Ero sivun ”K. G. Idman” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Korjattu syntymäaika tietolaatikkoon |
täydennystä, muot., tietolaatikosta turhaa sälää pois |
||
Rivi 1:
{{Valtionjohto
| nimi = Karl Gustaf Idman
| alkuperäinen nimi =
| kuva = Karl Gustaf Idman.JPG
Rivi 6:
| kuvateksti =
| arvo = [[Ulkoasiainministeri]]
| virassa =
| edeltäjä = [[Hjalmar J. Procopé]]
| seuraaja = [[E. N. Setälä
| arvo2 =
| virassa2 =
| edeltäjä2 =
| seuraaja2 =
| kansanedustajana =
| eduskuntaryhmä =
| vaalipiiri =
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|01|12|1885||1}}
| syntymäpaikka = [[Tampere]]
Rivi 71 ⟶ 41:
| arvonimet =
| allekirjoitus =
| huom =
| lempinimi =
}}
'''Karl Gustaf Idman''' ([[1. joulukuuta]] [[1885]] [[Tampere]] – [[13. huhtikuuta]] [[1961]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[
Idmanin isä oli lääkintöneuvos [[Gustaf Rudolf Idman]], joka omisti [[Hatanpään kartano]]n Tampereella. Äiti oli Olga Elisabeth Gustafsson. Idman kirjoitti 1904 ylioppilaaksi [[Tampereen suomalainen yhteiskoulu|Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta]] ja opiskeli oikeustiedettä [[Helsingin yliopisto]]ssa sekä ranskan kieltä [[Lausannen yliopisto]]ssa [[Sveitsi]]ssä. Suorittettuaan 1910 lakitieteen kandidaatin tutkinnon hän oli hetken [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] auskultanttina, mutta päätti erikoistua [[Kansainvälinen oikeus|kansainväliseen oikeuteen]], ja opiskeli seuraavan neljän vuoden aikana [[Pietarin yliopisto|Pietarin]], [[Moskovan yliopisto|Moskovan]], [[Brysselin yliopisto|Brysselin]], [[Pariisin yliopisto|Pariisin]] ja [[Lontoon yliopisto]]issa. Idman väitteli lakitieteen tohtoriksi 1914 kansainvälistä takuusopimusta käsitelleellä väitöskirjalla ''Le traité de garantie dans le droit international''. Hänet nimitettiin 1915 Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosentiksi ja hän oli 1916–1918 valtio- ja kansainvälisen oikeuden vt. professorina.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|nimi=Idman, Karl Gustaf (1885 - 1961)|id=1699|tekijä=Mia Sundström|ajankohta=10.11.2000}}</ref>
Idman nimitettiin vuoden 1917 [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen [[Pietari (kaupunki)|Pietariin]] Suomen [[valtiosihteerinvirasto]]n neuvottelevaksi virkamieheksi ja lokakuussa 1917 kansliapäälliköksi, hoitaen käytännössä [[ministerivaltiosihteeri]]n apulaisen tehtävää, sillä virallista apulaista ei enää nimitetty. Hän oli myös suomalais-venäläisen hallitusmuotokomitean jäsen. [[Suomen itsenäistyminen|Suomen julistauduttua itsenäiseksi]] joulukuussa 1917 Idman järjesti ensin asiaa koskevan eduskunnan [[adressi]]n toimitetuksi [[Venäjän perustuslakia säätävä kansalliskokous|Venäjän perustuslakia säätävälle kansalliskokoukselle]] ja oli sitten mukana valtuuskunnassa, joka kävi [[Vladimir Lenin|Leninin]] puheilla hakemassa itsenäisyydelle neuvostohallituksen tunnustuksen.<ref name="KB" /> Tammikuusta 1918 alkaen Idman oli [[Suomen senaatti|Suomen senaatin]] ulkoasiankanslian virkamiehenä.
Idman nimitettiin kesäkuussa 1918 [[Suomen ulkoministeriö]]n ensimmäiseksi kansliapäälliköksi. Sen jälkeen hän oli erikoislähettiläänä ja täysivaltaisena ministerinä [[Kööpenhamina]]ssa 1919–1927 ja samalla [[Budapest]]issa 1922–1927, [[Riika|Riiassa]] ja [[Kaunas]]issa 1927–1928 ja samalla [[Praha]]ssa 1927–1935 sekä [[Varsova]]ssa 1928–1938 ja samalla [[Bukarest]]issa 1928–1938. Idman osallistui oikeusasiantuntijana vuoden 1920 [[Tarton rauha]]nneuvotteluihin ja avusti vuosina 1920–1921 [[Carl Enckell]]iä tämän edustaessa Suomea [[Kansainliitto|Kansainliiton]] käsitellessä [[Ahvenanmaan kysymys]]tä. Vuonna 1925 hän oli yhdeksän kuukauden ajan [[Tulenheimon hallitus|Tulenheimon hallituksen]] ulkoministerinä, ja osallistui siinä ominaisuudessa presidentti [[Lauri Kr. Relander]]in ensimmäisiin valtiovierailuihin [[Viro]]on ja [[Ruotsi]]in. Vuonna 1939 Idman osallistui asiantuntijana Ahvenanmaan linnoittamista koskeviin neuvotteluihin [[Tukholma]]ssa.<ref name="KB" />
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikanna Idman oli Suomen lähettiläänä [[Tokio]]ssa 1. lokakuuta 1939 alkaen ja sen ohella myös [[Shenyang|Mukdenissa]] eli [[Mantšukuo]]n japanilaismielisessä [[nukkevaltio]]ssa elokuusta 1941 alkaen. Hänet asetettiin [[disponibiliteetti]]in 5. huhtikuuta 1945 ja hän erosi ulkoministeriön palveluksesta 1947.
Idman osallistui vuoden 1946 [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhanneuvotteluihin]] ja vuoden 1948 [[YYA-sopimus|YYA-sopimuksen]] valmisteluihin. Myöhemmin hän laati selvityksen YYA-sopimuksen luonteesta ja korosti presidentti [[J. K. Paasikivi|J. K. Paasikiven]] roolia Suomen ulkopolitiikassa. Idman oli [[Haag]]in [[Pysyvä välitystuomioistuin|pysyvän välitystuomioistuimen]] jäsenenä 1923–1941 ja 1948–1954. Hänn oli myös [[Kansainvälisen oikeuden instituutti|Kansainvälisen oikeuden instituutin]] varajsen vuodesta 1947 ja varsinainen jäsen vuodesta 1952. Hän oli kahden ulkomaisen akatemian, American Academy of Political and Social Sciencen ja Académie Diplomatique Internationalen jäsen. Lisäksi hän oli vuodesta 1949 [[Suomen Gummitehdas|Suomen Gummitehdas Oy:n]] johtokunnan puheenjohtaja.<ref name="KB" />
Idman
== Lähteet ==
Rivi 112 ⟶ 77:
[[Luokka:Suomalaiset diplomaatit]]
[[Luokka:Suomalaiset kansliapäälliköt]]
[[Luokka:Suomalaiset
[[Luokka:Vuonna 1885 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1961 kuolleet]]
|