Wikipedia

Ero sivun ”Eila Kivikk’aho” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
laajennetaan artikkelia 100 vuoden kunniaksi
Rivi 1:
[[File:Eila-Kivikkaho-1940.jpg|thumb|right|Eila Kivikk’aho vuonna 1940.]]
'''Eila Sylvia Kivikk’aho''' (oik. '''Sammalkorpi''', o.s. '''Lamberg'''; [[8. helmikuuta]] [[1921]] [[SortavalaSortavalan maalaiskunta]] – [[21. kesäkuuta]] [[2004]] [[Helsinki]]) oli suomalainen [[runoilija]] ja [[suomentaja]].<ref name= "kame">{{Kirjaviite | Nimeke = Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja | Luku=Eila Kivikk’aho | Tekijä = Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.) | Sivut =584–592 |Vuosi = 1947| Julkaisija = WSOY | Julkaisupaikka = Porvoo}}</ref>
 
== Henkilöhistoria ==
Kirjailijanimellä Eila Kivikk’aho tunnettu Eila Lamberg syntyi [[Sortavalan maalaiskunta|Sortavalan maalaiskunnassa]] vuonna 1921. Hänen vanhempansa olivat suutari Juho Lamberg ja ompelija Ida Maria Laukkanen. Kivikk’aho sai jo kotonaan kirjallisia vaikutteita. Perheessä harrastettiin myös musiikkia, ja Kivikk’aho kertoi myöhemmin kotona kuulemiensa melodioiden ja rytmien olleen tärkeitä hänen kirjalliselle työlleen.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia | id=4926 | nimi=Kivikk’aho, Eila (1921–2004). | tekijä=Riikonen, H. K. | ajankohta= 20.4.2018| Viitattu = 7.2.2021}}</ref> Perheen ilmapiirissä näkyi myös äidin puolelta tullut [[Renqvistiläisyys|renqvistiläinen]] [[rukoilevaisuus]].<ref name="ääni">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.naistenaani.fi/eila-kivikkaho-runoilija-kaantaja-sortavalasta/| Nimeke = Eila Kivikk'aho - runoilija, kääntäjä Sortavalasta| Tekijä = Malmström, Maija| Julkaisu = Naisten ääni| Julkaisija = Suomalainen Naisliitto ry| Viitattu = 7.2.2021}}</ref>
Kivikk’ahon vanhemmat olivat Juho Lamberg ja Ida Maria Laukkanen. Hän kävi [[Sortavalan tyttökoulu]]n ja tuli sen jatkoluokilta ylioppilaaksi 1940. Kivikk’aho työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä Sortavalassa, [[Pori]]ssa, [[Lahti|Lahdessa]], Helsingissä sekä [[Porin kaupunginkirjasto]]ssa ja ''[[Sirkka (lehti)|Sirkka]]''-lehdessä.<ref name="kame"/>
 
Kivikk’aho kävi [[Sortavalan tyttökoulu]]n ja tuli sen jatkoluokilta ylioppilaaksi 1940.<ref name="kame"/> Lukiossa hän tutustui muun muassa [[Saima Harmaja]]an, [[Uuno Kailas|Uuno Kailaan]] ja [[Otto Manninen|Otto Mannisen]] runouteen sekä [[V. A. Koskenniemi|V. A. Koskenniemen]] esseistiikkaan. Kivikk’aho joutui Sortavalasta evakkoon ja muutti ensin [[Pori]]in, mistä hän jatkoi matkaansa [[Lahti (kaupunki)|Lahteen]] ja [[Helsinki]]in.<ref name="KB"/> Hän työskenteli erilaisissa toimistotehtävissä Sortavalassa, Porissa, Lahdessa, Helsingissä sekä [[Porin kaupunginkirjasto]]ssa ja ''[[Sirkka (lehti)|Sirkka]]''-lehdessä.<ref name="kame"/>
Hänen puolisonsa oli vuodesta 1948 arkkitehti [[Risto Sammalkorpi]]. Heidän tyttärensä oli [[Yleisradio]]n kulttuuritoimittaja [[Tarleena Sammalkorpi]].<ref>[http://biografiasampo.fi/henkilo/p4164?tab=sks Eila Kivikk'aho] Biografiasampo</ref>▼
 
