Ero sivun ”Bagdadin taistelu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p "s. luku–luku"
Rivi 38:
Sunnalaisessa maailmassa kalifin kohtalo ja Bagdadin tuho pakanoiden käsissä oli šokki. Sunnalaisilla ei ensimmäistä kertaa historiassaan ollut nyt hengellistä päämiestä.<ref name="egy" /> Tätä vastoin Irakin šiialaiset kaupungit, kuten [[Hilla]] ja [[Najaf]] ottivat mongolit myötämielisinä vastaan.<ref name="mong" /> Hülegü jatkoi valloitusretkiään Lähi-idässä kohdaten nyt useita sunnalaisia hallitsijoita, jotka olivat valmiita suoraan asettumaan mongolien vasalleiksi tai liittolaisiksi. [[Aleppo]]n [[aijubidit|aijubidi]]kuvernööri yritti tehdä vastarintaa, mutta kaupunki koki Bagdadin kohtalon joulukuussa 1259. Nyt Keski-Aasiasta saapui kuitenkin uutinen [[Möngke]]n kuolemasta ja Hülegü jätti valloitusretkensä palatakseen mongolien sydänalueelle. Hänen kenraalinsa [[Kitbuqa]] jatkoi valloitusretkeä etelään, kunnes [[Egypti]]n [[mamelukit]] voittivat viimein mongoliarmeijan [[Ain Jalutin taistelu]]ssa vuoinna 1260.<ref name="egy" />
 
Vielä 1200-luvun loppuun saakka Bagdadin taistelun ja mongolien valloitusten merkitys kuolliniskunakuoliniskuna islamille oli epäselvä. Se ei lopulta merkinnyt täydellistä katkoa islamilaisessa historiassa, vaan Lähi-idän mongolit omaksuivat myöhemmin itse islamin. Kalifien uskonnollinen arvovalta oli kuitenkin päättynyt ja ajatus yhtenäisestä islamilaisesta valtiosta jäi enemmän tai vähemmän historiaan.<ref name="isl">{{Kirjaviite | Tekijä = Jaakko Hämeen-Anttila | Nimeke = Islamin miekka – Idän ja lännen konfliktien historia | Vuosi = 2012 | Luku = Heikentyminen alkaa | Julkaisija = Otava | Isbn = 978-951-1-26819-2 }}</ref>
 
==Lähteet==