Ero sivun ”Nils-Aslak Valkeapää” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Määritti vakautusasetukset sivulle ”Nils-Aslak Valkeapää”: Botti vakautti artikkelin automaattisesti mahdollisesti haitallisen muutoksen 19513904 takia. [Oletus: Vakaa] (vanhentuu 24. tammikuuta 2021 kello 11.37 (UTC)) |
Lisäsin lähteestä Taarna & Valkeapää ja omia korjauksia. |
||
Rivi 20:
| palkinnot = [[Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto]] 1991
}}
'''Nils-Aslak Valkeapää''' ([[23. maaliskuuta]] [[1943]] [[Enontekiö]] – [[27. marraskuuta]] [[2001]] [[Espoo]]), saamelaisnimeltään ''Áilu'', taiteilijanimeltään ''Áillohaš'', oli [[Saamelaiset|saamelainen]] [[taiteilija]] sekä kansallisesti ja kansainvälisesti tunnetuimpia [[Saamelainen kulttuuri|saamelaiskulttuurin]] edistäjiä. Valkeapää tunnetaan erityisesti [[Joiku|joiuistaan]] ja runoistaan. Hän oli Lapin [[läänintaiteilija]] vuosina 1978–1983. Hän sai [[Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto|Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon]] vuonna 1991 teoksestaan ''[[Aurinko, isäni|Beaivi, áhčážan]]'' (suom. ''Aurinko, isäni'').<ref name="Rovaniemen">{{Verkkoviite | Osoite=http://lapinkirjailijat.rovaniemi.fi/vpaa.HTM | Nimeke=Nils-Aslak Valkeapää | Julkaisu=Lappilaisia ja saamelaisia kirjailijoita | Julkaisija=Rovaniemen kaupunginkirjasto | Viitattu=20.2.2012}}</ref><ref name="Norden">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.norden.org/fi/pohjoismaiden-neuvosto/pohjoismaiden-neuvoston-palkinnot/nordisk-raads-litteraturpris/palkinnonsaajat/1991 | Nimeke=1991 – Nils-Aslak Valkeapää, Saamelainen kielialue: Beaivi, áhčážan | Julkaisija=Pohjoismaiden neuvosto | Viitattu=20.2.2012}}</ref><ref name="Valtonen, Valkeapää">{{Kirjaviite | Tekijä = Valtonen, Taarna; Valkeapää, Leena (toim.) | Nimeke = Minä soin – Mun čuojan | Sivu = 14, 16, 19, 20, 22, 23, 26, 27, 29, 32, 33, 34, 35, 40, 48, 50 | Vuosi = 2017 | Julkaisupaikka = Rovaniemi | Julkaisija = Lapland University Press
| ISBN = 978-952-310-955-1 }}</ref>
Rivi 29:
Nils-Aslak Valkeapää syntyi perheen nuorimpana [[Palojoensuu|Palojoensuussa]] Enontekiöllä. Perhe asui siihen aikaan Aatsakursussa ([[pohjoissaame|pohjoissaam.]] ''Ádjagorsa''), parin tunnin kävelymatkan päässä Pättikän (''Beattet'') kylästä. Myöhemmin he siirtyivät asumaan Pättikään. Hänen vanhempansa olivat Johannes J. Valkeapää (1906–1986) ja Ellen Susanna Aslaksdatter Valkeapää, o.s. Bals (1910–1992). He kuuluivat jutaviin saamelaisiin: perhe teki vuosittaisen muuttomatkan [[Poro|porojen]] kanssa. Hänellä oli isosisko Ellen Marja ja isoveli Johannes (Juhani), joka jatkoi Käsivarren paliskunnan poroisäntänä. Isä oli alkuaan [[Kaaresuvanto|Kaaresuvannon]] alueen porosaamelaisia, ja hänen sukuaan oli [[Stora Lulevatten|Suuren Luulajanjärven]] ([[Luulajansaame|luulajansaam.]] ''Stuor Julevu'') seudulla. Äiti oli kuulunut perheeseen, jonka porojen kesälaitumet olivat Uløyan (''Ulisuolu'') saarella [[Tromssan lääni|Tromssan läänissä]] [[Norja|Norjassa]]. Valkeapää