Ero sivun ”Mirus-patteri” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 90:
Tästä huolimatta kahden muun hävittäjän kanssa valvonta-ajossa ollut hävittäjä HMS Icarus päätyi noin 16 kilometrin Guernseyn länsirannasta jahdatessaan saksalaista sukellusvene U 767:ää. Pitkään hiljaa odottaneet Mirus-patterin tykit avasivat tulen yllättäen, ja hajottivat kolmen hävittäjän muodostelman, pakottaen ne perääntymään. Brittialukset onnistuivat upottamaan sukellusveneen, eivätkä kärsineet vaurioita rannikkopatterin tulesta. Mirus-patteri avasi tulen myös saman kuukauden aikana sen kantaman sisälle tulleita Yhdysvaltain laivaston risteilijöitä vastaan. Huono näkyvyys esti varmojen havaintojen tekemisen, mutta saksalaiset totesivat tästä huolimatta ainakin toisen aluksista vaurioituneen.<ref name="partridge-wallbridge1983s84-87"/>
 
Patteri asetettiin jälleen tulivalmiuteen 19. elokuuta 1944, ja se sai tehtäväkseen ampua suojatulta Guernseyltä Jerseylle matkalla olleelle kuljetusalus ''Robert Müller 8:lle'', joka oli kuljettamassa Jerseylle sijoitettavaksi suunniteltuja taistelualus ''Gneisenaun'' entisiä 15-senttimetrisiä päätykkejä. Elokuun tehtävän tapaisisestatapaisesta saartenvälisten merikuljetusten suojaamisesta tuli Mirus-patterin tärkein tehtävä sodan loppukuukausina, ja rannikkopatteri asetettiin tulivalmiuteen varsin säännöllisesti niitä varten. Patterin suojatuli päästi esimerkiksi saksalaisen 24. miinanraivauslaivueen vartiotehtävissä olleet alukset pakenemaan brittiläisiltä hävittäjiä St. Sampsonin satamaan.<ref name="partridge-wallbridge1983s84-87"/><ref name="partridge-wallbridge1983s88-90">Partridge & Wallbridge 1983, s.&nbsp;88–90.</ref>
 
Patteri avasi tulen Guernseytä luoteesta lähestynyttä vihollishävittäjää kohti 13. marraskuuta 1944. Alusta vastaan ammuttiin kaikkiaan 14 järeän patterin laukausta, joista viimeiset tulen keskeyttämistä edeltäneet 37 kilometrin kantamalla. Patteri asetettiin tulivalmiuteen jälleen 30. joulukuuta 1944, kun tutkassa oli havaittu hävittäjä. Näköyhteys saatiin iltapäivällä, ja patteri avasi tulen maalia vastaan. Tykit ampuivat yhteensä kahdeksan laukausta, mutta näiden vaikutus jäi vain häiritseväksi. Vastaava tapahtui jälleen 7. tammikuuta 1945, kun patteri ampui 13 laukausta ensin tutkalla havaittua, ja sitten näköetäisyydelle tullutta vihollishävittäjää vastaan. Vaikutus jäi tälläkin kertaa vain häiritseväksi, sillä alukseen ei saatu yhtäkään suoraa osumaa. Rannikkopatteri ampui useita vastaavia tehtäviä vielä sodan loppukuukausina,<ref name="partridge-wallbridge1983s88-90"/> vaikka Saksan heikkenevä tilanne oli ollut patterilla varsin selvästi tiedossa vuoden alusta lähtien. Patteri oli kärsinyt ruokapulasta, ja sen saksalaisen miehityksen ja venäläisten vapaaehtoisten lähipuolustusjoukkojen välille oli kehittynyt varsin vahvoja jännitteitä, joiden muuttuminen avoimeksi kapinaksi oli nipin napin vältetty.<ref name="partridge-wallbridge1983s91-93">Partridge & Wallbridge 1983, s.&nbsp;91–93.</ref>