Ero sivun ”Halli (eläin)” versioiden välillä

| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''

| kunta = [[Eläinkunta]] ''Animalia''

| pääjakso = [[Selkäjänteiset]] ''Chordata''

| alajakso = [[Selkärankaiset]] ''Vertebrata''

| luokka = [[Nisäkkäät]] ''Mammalia''

| alaluokka = ''[[Theria]]''

| osaluokka = [[Istukkanisäkkäät]] ''Eutheria''

| lahko = [[Petoeläimet]] ''Carnivora''

| alalahko = ''[[Caniformia]]''

| heimo = [[Hylkeet]] ''Phocidae''

| synonyymit =

'''Halli'''<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= Nisäkäsnimistötoimikunta | Nimeke= Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet | Osoite= http://www.luomus.fi/nisakkaat/index.php?name=Halichoerus_grypus | Ajankohta= 2008 | Julkaisija= Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto | Luettu= 30.10.2010}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.metla.fi/org/snis/lajilista.html| Nimeke=Suomessa tavatut nisäkäslajit (versio 5.0 - 25.11.1997) | Tekijä= Haukkovaara, Olli |Julkaisu= Metla.fi |Ajankohta= 26.11.1997| Julkaisija= Suomen Nisäkästieteellinen Seura ry | Viitattu=30.10.2010}}</ref><ref name="savela">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.nic.funet.fi/pub/sci/bio/life/mammalia/carnivora/phocidae/halichoerus/index.html| Nimeke = ''Halichoerus'' Nilsson, 1820| Tekijä = Savela, Markku | Julkaisu = Lepidoptera and some other life forms | Ajankohta = 22.10.2001 | Viitattu = 30.10.2010}}</ref><ref name="syke">{{Verkkoviite | Osoite= http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=16418&lan=fi| Nimeke= Hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät nisäkkäät| Julkaisu= Ymparisto.fi |Ajankohta= 2001| Julkaisija= Suomen Ympäristökeskus| Viitattu= 30.10.2010}}</ref> eli '''harmaahylje''' (''Halichoerus grypus'') on suurikokoinen [[hylkeet|hyljelaji]], jota tavataan [[Atlantti|Pohjois-Atlantin]] läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä [[Itämeri|Itämeressä]]. Itämeren hallien katsotaan kuuluvan omaan alalajiin ''H. grypus macrorhynchus'' (aiemmin ''H. grypus balticus''). Uros saattaa olla 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 &nbsp;kg. Naaraat ovat tavallisesti pienempiä, 1,6–2 metrin pituisia ja 100–150 &nbsp;kg:n painoisia. Hallin poikasta kutsutaan kuutiksi, ja se on syntyessään valkoinen. Emolla ja poikasella on vahva suhde, joka syntyy ensimmäisen vuorokauden aikana. Jos poikanen eksyy emostaan, ja sidettä ei synny, niin emo hylkää poikasensa. Hallin pääravintoa ovat kalat.

Harmaahylkeiden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että niillä on sopivia makoilupaikkoja, joissa ne saavat olla rauhassa. Tällaisia "makuupaikkoja"”makuupaikkoja” olivat aiemmin pääasiassa suurikiviset rannikkoalueet, jotka ovat vähentyneet siirtolohkareiden merestä ottamisen sekä satamapaikkojen ja kivisuojavallien rakentamisen myötä. Nykyään hallien suosimia makoilupaikkoja ovat ulkoluodot, hiekkasärkät ja käyttämättömät rantaosuudet (esim. Saksan Vorpommersche Boddenlandschaftin kansallispuiston ydinalueella). Itämeren harmaahylkeen esiintymistiheys riippuu todennäköisesti muiden tekijöiden ohella myös jääpeitteen suuruudesta. Vedessä niiden esiintymistiheys riippuu luonnollisesti käytettävissä olevan ravinnon määrästä.

Halleja on eniten näkyvillä touko-kesäkuun vaihteessa karvanvaihdon aikaan, jolloin ne makaavat uloimmilla luodoilla isoina ryhminä. Yhdellä luodolla voi olla satoja halleja kylki kylkeen pakkautuneina. Suomessa näkyvissä olevat hallit lasketaan luodoilta kuvaamalla ne ilmasta.

== Aiheesta muualla ==