vietti kesät [[Yykeänvuono|Yykeänvuonolla]] Norjassa. Hän pääsi jo nelivuotiaana [[Kiertokoulu|kiertokouluun]] naapuritaloon. [[Kansakoulu|Kansakoulua]] käydessään hän asui asuntolassa Kaaresuvannossa. Valkeapää opiskeli Saamelaisten kristillisessä kansanopistossa (Sámiid kristtalaš nuoraidskuvla) [[Inari|Inarissa]] 1959–1960 ja suoritti kansakoulun opettajatutkinnon [[Kemijärvi|Kemijärven]] seminaarissa vuonna 1966, mutta [[Opettaja|opettajan]] ammatissa hän ei koskaan toiminut.<ref name="Valtonen, Valkeapää"/><ref name="Leksikon">[https://nbl.snl.no/Nils-Aslak_Valkeap%C3%A4%C3%A4 Norsk biografisk leksikon.] Viitattu 8.10.2017. (norjaksi)</ref><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', 2014, s. 86–87</ref><ref name="tahiti">[http://tahiti.fi/04-2013/dossier/saamelainen-kuvataide-suomessa-%E2%80%93-kolmen-kuvataiteilijasukupolven-kautta-tarkasteltuna/ TAHITI – Taidehistoria tieteenä.] Viitattu 9.10.2017.</ref><ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide'', s. 205, 207, 209. Päivitetty laitos 2015.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://senc.hum.helsinki.fi/wiki/Opetus | Nimeke=Opetus | Tekijä=Seurujärvi-Kari, Irja | Julkaisu=Saamelaiskulttuurin ensyklopedia | Ajankohta= | Viitattu=22.11.2018 | Kieli= }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.sametinget.se/lulesamiska_ortnamn | Nimeke=Lulesamiska ortnamn | Tekijä=Sámediggi | Julkaisu=sametinget.se | Ajankohta=16.11.2018 | Viitattu=22.11.2018 | Kieli={{sv}} }}</ref>
Nils-Aslak Valkeapäällä ei ollut ikätovereita kotipiirissään. Hän on kertonut ystävystyneensä lintujen kanssa. Sosiaalisia suhteita ja kanssakäymistä syntyi muun muassa porojen jutamareitin varrella siidan toisiin perheisiin, lisäksi perheellä oli sukulaissiteitä Ruotsiin ja Norjaan. Uusia kontakteja synnytti myös sodan jälkeen valmistunut maantie. Äiti Susanna Valkeapää aloitti matkamuistojen myynnin Käsivarren matkailijoille. Valkeapään vanhemmat olivat taitavia tarinankertojia: nauhoitetuista kertomuksista välittyy monipuolinen kielenkäyttö ja kertomusperinne. Susanna Valkeapää oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja osallistui eri epäkohtien esilletuomiseen kirjoittamalla esimerkiksi ''Sabmelaš''-lehteen sekä käymällä kirjeenvaihtoa virkamiesten kanssa. Nils-Aslak Valkeapää kävi jo koululaisena kirjeenvaihtoa muun muassa muoniolaisen linja-autonkuljettaja Arvo Yliniemen kanssa. Hän esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran helmikuussa 1951 Poroviikko-nimellä järjestetyn tapahtuman lastenjuhlassa Helsingissä. Kesällä 1959 hän seurasi pohjoismaista saamelaiskonferenssia ja osallistui nuorten saamelaisleirille Inarissa. Kesällä 1960 hän toimi [[Saamelaisneuvosto]]n sihteerin [[Karl Nickul]]in kirjurina kolmiomittaustöissä Pudasjärvellä. Tammikuussa 1967 Valkeapää sai henkilökohtaisen vuoden stipendin Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Suomen rahastolta [[Oslo]]ssa opiskelemista varten.<ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
