Ero sivun ”Kokardi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
LKFbot (keskustelu | muokkaukset)
p →‎Lähteet: julkaisupaikat korjattu per pyyntö using AWB
Lisää tietoa kokardin synnystä. Uusi lähde. Toistojen poistoa.
Rivi 1:
[[Kuva:Teknologmössa.jpg|thumb|Ruotsalainen teekkarilakki jossa on kullanvärinen kokardi.]]
[[Kuva:National_Defence_Advance_College_Bastille_Day_2007_n2.jpg|thumb|[[Kadetti]] paraatiasussa. Kadetin lippalakissa on sekä sinivalkoinen [[sinivalkoinen kokardi|valtakunnankokardi]] että punainen leijonakokardi.]]
'''Kokardi''' on päähineeseen keskelle eteen kiinnitettävä lakkimerkki. Yleensä se tarkoittaa pyöreää kansallistunnusta, mutta myös muita lakkimerkkejä voidaan kutsua kokardeiksi. Kokardi-sana on peräisin [[ranskan kieli|ranskan kielen]] sanasta ''cocquarde'' eli 'kukon sulka', sillä alun perin se tarkoitti hattuun tunnukseksi kiinnitettyä sulkaa. Myös sotilasajoneuvoissa tai lentokoneissa käytettyjä pyöreitä kansallisuustunnuksia kutsutaan kokardeiksi (ranskaksi ''cocarde'' ja englanniksi ''roundel'').<ref>{{Kirjaviite|Nimeke=Sotilaselämän perinnekirja|Julkaisija=Ajatus Kirjat|Tekijä=Lehtonen, Juhani U. E.|Vuosi=2003|Sivut=212|Julkaisupaikka=Helsinki|Isbn=951-20-6457-X}}</ref>
'''Kokardi''' on päähineeseen keskelle eteen kiinnitettävä lakkimerkki. Kokardiksi kutsutaan suomeksi myös samankaltaista, sotilasilma-aluksissa käytettävää pyöreää kansallisuustunnusta; vastaava ranskankielinen termi on "cocarde" ja englanninkielinen termi puolestaan "roundel".
 
Kokardeja käytetään osana univormua etenkin sotilaspuvuissa ja akateemisessa maailmassa: [[ylioppilaslakki]] ja [[tohtorinhattu]] samoin kuin erilaisten korkeakoulujen erityiset opiskelijalakit kuten [[teekkarilakki]] ja [[kylterilakki]] koristetaan alaan liittyvällä kokardilla.
 
Sulka korvattiin 1700-luvulla värikkäällä rusetilla, jolla hatun lierit sidottiin ylös. Pian alettiin käyttää metallisia kokardeja, jotka saattoivat olla hyvin pieniä nappeja. Niiden merkitys laillisen hallitusvallan tunnuksena oli silti suuri: ilman kokardia ei ollut sotilaskaan.<ref>{{Kirjaviite|Nimeke=Sotilaselämän perinnekirja|Julkaisija=Ajatus Kirjat|Tekijä=Lehtonen, Juhani U. E.|Vuosi=2003|Sivut=212|Julkaisupaikka=Helsinki|Isbn=951-20-6457-X}}</ref> Kokardi ja [[arvomerkit]] tekevät univormusta virallisen [[univormu|sotilaspuvun]]. Tämän vuoksi esimerkiksi vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa ei käytetä arvomerkkejä, vaikka pukeuduttaisiinkin [[maastopuku]]un. Sotilasvirkapukua voi kuitenkin pitää olematta viranomainen esimerkiksi juhlatilaisuuksissa rajatusti. Toisaalta kokardin lisääminen on edullisin tapa luoda univormu: esimerkiksi monet suomalaiset reserviläiset lähtivät [[talvisota]]an syksyllä 1939 "[[Malli Cajander]]issa", johon kuului taistelijan omien siviilivaatteiden lisäksi kokardi ja armeijan vyö. Samalla tavalla pienemmät opiskelijajärjestöt luovat omat lakkinsa vaihtamalla ylioppilaslakkiin oman kokardin.
Kokardin lisääminen tai vaihto on edullinen tapa luoda univormu: niinpä suomalainen vuoden 1939 univormu, niin sanottu "[[Malli Cajander]]", koostui vain taistelijan omista vaatteista, kokardista ja vyöstä. Samalla tavalla pienemmät opiskelijajärjestöt luovat omat lakkinsa vaihtamalla ylioppilaslakin kokardin.
 
Kokardi tekee univormusta [[sotilasvirkapuku|sotilasvirkapuvun]], samoin arvomerkit. Tämän vuoksi esimerkiksi vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä silloin, kun kyseessä ei ole puolustusvoimien vapaaehtoinen kertausharjoitus, ei käytetä arvomerkkejä. Sotilasvirkapukua voi kuitenkin pitää olematta viranomainen esimerkiksi juhlatilaisuuksissa rajatusti.
==Kokardi Suomen puolustusvoimissa==
Jääkärien kouluttautuessa Saksassa [[Jääkäripataljoona 27]]:ssä he luonnollisesti kantoivat tšako-päähineessään kotkakokardia kotkatunnusta.<ref>Lauerma 1966, 302</ref> Jääkärien Suomeen tuoman harmaanvihreän univormun lakissa käytettiin kahta kokardia. Vuonna 1919 vakiintunut kahden kokardin perinne säilyi vuoden 1936 sotilaspuku-uudistukseen saakka.<ref>Palokangas 2014, 51</ref> Omia kokardeja ja muita tunnuksia alettiin suunnitella heti kevättalvella 1918 [[Akseli Gallén-Kallela]]n johdolla. Aluksi käyttöön otettiin itsenäisyyden alkuajan punapohjainen leijonatunnus, mutta mutta asepuvussa m/22 oli jo kansallislipun värinen sinivalkoinen kokardi.<ref>Lehtonen 2003</ref>
 
