseptoreista. Niiden tärkein sisäsyntyinen ligandi on [[estradioli]].<ref name=a/><ref name=d/> Ne olivat myös ensimmäiset tunnistetut tumareseptorit. Niiden olemassaolo tunnistettiin vuonna 1962.<ref name=a/> Ihmisissä muun muassa myös [[androgeenit]], [[kilpirauhashormoni]]t, [[D-vitamiini]]t ja [[A-vitamiini]]t saavat aikaan ainakin osan vaikutuksissavaikutuksistaan tumareseptorien kautta.<ref name=b/>
 
==Rakenne==
Tumareseptorit ovat suoria peptidiketjuja, kuten [[proteiini]]t yleensäkin. Ketjun alueet voidaan jakaa viiteen osaan eli [[proteiinidomeeni]]in:<ref name=b/>
 
# [[N-terminaali]]nen domeeni eli NTD. Monista tumareseptoreista on monia eri muotoja eli isoformeja, jonkajotka muodostuvat NTD:n [[Silmukointi|silmukoitumisen]] takiakautta. NTD:ssä on aktivaatiofunktio 1- eli AF1-alue. Alue sitoo sopivia [[Transkriptiotekijä|transkriptiotekijöitä]], jotka vaikuttavat tumareseptorin toimintakykyyn sen sitomasta [[Ligandi (biokemia)|ligandista]] riippumattomasti.<ref name=b/>
# [[DNA]]:ta sitova domeeni eli DBD ([[Englannin kieli|eng.]] ''DNA-binding domain''), jossa on kaksi [[sinkkisormi]]-[[proteiinimotiivi]]a. Alue kiinnittyy sormiensinkkisormien avulla tiettyihin alueisiin DNA:ssa, joita kutsutaan hormonivaste-elementeiksi eli HRE (eng. ''hormone response element''). DBD on hyvin samanlainen eri tumareseptorien välillä eli se on konservoitunut.<ref name=b/>
# saranadomeeni. Tästä taipuisasta alueesta tumareseptori voi sitoutua toiseen tumareseptoriin, jolloin reseptorit tuottavat dimeerin.<ref name=b/>
# ligandin sitova domeeni eli LBD (eng. ''ligand binding domain''). LBD:ssä on ligandin sitova kohta, jota sanotaan aktivaatiofunktio 2:ksi eli AF2:ksi.<ref name=b/>
Tumareseptorit voivat olla aktiivisia eli vaikuttaa DNA:han sitoutumalla siihen joko yksistään tai pareittain. Reseptorien sitomien DNA-alueiden [[emäsjärjestys]] eli sekvenssi on tietynlainen. Näitä sekvenssejä kutsutaan hormonivaste-elementeiksi (HRE). Jos reseptorit ilmenevät pareittain, HRE-sekvenssejäkin on kaksi. Jos sekvenssit ovat osin samanlaiset, voivat samanlaiset alueet olla DNA:ssa perättäin symmetrisesti, jolloin toista sekvenssiä sanotaan [[Suora toistosekvenssi|suoraksi toistosekvenssiksi]] ([[Englannin kieli|eng.]] ''direct repeat'') ja toista [[käänteistoistosekvenssi]]ksi (eng. ''inverted repeat''). Muussa tapauksessa molemmat sekvenssit ovat suoria toistosekvenssejä.<ref name=d/>
 
Mangelsdorfin ja kollegoiden vuonna 1995 ehdottamaaehdottama tumareseptorien luokittelu pohjautuu osin edellä kuvattuihinesiteltyihin käsitteisiin. Tätä luokittelua käytetään laajalti ja siinä on neljä luokkaa, jotka on esitelty alla.<ref name=c>{{Lehtiviite|Tekijä=DJ Mangelsdorf et al|Otsikko=The nuclear receptor superfamily: the second decade|Julkaisu=Cell|Ajankohta=1995|Vuosikerta=83|Numero=6|Sivut=835–839|Pmid=8521507|Issn=0092-8674|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6159888/}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=JM Olefsky|Otsikko=Nuclear receptor minireview series|Julkaisu=The Journal of Biological Chemistry|Ajankohta=2001|Vuosikerta=276|Numero=40|Sivut=36863–36864|Pmid=11459855|Doi=10.1074/jbc.R100047200|Issn=0021-9258|www=https://www.jbc.org/content/276/40/36863}}</ref><ref name=b/><ref name=d/>
 
===Luokka I===
Ihmisissä luokkaan I kuuluvat muun muassa (suluissa ovat reseptorien tärkeimmät sisäsyntyiset ligandit):
*AR eli [[androgeenireseptori]] ([[dihydrotestosteroni]] ja [[testosteroni]])<ref name=b/><ref name=d/>
*ER eli [[Estrogeenireseptori|estrogeenireseptorit]] α ja β ([[estradioli]]),<ref name=a/><ref name=d/>
*PR eli [[progesteronireseptori]] ([[progesteroni]])<ref name=d/>
*GR eli [[glukokortikoidireseptori]] ([[glukokortikoidit]])<ref name=d/>
Luokan II reseptorit eli RXR heterodimeerit ovat aktiivisia keskenään erilaisina reseptoripareina eli heterodimeereinä. Reseptoreista toinen on aina [[retinoidi-X-reseptori]] eli RXR ja toinen on jokin muu tumareseptori. Reseptoreista molemmat sitoutuvat yleensä suoriin toistosekvensseihin, mutta joskus toinen sekvensseistä on käänteistoistosekvenssi.<ref name=c/>
 
Luokan II reseptoreissa toinen tumareseptori vaatii aktiivisuuteen RXR:n. Yksittäinen RXR taas voi muodostaa toisen RXR:n kanssa homodimeerin, joka on aktiivinen eli se voi vaikuttaa DNA:han.<ref name=d/> Luokan II reseptorit voivat olla toiminnaltaan sallivia (eng. ''permissive''), jolloin dimeerin aktivaatioon riittää se, että se vain toinen dimeerin reseptoreista sitoo ligandin. Jos molempien tulee sitoa ligandi samanaikaisesti, on dimeeri ei-salliva (eng. ''non-permissive'').<ref name=b/>
 
Ihmisissä luokkaan II kuuluvat muun muassa (suluissa ovat reseptorien tärkeimmät sisäsyntyiset ligandit):
 
===Luokka III===
Luokan III reseptorit eli dimeeriset orvot reseptorit ovat dimeereitä ja yleensä homodimeereitä. Yleensä reseptoreista molemmat sitoutuvat suoriin toistosekvensseihin.<ref name=c/> Nämä eroavat luokan I ja II reseptoreista kuitenkin siten, että niille ei ole tunnistettu ligandia, jonka takia niitä kutsutaan orvoiksi.<ref name=d>{{Lehtiviite|Tekijä=BA Porter et al|Otsikko=Structure and function of the nuclear receptor superfamily and current targeted therapies of prostate cancer|Julkaisu=Cancers|Ajankohta=2019|Vuosikerta=11|Numero=12|Pmid=31771198|Doi=10.3390/cancers11121852|Issn=2072-6694|www=https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6966469/}}</ref>
 
===Luokka IV===
4 176

muokkausta