Vähitellen Valkeapää alettiin tuntea Ruotsissa nimellä ''Válgon Áilu'' ja Koutokeinossa Norjassa nimellä ''Suoma Áilu''. Tunnettu taiteilijanimi ''Áillohaš'' vakiintui käyttöön vasta 1970-luvun alussa.<ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
===Muusikko ja säveltäjä===
Valkeapää nousi julkisuuteen saamelaisten [[joiku|joikujen]] (''juoiggus'') esittäjänä ja joikuperinteen elvyttäjänä. Ensimmäisen levynsä ''Joikuja'' hän julkaisi vuonna 1968.<ref name="Rovaniemen"/> Esikoisalbumillaan Valkeapää teki yhteistyötä säveltäjä [[Kari Rydman|Kari Rydmanin]] ja muusikko Martti Niskalan kanssa. Myös [[Kaj Chydenius]] ja [[Pehr Henrik Nordgren]] tekivät sävellyksiä hänen runoihinsa. Ennen Valkeapäätä joiku oli vokaalimusiikkia, jota esitettiin yksityisissä tilanteissa. ''Joikuja''-levyllä hän lisäsi joikuun [[Soitin|soittimia]] ja ääniefektejä ja toi joiun konserttisaleihin. Valkeapää halusi tehdä joiusta nykyaikaista ilmaisua.<ref name="Leksikon"/><ref name="Lassagammi"> [http://www.lassagammi.no/nils-aslak-valkeapaa.307398.fi.html Lásságámmi.] Viitattu 7.10.2017</ref>
Valkeapää kirjoitti libreton tanssilliseen esitykseen nimeltä ''Máttar áhkku – Äiti maa'', jonka esittivät [[Helsingin kaupunginteatteri]] ja baletti vuonna 1979 osana [[Helsingin juhlaviikot|Helsingin juhlaviikkojen]] ohjelmaa.<ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
Valkeapää kehitti joikua myös [[jazz]]in suuntaan yhteistyössä eräiden tunnettujen suomalaisten jazzmuusikoiden, kuten [[Paroni Paakkunainen|Seppo ”Paroni” Paakkunaisen]], kanssa. Joikaaminen vei häntä ympäri maailmaa, muun muassa [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] kiertueelle vuonna 1982 yhdessä Paakkunaisen kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.baiki.org/content/nils.htm | Nimeke=Nils-Aslak Valkeapää | Tekijä=Muus, Nathan & Gaski, Harald | Julkaisu=Báiki: The International Sami Journal | Ajankohta=2001 | Viitattu=21.2.2012 | Kieli={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.galdu.org/web/index.php?sladja=25&vuolitsladja=11&vuolitvuolitsladja=6&giella1=spa | Nimeke=Saamelainen nykymusiikki | Tekijä=Lehtola, Veli-Pekka | Julkaisu=Galdu.org | Viitattu=22.2.2012}}</ref><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', s. 88. 2014.</ref>
Rivi 65 ⟶ 69:
''Trekways of the Wind'' on saamenkielisestä kokoomateoksesta ''Ruoktu váimmus'' [[Käännös|käännetty]] runokokoelma, jonka Valkeapää kuvitti itse. Tapio Nykänen kirjoittaa artikkelissaan ”Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa” (''politiikasta.fi'', 9. syyskuuta 2017), että ''Trekways of the Wind'' on Valkeapään yhteiskunnallisen ajattelun taiteellinen synteesi. ''Trekways of the Wind'' on trilogia, jonka osat on alun perin kirjoitettu ja julkaistu eri aikoina. [[Luonto]], johon saamelainen elämäntapa nivoutuu, on trilogiassa tärkeä. Kaikki osat sisältävät myös yhteiskunnallisen kehityksen kuvausta ja arvostelua. Kaikissa osissa kuvataan erilaisia ihmissuhteita. Ensimmäisessä, vuonna 1974 alun perin julkaistussa osassa Valkeapää kirjoittaa toistuvasti länsimaisen kulttuurin yleisistä epäkohdista sekä saamelaiskulttuuriin kohdistuvista väheksyvistä asenteista.