Talvisodan pelkistetyssä "malli Cajander"-pukukokonaisuudessa puolustusvoimien omaisuutta edustivat vain vyö, lakki ja kokardi.<ref>Leskinen & Juutilainen (toim.) 1999, 99</ref>
 
VarsinaisiaSuomen kokardejapuolustusvoimissa on Suomenkumpikin puolustusvoimissakokardi nykyäänedelleen käytössä kahdenlaisia: [[sinivalkoinen kokardi|sinivalkoista kokardia]] varusmiehillekäyttävät varusmiehet (miehistö ja aliupseerit) ja reserviläismiehistöllereservin sekämiehistö ja punapohjainenpunapohjaista [[leijonakorkardi]] puolustusvoimiena vakinaisessa palveluksessa ja reservissä olevalleoleva päällystöllepäällystö. Upseerin koppalakissa ja vanhemmassa karvalakissa on puolustushaarakohtainen lakkimerkki, jonka keskellä on edellä mainittu leijonakokardi. Kokardien, vöiden ja arvomerkkien käytöstä säädetään [[Sotilas- ja virkapukuohjesääntö]] 2000:ssa. määritteleeKertausharjoituksissa kokardienusein myös ryhmänjohtajina toimivat alikersantit saavat lakin, vöidenjossa jaon arvomerkkiensinivalkoinen kokardi, kun taas mahdollisesti joukkueen varajohtajina tai joukkueen johtajina toimivat aliupseerit [[kersantti|kersantista]] alkaen saavat leijonakokardillisen lakin. Lisäksi maakuntajoukoissa voi olla komppaniakohtaisia määräyksiä kokardin käytönkäytöstä.
 
Laajamittaisen baretteihin siirtymisen myötä kokardit ovat paljolti korvautuneet brittiläismallisella, suurella barettiin[[baretti]]in liitettävälläkiinnitettävällä [[Lakkimerkki|lakkimerkillä]], joita on muun muassa hopeisen ja kultaisen värisinä. Maavoimissa heraldisesti arvokkaampaa hopeaa muistuttavaa merkkiä käyttävät varusmiehet (pl. FRDF-koulutettavat), reserviläiset ja pääosa palkattuun henkilöstöön kuuluvista. Kullanväristä käyttävät [[Euroopan unioni|EU]]- tai [[Nato]]-johtoisissa kansainvälisissä tehtävissä toimivat, niihin koulutettavat tai toimintavalmiussitoumuksen solmineet sotilaat.
Reserviläismiehistö käyttää sinivalkoista kokardia, kun taas reservin aliupseerit ja [[upseeri]]t käyttävät leijonakokardia. Kertausharjoituksissa kuitenkin usein myös ryhmänjohtajina toimiville alikersanteille jaetaan sinivalkoisen kokardin kuvan sisältävä maastolakki, kun taas mahdollisesti joukkueen varajohtajina tai joukkueen johtajina toimiville aliupseereille [[kersantti|kersantista]] alkaen jaetaan leijonakokardin kuvan sisältävä maastolakki. Lisäksi maakuntajoukoissa voi olla komppaniakohtaisia määräyksiä kokardin käytöstä.
 
Laajamittaisen baretteihin siirtymisen myötä kokardit ovat paljolti korvautuneet brittiläismallisella, suurella barettiin liitettävällä [[Lakkimerkki|lakkimerkillä]], joita on muun muassa hopeisen ja kultaisen värisinä. Maavoimissa heraldisesti arvokkaampaa hopeaa muistuttavaa merkkiä käyttävät varusmiehet (pl. FRDF-koulutettavat), reserviläiset ja pääosa palkattuun henkilöstöön kuuluvista. Kullanväristä käyttävät [[Euroopan unioni|EU]]- tai [[Nato]]-johtoisissa kansainvälisissä tehtävissä toimivat, niihin koulutettavat tai toimintavalmiussitoumuksen solmineet sotilaat.
 
Muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa baretin väri on osoittanut aselajia, ja lakkimerkki taas [[rykmentti|rykmentin]], johon sotilas kuuluu. Norjassa lakkimerkissä on kulloisenkin valtionpäähenkilön nimikirjaimet.
Rivi 24 ⟶ 21:
* {{Lehtiviite| Tekijä = Harju, Pentti| Otsikko = Poliisin kokardit : hatussa järjestyksen kuva| Julkaisu =Keräilyn maailma| Ajankohta = 1998| Vuosikerta = | Numero =7-8| Sivut = 42-43| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija =LAK-Kustannus| Selite = | Tunniste = | Pmid =| Doi = | Issn = 1238-8092| www =| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =| Kieli = | Lopetusmerkki = }}
* {{Kirjaviite | Tekijä= Lauerma, Matti| Nimeke= Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus| Julkaisija= Porvoo, Helsinki: WSOY| Vuosi=1966|Tunniste=}}
* {{Kirjaviite|Nimeke=Sotilaselämän perinnekirja|Julkaisija=Ajatus Kirjat|Tekijä=Lehtonen, Juhani U. E.|Vuosi=2003|Sivut=212|Julkaisupaikka=Helsinki|Isbn=951-20-6457-X}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.)| Nimeke = Talvisodan pikkujättiläinen| Vuosi = 1999|Selite = | Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-23536-9 }}
* {{Lehtiviite| Tekijä = Palokangas, Marko| Otsikko = Perinnetietoutta - tiesitkö tätä? : Tornileijona ja kokarditunnukset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokardi