Ero sivun ”Boeing 737 MAX” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 39:
 
== Tekniikka ja uudet ominaisuudet ==
Uusien LEAP 1B -moottoreiden lisäksi koneen uusiin ominaisuuksiin kuuluvat [[Rockwell Collins]]in toimittama neljän 15,6 tuuman ohjaamonäytön kokonaisuus MAX Display System (MDS), joka korvaa valtaosan aiemmista mekaanisista mittareista, parannuksia moottoreiden suihkujarruihin, [[fly-by-wire]]-toimiset [[lentojarru]]t, jotka kykenevät kompensoimaan korkeusperäsimen jumiutumista (kuten [[Lockheed TriStar]]issa), uusi ONS-järjestelmä, joka valvoo koneen komponenttien kuntoa, sekä uudet [[winglet|siivenkärkievät]]. Eniten keskustelua on kuitenkin herättänyt koneen ohjaustehostusjärjestelmän [[MCAS]]-ominaisuus, jonka tarkoitus oli kompensoida uusien moottorien lento-ominaisuuksiin tuomia muutoksia: joissakin lentotiloissa moottorikehdon pyörrevirtaus saattoi aiheuttaa nostetta, jolloin koneen nokka nousee. MCAS pyrkii kompensoimaan tätä trimmaamalla eli muuttamalla korkeusvakaajan asentoa kohtauskulman ollessa korkea. Lisäksi koelennoilla havaittiin, että matalalla ilmanopeudella koneen lento-ominaisuudet eivät vastusohjainvoiman osalta täyttäneet FAA:n kriteerejä -- kun nopeus pieneni, pieneni myös kohtauskulman kasvattamiseen tarvittava ohjainvoima, eikä päinvastoin, mitä määräykset olisivat edellyttäneet. Tämän korjaamiseksi otettiin KC-46-tankkerista käyttöön MCAS-ohjelmisto, jota edelleen muunneltiin 737 MAXia varten. Kyseessä ei siis sinänsä ole sakkauksenestojärjestelmä, vaan tarkoitus oli vähentää nokan liikeherkkyyttä sakkauksesta riippumatta. Ilmeni kuitenkin, että erityisesti vikatilanteissa järjestelmän ohittaminen oli vaikeaa, ja että tietyissä tilanteissa saattoi esiintyä aiheettomia ja mahdollisesti ohittamattomissa olevia korkeusperäsintrimmin liikkeitä. Tämä johtui siitä, että MCAS oli ohjelmoitu siten, että se pystyi liikuttamaan korkeusvakaajatrimmiä enemmän kuin mikä oli korkeusperäsimellä kumottavissa. Lisäksi vikariskiä kasvatti se, että järjestelmä käytti vain yhtä kohtauskulma-anturia kerrallaan, ja että jos kohtauskulma ei korjaantunut, järjestelmä aktivoitui aina uudelleen ja trimmasi peräsintä liian voimakkaasti, vastustaen näin ohjausliikkeitä. Järjestelmää ei myöskään kuvattu koneen käsikirjoissa, mikä on tulkittu yritykseksi välttää lisäkoulutustarve lentäjien siirtyessä vanhemmista 737-malleista MAX-koneisiin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.b737.org.uk/mcas.htm|nimeke=737 MAX - MCAS|tekijä=Brady, Chris|julkaisu=The Boeing 737 Technical Site|viitattu=2020-07-06|kieli={{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.b737.org.uk/737max.htm#features|nimeke=The Boeing 737 MAX|tekijä=Brady, Chris|julkaisu=The Boeing 737 Technical Site|viitattu=2020-07-06|kieli={{en}}}}</ref>
 
Huomattavaa on myös, että uusien LEAP-moottoreiden käynnistys kestää huomattavasti vanhoja malleja kauemmin, sillä digitaalinen moottorinohjausjärjestelmä kuivakäyttää moottoria joka käynnistyksen yhteydessä moottorin sisäisten lämpötilaerojen tasaamiseksi. Tämä on tarpeellista, sillä ahtimien akselit ovat huomattavasti aiempaa ohuempia ja ahtopaineet suurempia, joten ilman kuivakäyttöä moottori voisi vaurioitua. Sama piirre on myös samaa moottoria käyttävässä [[Airbus A320neo]] -koneessa, jossa ilman erityistä Airbusin kehittämää kaksoisjäähdytysratkaisua moottorin käynnistys kestää jopa kymmenen minuuttia, mikä voi toteutua kyseisen järjestelmän vikaantuessa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.b737.org.uk/737maxdiffs.htm#diffs|nimeke=Boeing 737 MAX - Differences|tekijä=Brady, Chris|julkaisu=The Boeing 737 Technical Site|viitattu=2020-07-11|kieli={{en}}}}</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.youtube.com/watch?v=k29x140Nle8&feature=youtu.be|nimeke=A320neo dual cooling|tekijä=|julkaisu=|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2020-07-11}}</ref>