Ero sivun ”Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Rauma)” versioiden välillä

|kuvateksti = Kirkko tuhoutui viimeisen kerran vuoden [[1640]] palossa.

|sijainti = Vanhankirkonkatu 28, [[Rauma]]

|koordinaatit = {{coord|61|07|36.8126903|N|021|30|5821.5|E516228|region:FI-17_type:landmark|display=inline,title}}

|vuosi = 1495–1505

Pyhän Kolminaisuuden kirkko rakennettiin Rauman vanhimman kaupunkiasutuksen yhteyteen keskiaikaisen kaupungin itäosaan. Kirkon tuntumassa oli nykyisin [[Kalatori]]na tunnettu kauppatori ja sen sivuitse kulki [[Turku]]un johtava [[Pohjanmaan rantatie|maantie]]. Sijainti antoi kirkolle keskeisen aseman ja sen arvokkuuden korostamiseksi kirkon välitön ympäristö jätettiin rakentamatta.<ref name="Hiekkanen 2014">{{Hie2014Kirjaviite | Tekijä = Hiekkanen, Markus | Nimeke = Suomen keskiaikaiset kivikirkot | Selite = 3. uudistettu painos | Sivut = 252–255 | Vuosi = 2014 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 978-952-22260-0-6}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.y-pakki.fi/asp/ypakki_alue_det.aspx?ID=100705 | Nimeke = Vanhan Rauman inventointihanke 2010 | Julkaisu = Rakennusperintötietokanta Y-Pakki | Julkaisija = Satakunnan Museo | Viitattu = 21.2.2021}}</ref> Seurakunnan pappila sijaitsi Kalatorin itäpuolella olevalla tontilla.<ref name="Lähteenoja 1946a">{{Kirjaviite | Tekijä = Lähteenoja, Aina | Nimeke = Rauman kaupungin historia I : Rauma vuoteen 1600 | Sivut = 94–99 | Vuosi = 1946, s.| 95Julkaisupaikka = Rauma | Julkaisija = Rauman kaupunki | www = https://digi.kirjastot.fi/items/show/124700 | www-teksti = DIGI – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa | Tiedostomuoto = PDF}}</ref>

Kirkon iästä on aikojen kuluessa esitetty eri tulkintoja. [[Aina Lähteenoja]]n kirjoittaman Rauman historian mukaan ensimmäinen seurakunta muodostui seudulle jo 1200-luvun alkupuolella ja se vakiinnutti asemansa vuosisadan lopussa. Hänen mukaansa ensimmäinen puukirkko rakennettiin paikalle tuolloin ja Pyhän Kolminaisuuden kirkko olisi valmistunut jo 1300-luvun puolivälissä.<ref>{{KirjaviiteLähteenoja | Tekijä = Lähteenoja1946, Aina | Nimeke = Rauman kaupungin historia I : Rauma vuoteen 1600 | Sivut =s. 212 | Vuosi = 1946 | Julkaisupaikka = Rauma | Julkaisija = Rauman kaupunki | www = https://digi.kirjastot.fi/items/show/124700 | www-teksti = DIGI – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa | Tiedostomuoto = PDF}}</ref> Raunioilla kaivauksia 1920–1930-lukujen vaihteessa suorittaneen [[Iikka Kronqvist]]in mukaan puukirkon viereen rakennettiin 1300-luvulla [[Sakaristo|kivisakaristo]], jonka jälkeen puukirkko korvattiin kivikirkolla 1400-luvun puolivälissä Rauman saatua kaupunkioikeudet.<ref name="Lähteenoja 1932a">{{Kirjaviite | Tekijä = Lähteenoja, Aina | Nimeke = Rauman kaupungin historia II : Rauma 1600–1721 | Sivut = 229229–230 | Vuosi = 1932 | Julkaisupaikka = Rauma | Julkaisija = Rauman kaupunki | www = https://digi.kirjastot.fi/items/show/124673 | www-teksti = DIGI – Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa | Tiedostomuoto = PDF}}</ref><ref name="Hakanpää 2009">{{Kirjaviite | Tekijä = Hakanpää, Päivi | Nimeke = Rauman kaupunkiarkeologinen inventointi | Sivut = 18–19 | Vuosi = 2009 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Museovirasto | www = https://docplayer.fi/8320538-Rauma-raumo-rauman-kaupunkiarkeologinen-inventointi-aupunkiarkeologinen-kaupunkiarkeologinen-inventointi-paivi-hakanpaa-2009.html}}</ref> Myös töitä valvoneen valtionarkeologi [[Jalmari Rinne|Jalmari Rinteen]] mukaan kirkko osoittautui otaksuttua nuoremmaksi ja hän ajoitti sen 1400-luvun jälkipuoliskolle.<ref name="TS210829">{{Lehtiviite | Otsikko = P. Kolminaisuuden kirkon rauniot Raumalla | Julkaisu = Turun Sanomat | Ajankohta = 21.8.1929 | Numero = 227 | Sivut = 3 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1765937?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref><ref name="US260830">{{Lehtiviite | Otsikko = Rauman Pyhän Kolminaisuuden kirkko | Julkaisu = Uudenkaupungin Sanomat | Ajankohta = 26.8.1930 | Numero = 95 | Sivut = 2 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1936479?page=2 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref>