<ref name="Tapio Nykänen">{{Verkkoviite | Osoite=http://politiikasta.fi/saamelaisuus-ja-arktinen-alkuperaiskansaisuus-nils-aslak-valkeapaan-ajattelussa/ | Nimeke=Saamelaisuus ja arktinen alkuperäiskansaisuus Nils-Aslak Valkeapään ajattelussa | Julkaisu=politiikasta.fi | Julkaisija=Tapio Nykänen| Viitattu=10.10.2017}}</ref>
Toisessa osassa, joka on julkaistu alun perin 1976, maailmanlaajuiset epäkohdat, kuten sodat ja nälänhätä, kietoutuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin. Valkeapään mukaan saamelaiskulttuuri on vanha tai oikeammin muinainen kulttuurimuoto, jonka juuret ovat syvällä historiassa. Hän kritisoi sitä, miten valtion edustajat eivät ymmärrä jutavien saamelaisten liikkuvaa elämäntapaa. Hän kiistää myös maiden haltuunottoon liittyvien lakien oikeudenmukaisuuden, kuten teki jo ''Terveisiä Lapista'' -teoksessa. Kokoelman kolmannessa osassa hän kertoo vierailuistaan [[Inuitit|inuittien]] ja [[Intiaanit|intiaanien]] luokse [[Grönlanti|Grönlantiin]] ja Pohjois-Amerikkaan. Valkeapää kuvaa tuntemuksia, joita arktisten kansojen elämän samankaltaisuus hänessä herättää. Tapio Nykäsen mukaan Valkeapää ei käytä ''Trekways of the Wind'' -teoksessa lainkaan alkuperäiskansan (''indigenous
==== ''Beaivi, áhčážan'' ====
Rivi 75 ⟶ 79:
Valkeapää käytti saamelaisista nimitystä [[alkuperäiskansa]] julkisesti ensimmäistä kertaa tiettävästi vuonna 1975 puhuessaan ”niin sanotuista alkuperäiskansoista” [[Yle Sámi Radio|Saamen radion]] haastattelussa. Hän toimi WCIP:n kulttuurikoordinaattorina vuosina 1978–1981 ja maailman alkuperäiskansojen ensimmäisen kulttuurifestivaalin Davvi Šuvva pääjärjestäjänä vuonna 1979. Hän raportoi alkuperäiskansojen kansainvälisistä tapahtumista myös Saamen radiolle sekä toimittajana että haastateltavana. Maaliskuussa 1976 hän puhui intiaanien ja saamelaisten kohtalonyhteydestä ja samankaltaisuudesta Yleisradion haastattelussa.<ref name="Tapio Nykänen"/><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', s. 88. 2014.</ref><ref name="Lassagammi"/><ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelainen ääni: Saamen Radio 1947–1997'', s. 65. 1997.</ref><ref name="Leksikon"/>
Nils-Aslak Valkeapään rooli Suomen saamelaisradion alkuvaiheissa 1970-luvulla oli keskeinen, vaikka hän ei ollut vakituinen työntekijä. Hän oli osallistunut journalismin peruskysymyksiä käsittelevälle radioavustajakurssille [[Hetta|Hetassa]] vuonna 1969. Saamelaistoimituksen avustajana hän aloitti saamelaiset perheohjelmat, joihin hän kokosi usein saamelaisia joikaajia ja muusikoita. Myöhemmin hän toimi saamelaismuusikoiden monien kokoomalevyjen tuottajana, esimerkiksi hän tuotti levyn ''Sueʹnn ʹjel leeʹud – Muistoja Suonikylästä'', joka dokumentoi [[kolttasaamelaiset|kolttasaamelaisten]] perinteistä ''leuʹddia'' Tyyne (Domna) Fofonoffin, Helena Semenoffin ja Vassi Semenojan esittämänä. Hän haki
