Wikipedia

Ero sivun ”Eila Kivikk’aho” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Shorbom (keskustelu | muokkaukset)
80 muokkausta
p kielenhuoltoa
Rivi 5:
Kirjailijanimellä Eila Kivikk’aho tunnettu Eila Lamberg syntyi [[Sortavalan maalaiskunta|Sortavalan maalaiskunnassa]] vuonna 1921. Hänen vanhempansa olivat suutari Juho Lamberg ja ompelija Ida Maria Laukkanen. Kivikk’aho sai jo kotonaan kirjallisia vaikutteita. Perheessä harrastettiin myös musiikkia, ja Kivikk’aho kertoi myöhemmin kotona kuulemiensa melodioiden ja rytmien olleen tärkeitä hänen kirjalliselle työlleen.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia | id=4926 | nimi=Kivikk’aho, Eila (1921–2004). | tekijä=Riikonen, H. K. | ajankohta= 20.4.2018| Viitattu = 7.2.2021}}</ref> Perheen ilmapiirissä näkyi myös äidin puolelta tullut [[Renqvistiläisyys|renqvistiläinen]] [[rukoilevaisuus]].<ref name="ääni">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.naistenaani.fi/eila-kivikkaho-runoilija-kaantaja-sortavalasta/| Nimeke = Eila Kivikk'aho - runoilija, kääntäjä Sortavalasta| Tekijä = Malmström, Maija| Julkaisu = Naisten ääni| Julkaisija = Suomalainen Naisliitto ry| Viitattu = 7.2.2021}}</ref>
 
Kivikk’aho kävi [[Sortavalan tyttökoulu]]n ja tuli sen jatkoluokilta ylioppilaaksi 1940.<ref name="kame"/> Lukiossa hän tutustui muun muassa [[Saima Harmaja]]ann, [[Uuno Kailas|Uuno Kailaan]] ja [[Otto Manninen|Otto Mannisen]] runouteen sekä [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] esseistiikkaan. Kivikk’aho joutui Sortavalasta evakkoon ja muutti ensin [[Pori]]in, mistä hän jatkoi matkaansa [[Lahti (kaupunki)|Lahteen]] ja [[Helsinki]]in.<ref name="KB"/> Hän työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä Sortavalassa, Porissa, Lahdessa, Helsingissä sekä [[Porin kaupunginkirjasto]]ssa ja ''[[Sirkka (lehti)|Sirkka]]''-lehdessä.<ref name="kame"/>
 
Kivikk’aho oli keväällä 1944 työvelvollisena Otto Mannisen luona. Hän kirjoitti tuolloin puhtaaksi Mannisen suomentamia [[Molière]]n ''[[Luulosairas]]ta'' ja [[J. L. Runeberg]]in ''[[Salamiin kuninkaat|Salamiin kuninkaita]]''.<ref name="KB"/>
 
Kivikk’ahon ensimmäinen runokokoelma oli vuonna 1942 julkaistu ''Sinikallio'', missä oli mukana muunmuassamuun muassa kotiseudun kaipuun kuvauksena pidetty ”Nocturno”''Nocturno''. Kivikk’aho julkaisi sen jälkeen harvakseltaan kokoelmia. ''Viuhkalaulu'' ilmestyi vuonna 1945, ''Niityltä pois'' 1951, ''Venelaulu'' 1952 ja ''Parvi'' 1961. ''Parvi'' jäi Kivikk’ahon viimeiseksi runoteokseksi, ja siinä hän otti kantaa muun muassa uuteen sukupolveen ja sotakäsityksiin. Kivikk’ahon vuonna 1975 ilmestyneessä ''Kootuissa runoissa'' oli myös julkaisematonta tuotantoa. ''Ruusukvartsi''-kokoelma (1995) puolestaan sisälsi etupäässä [[haiku]]ja ja [[Tanka|tankoja]].<ref name="KB"/>
 
Kivikk’aho eli varsin syrjäänvetäytävistäsyrjäänvetäytyneesti, mutta hän jatkoi uraansa suomentajana. Hän käänsi erityisesti lastenkirjallisuutta, ja hän suomensi kaikkiaan yli 50 teosta. Kivikk’ahon käänsi muun muassa [[Astrid Lindgren]]in, [[Maria Gripe]]n, [[Thorbjørn Egner]]in, [[Åke Holmberg]]in ja [[Elsa Beskow]]in tuotantoa sekä satukokoelmia. Kivikk’aho suomensi myös valikoiman [[Osip Mandelštam]]in runoja.<ref name="KB"/>
 
Kivikk’ahonKivikk’aho oli vuodesta 1948 naimisissa arkkitehti [[Risto Sammalkorpi|Risto Sammalkorpen]] kanssa. He saivat kolme lasta, Tarleenan, Ilkan ja Annun.<ref name="ääni"/> [[Tarleena Sammalkorpi]] toimi [[Yleisradio]]n kulttuuritoimittajana.<ref>[http://biografiasampo.fi/henkilo/p4164?tab=sks Eila Kivikk'aho] Biografiasampo</ref>
 
== Kirjallinen tuotanto ==
Rivi 19:
Kivikk’aho oli runoilijana perinteisten runoilijoiden ja 1950-luvun modernistien välimaastossa.<ref name="KB"/> Toisessa kokoelmassaan ''Viuhkalaulu'' Kivikk’aho hämmensi kriitikoita, sillä hän irtautui ajalleen ominaisesta runotyylistä vapaarytmisyyteen. Samalla Kivikk’ahon tyyliin tuli mukaan jo tankoja, haikuja ja niiden muunnelmia. Tankasta tuli käytännössä hänen keskeisin ilmaisumuotonsa vuoden 1951 kokoelmassa ''Niityltä pois''. Sen runot olivat usein kaksijakoisia ja riimiteltyjä. Ne alkoivat dynaamisella kuvalla, jota seurasi äkillinen käänne tai vastakohta.<ref name="ääni"/>
 
Kivikk’ahon tuotannossa oli koko sen ajan mukana kodistanakodistaan mukanaan tuoma laulullisuus, ja esimerkiksi vuonna 1952 ilmestyneessä ''Venelaulussa'' oli perinnepohjaisia runoja. [[Tuomas Anhava]]n mukaan: ”Toisaalta"Toisaalta Kivikk’aho on aito laulaja: avoin, välitön, naivi, toisaalta miettivä, suhteita tajuava ja rakentava.”"<ref name="ääni"/>
 
Kivikk’ahoa pidetään evakkorunoilijana, ja hänestä tuli heti ensimmäisessä kokoelmassaan karjalaisevakkojen ääni. Hän kirjoitti runoissansarunoissaan menneisyyden kaipuusta. Kivikk’aho myös viittasi usein runoissaan [[Luovutettu Karjala|luovutettuun Karjalaan]].<ref name="ääni"/>
 
=== Runoteokset ===
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Eila_Kivikk’aho”