Nykyisin vallalla on tutkija [[Markus Hiekkanen|Markus Hiekkasen]] vuonna 1994 väitöskirjassaan esittämä tulkinta. Hänen mukaansa kaivauksissa tehtyjen rahalöytöjen perusteella ensimmäinen puukirkko rakennettiin paikalle aikaisintaan 1410-luvulla, jolloin Rauma oli [[Eurajoki|Eurajoen]] [[kappeliseurakunta]].<ref name="Hiekkanen 2014"/> Vanhimmat kirkon alta löydetyt rahat ovat 1300–1400-lukujen vaihteessa lyötyjä [[Turun sterlinki|Turun sterlinkejä]].<ref> name="Lähteenoja 1946, s. 98.<1946a"/ref> Kirkon ympäristössä oli jo tuolloin tiivistä asutusta, vaikka Rauma saikin kaupunkioikeudet vasta 1442. Hiekkasen mukaan puukirkko on voinut olla käytössä Pyhän Kolminaisuuden kirkon rakentamiseen saakka, mutta paikalla on saattanut olla myös useampia tulipaloissa tuhoutuneita puukirkkoja. Jäljellä olevien rakenteiden perusteella hän on määritellyt kirkon valmistumisajankohdaksi vuodet 1495–1505. Myös sakaristo on Hiekkasen mukaan samalta ajanjaksolta, vaikka se onkin muurattu ennen runkohuonetta.<ref name="Hiekkanen 2014"/>

[[File:Rauman Pyhän Kolminaisuuden kirkko Kronqvist.png|thumb|IIkka Kronqvistin vuonna 1930 laatima Pyhän Kolminaisuuden kirkon pohajpiirrustus.]]

Pyhän Kolminaisuuden kirkkoa kunnostettiin vuosina 1592 ja 1599.<ref> name="Lähteenoja 1946, s. 97.<1946a"/ref> Kattoholvien väitetään romahtaneen talvella 1633–1634, mutta Markus Hiekkasen mukaan ainoastaan [[vesikatto]] oli vahingoittunut, koska vuonna 1635 Rauman porvareita velvoitettiin hankkimaan uusia [[paanu]]ja. Hieman myöhemmin Pyhän Kolminaisuuden kirkko vaurioitui pahoin 1. toukokuuta 1640 raivonneessa kaupunkipalossa. Rakennus oli tarkoitus korjata, mutta varojen puuttuessa hanke ei milloinkaan käynnistynyt ja kirkko jäi säiden armoille.<ref name="Hiekkanen 2014"/> Vuoden 1643 [[Ruotsin säätyvaltiopäivät|valtiopäivillä]] raumalaiset pyysivät hallitukselta varoja kirkon korjaamiseen, mutta anomus evättiin [[Kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] rasittaessa valtiontaloutta.<ref> name="Lähteenoja 1932, s. 230.<1932a"/ref> Tämän johdosta Pyhän Kolminaisuuden kirkko hylättiin lopullisesti ja seurakuntakirkoksi tuli aiemmin Rauman fransiskaaniluostarin käytössä ollut Pyhän Ristin kirkko.<ref name="Hiekkanen 2014"/>