Valkeapää teki erilaisia toimitustöitä. Hän toimitti kirjailija [[Johan Turi|Johan Turin]] taiteilijaelämäkerran ja toimitti ja kirjoitti kattavan johdannon runoilija [[Paulus Utsi|Paulus Utsista]] kertovaan kirjaan. Utsi oli Valkeapään etäinen sukulainen ja inspiraation lähde. Valkeapää suomensi Turin teoksen ''Muitalus sámiid birra'' (1910) 1960-luvulla, mutta käännös ei kelvannut suomalaisille kustantajille. Valkeapäällä oli merkittävä asema saamelaisen kansallistunnon herättäjänä ja vahvistajana. Hän auttoi uusia joikaajia ja runoilijoita käytännön neuvoilla, julkaisuilla ja kutsumalla nuoria esiintyjiä mukaan joillekin monista matkoistaan. Hänestä kasvoi vähitellen saamelaisten symbolihahmo niin saamelaisten keskuudessa kuin ulkopuolisten silmissä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.fria.nu/artikel/127133 | Nimeke = ”Nils-Aslak Valkeapää betydde allt” | Tekijä = Rooth, Paula | Julkaisu = Landets Fria | Ajankohta = 20.2.2017 | Viitattu = 7.10.2017 | Kieli = {{sv}}}}</ref><ref name="Lassagammi"/><ref name="Leksikon"/><ref>Nieminen, Mauri: ''Lapin luonto luo outoa taikaa'', s. 88. 2014.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =https://snl.no/Paulus_Utsi | Nimeke =Paulus Utsi | Tekijä =Skåden, Sigbjørn | Julkaisu =Store norske leksikon | Ajankohta =10.3.2013 | Viitattu =10.10.2017 | Kieli = {{no}}}}</ref><ref>Lehtola, Veli-Pekka: ''Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide'', s. 209. Päivitetty laitos 2015.</ref><ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
Hän kirjoitti [[Nō-teatteri|nō-näytelmän]] ''Ritnoaivi ja nieguid oaidni'' (suom. Kuurapää ja unien näkijä), jonka konserttimuotoinen kantaesitys oli [[Sapporo|Sapporossa]] [[Japani|Japanissa]] vuonna 1995. Näytelmän saamelainen alkuperäisversio esitettiin ensimmäisen kerran [[Beaivváš Sámi Našunálateáhter|Beaivváš-saamelaisteatterissa]] vuonna 2007.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.vaylanpyorre.com/nils-aslak-valkeapaan-naytelma-tuo-saamelaishuiput-haaparannalle/ | Nimeke =Nils-Aslak Valkeapään näytelmä tuo saamelaishuiput Haaparannalle | Tekijä = | Julkaisu =Väylänpyörre | Ajankohta =6.9.2013 | Viitattu =24.10.2017 | Kieli = }}</ref><ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
Valkepää perusti Indigenous Recordsin vuonna 1978 yhdessä [[Esa Kotilainen|Esa Kotilaisen]] ja Paroni Paakkunaisen kanssa. Hän toimi yhtiön taiteellisena johtajana. Valkeapää oli mukana perustamassa saamelaista DAT-kustantamoa, jossa hän oli osakkaana, ja joka julkaisi useimmat hänen kirjoistaan ja CD- ja mikrokasettituotannostaan. Hän toimi DATin taiteellisena johtajana sekä musiikkituotannosta vastaavana tuottajana.<ref name="Leksikon"/><ref name="Valtonen, Valkeapää"/>
===Kuvataiteilija===
[[Tiedosto:Nils-Aslak Valkeapää (1943-2001) in Enontekiö, Finland.jpg|thumb|Nils-Aslak Valkeapää hakkaa pajua nuotioon Virdni-tunturilla (''Virdni'') Enontekiöllä elokuussa 1964. Kuva: [[Martti Linkola]]]]
| |||