Raunioissa on tehty kaivauksia 1890-luvulla, 1920–1930-lukujen vaihteessa sekä vuonna 1983.<ref name="Hiekkanen 2014"/> Arkeologi Iikka Kronqvist suoritti kaivauksia useampana kesänä vuodesta 1928 lähtien.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Rauman Kolminaisuuden kirkon rauniot | Julkaisu = Rauman Lehti | Ajankohta = 2.6.1928 | Numero = 61 | Sivut = 2 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1576910?page=2 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref> Vuosina 1929–1931 raunioita restauroitiin muun muassa saumaamalla seiniä, korjaamalla [[pilasteri]]en alaosat sekä poistamalla kikron tiililattiaa peittänyt maa-aines.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko name= P. Kolminaisuuden kirkon rauniot Raumalla | Julkaisu = Turun Sanomat | Ajankohta = 21.8.1929 | Numero = 227 | Sivut = 3 | www = https:"TS210829"//digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1765937?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref><ref>{{Lehtiviite | Otsikko name= Rauman Pyhän Kolminaisuuden kirkko | Julkaisu = Uudenkaupungin Sanomat | Ajankohta = 26.8.1930 | Numero = 95 | Sivut = 2 | www = https:"US260830"//digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1936479?page=2 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref> Vuonna 1939 entisöintiä päätettiin jatkaa, mutta työt suoritettiin vasta sotavuosien jälkeen.<ref name="Hiekkanen 2014"/><ref>{{Lehtiviite | Otsikko = P. Kolminaisuuden kirkon rauniot Raumalla | Julkaisu = Lalli | Ajankohta = 16.5.1939 | Numero = 55 | Sivut = 3 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2035330?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}</ref>

Pyhän Kolminaisuuden kirkko muodostui noin 29 × 16 metrin kokoisesta [[runkohuone]]esta ja siihen liityvästä sakaristosta, joka oli kooltaan 4,2 × 4,8 metriä. [[Harmaakivi|Harmaakivestä]] rakennetun kirkon seinät olivat poikkeuksellisen paksut, sillä runkohuoneen seinät olivat noin kahden metrin ja sakariston noin metrin vahvuiset. Pääsisäänkäyti ja papinovi olivat eteläseinässä ja länsiseinässä oli sivusisäänkäynti. Pohjoisseinän länsipäässä on muurinsisäisiin ullakkoportaisiin johtanut oviaukko, jossa portaiden alimmat askelmat ovat edelleen nähtävissä. Kirkon ovenpielet oli vuorattu tiilillä. Limitys oli tehty keskiaikaiseen tyyliin tiilenpäitä ja pitkiä sivuja vuoroittain muuraten.<ref name="Hiekkanen 2014"/><ref> name="Lähteenoja 1946, s. 97–99.<1946a"/ref>

Rakennuksen ikkunanpaikat eivät ole näkyvissä, mutta Aina Lähteenojan mukaan kirkossa oli viisi ikkunaa, joista suurikokoinen 2,8 metrin levyinen ikkuna sijaitsi itäpäädyssä. Runkohuoneen nurkissa sekä pitkien sivuseinien keskikohdilla on pilasterit. Niiden rakenteen perusteella runkohuone oli [[Laiva (arkkitehtuuri)|yksilaivainen]] ja siinä oli kaksi [[tähtiholvi]]a. Runkohuonetta aikaisemmin muurattu sakaristo on kirkon pohjoissivun itäpäässä. Lähteenojan mukaan sitä käytettiin [[Kappeli|hartauskappelina]] ennen runkohuoneen valmistumista.<ref name="Hiekkanen 2014"/><ref> name="Lähteenoja 1946, s. 97–99.<1946a"/ref>

Kirkon seinissä ei ole jälkiä rappauksesta tai koristemaalauksista, mutta sakariston seinät oli kalkittu vaaleansinisiksi. Myöskään sisustukseen liittyviä esineitä ei tiedetä säilyneen. [[Rauman museo]]ssa tai Pyhän Ristin kirkossa saattaa kuitenkin olla alun perin Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon kuulunutta esineistöä.<ref name="Hiekkanen 2014"/><ref> name="Lähteenoja 1946, s. 97–99.<1946a"/ref>

Kirkon lattianalaiset muurihaudat olivat [[kuori]]ssa ja kirkon takaosassa, kun taas halvemmat multahaudat sijaitsivat ovensuussa.<ref> name="Lähteenoja 1946, s. 95.<1946a"/ref> Seurakunnan tilikirjojen perusteella kirkon alle hautaamista jatkettiin aivan 1600-luvun loppuun saakka.<ref name="Lähteenoja 1932b">Lähteenoja 1932, s. 242–243.</ref> Rauman historiasta vuonna 1909 kirjoittanut [[Juho Helomaa]] kertoo, että lattian alla oli vielä vuosisadan alussa useita muurihautoja, jotka purettiin tuolloin yhtä lukuun ottamatta.<ref name="SM">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.y-pakki.fi/asp/ypakki_kohde_det.aspx?ID=202232 | Nimeke = Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot ja kirkkomaa | Julkaisu = Rakennusperintötietokanta Y-Pakki | Julkaisija = Satakunnan Museo | Viitattu = 21.2.2021}}</ref> Jäljellä on kirkon itäpäässä sijaitseva tyhjä muurihauta, jonka tiilet ovat Lähteenojan mukaan kirkon muita tiiliä vanhempia.<ref> name="Lähteenoja 1946, s. 95.<1946a"/ref><ref> name="Lähteenoja 1932, s. 242–243.<1932b"/ref>

Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniota ympäröi noin 3,5 [[hehtaari]]n laajuinen kirkkomaa, jonka jatkona on viiden hehtaarin puistoalue. Kirkkomaan hautaukset lopetettiin vuonna 1853, jolloin nykyinen [[Rauman vanha hautausmaa]] otettiin käyttöön. 1800–1900-lukujen vaihteessa osa kirkkomaasta muutettiin katualueeksi ja paikalle haudatut vainajat jäivät Vanhankirkonkadun alle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000007138723.html | Nimeke = Suuri määrä hautoja esiin kadun alta Vanhassa Raumassa | Tekijä = Suni, Kari | Ajankohta = 8.6.2016 | Julkaisija = Satakunnan Kansa | Viitattu = 21.2.2021}}</ref> Kirkkomaalla on edelleen muutamia vanhoja hautamuistomerkkejä sekä kaksi hautakappelia.<ref name="Hakanpää 2009"/> Kirkkotarhaan liittyvä puisto rakennettiin 1920–1930-lukujen vaihteen restauroinnin yhteydessä.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko name= P. Kolminaisuuden kirkon rauniot Raumalla | Julkaisu = Turun Sanomat | Ajankohta = 21.8.1929 | Numero = 227 | Sivut = 3 | www = https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1765937?page=3 | www-teksti = Kansalliskirjasto | Viitattu = 21.2.2021}}<"TS210829"/ref>

Kirkkomaata ympäröinyt kiviaita valmistui viimeistään 1600-luvun lopulla ja se muodosti osan kaupungia ympäröineestä [[Tulliaita|tulliaidasta]]. Kalatorin puolella oli ensimmäisen kerran vuonna 1706 mainittu porttiholvi, joka purettiin huonokuntoisena 1891.<ref name="Hakanpää 2009"/> Samalla purettiin myös [[paarihuone]] katualueen laajennuksen alta ja rakennettiin uusi hautausmaalle johtava portti.<ref> name="Lähteenoja 1946, s. 97–99.<1946a"/ref> Vanhan tulliaidan puolella sijaitseva porttiholvi säilynyt.<ref name="SM"/>