Kivikk’aho oli keväällä 1944 työvelvollisena Otto Mannisen luona. Hän kirjoitti tuolloin puhtaaksi Mannisen suomentamia [[Molière]]n ''[[Luulosairas]]ta'' ja [[J. L. Runeberg]]in ''[[Salamiin kuninkaat|Salamiin kuninkaita]]''.<ref name="KB"/>
 
Kivikk’ahon ensimmäinen runokokolema oli vuonna 1942 julkaistu ''Sinikallio'', missä oli mukana muunmuassa kotiseudun kaipuun kuvauksena pidetty ”Nocturno”. Kivikk’aho julkaisi sen jälkeen harvakseltaan kokoelmia. ''Viuhkalaulu'' ilmestyi vuonna 1945, ''Niityltä pois'' 1951, ''Venelaulu'' 1952 ja ''Parvi'' 1961. ''Parvi'' jäi Kivikk’ahon viimeiseksi runoteokseksi, ja siinä hän otti kantaa muun muassa uuteen sukupolveen ja sotakäsityksiin. Kivikk’ahon vuonna 1975 ilmestyneessä ''Kootuissa runoissa'' oli myös julkaisematonta tuotantoa. ''Ruusukvartsi''-kokoelma (1995) puolestaan sisälsi etupäässä [[haiku]]ja ja [[Tanka|tankoja]].<ref name="KB"/>
 
Kivikk’aho eli varsin syrjäänvetäytävistä, mutta hän jatkoi uraansa suomentajana. Hän käänsi erityisesti lastenkirjallisuutta, ja hän suomensi kaikkiaan yli 50 teosta. Kivikk’ahon käänsi muun muassa [[Astrid Lidgren]]in, [[Maria Gripe]]n, [[Thorbjørn Egner]]in, [[Åke Holmberg]]in ja [[Elsa Beskow]]in tuotantoa sekä satukokoelmia. Kivikk’aho suomensi myös valikoiman [[Osip Mandelštam]]in runoja.<ref name="KB"/>
 
▲Hänen puolisonsaKivikk’ahon oli vuodesta 1948 naimisissa arkkitehti [[Risto Sammalkorpi|Risto Sammalkorpen]] kanssa. HeidänHe tyttärensäsaivat olikolme lasta, Tarleenan, Ilkan ja Annun.<ref name="ääni"/> [[YleisradioTarleena Sammalkorpi]]n kulttuuritoimittajatoimi [[Tarleena SammalkorpiYleisradio]]n kulttuuritoimittajana.<ref>[http://biografiasampo.fi/henkilo/p4164?tab=sks Eila Kivikk'aho] Biografiasampo</ref>
 
== Kirjallinen tuotanto ==
=== Tyyli ja teemat ===
Kivikk’aho oli runoilijana perinteisten runoilijoiden ja 1950-luvun modernistien välimaastossa.<ref name="KB"/> Toisessa kokoelmassaan ''Viuhkalaulu'' Kivikk’aho hämmensi kriitikoita, sillä hän irtautui ajalleen ominaisesta runotyylistä vapaarytmisyyteen. Samalla Kivikk’ahon tyyliin tuli mukaan jo tankoja, haikuja ja niiden muunnelmia. Tankasta tuli käytännössä hänen keskeisin ilmaisumuotonsa vuoden 1951 kokoelmassa ''Niityltä pois''. Sen runot olivat usein kaksijakoisia ja riimiteltyjä. Ne alkoivat dynaamisella kuvalla, jota seurasi äkillinen käänne tai vastakohta.<ref name="ääni"/>
 
Kivikk’ahon tuotannossa oli koko sen ajan mukana kodistana mukanaan tuoma laulullisuus, ja esimerkiksi vuonna 1952 ilmestyneessä ''Venelaulussa'' oli perinnepohjaisia runoja. [[Tuomas Anhava]]n mukaan: ”Toisaalta Kivikk’aho on aito laulaja: avoin, välitön, naivi, toisaalta miettivä, suhteita tajuava ja rakentava.”<ref name="ääni"/>
 
Kivikk’ahoa pidetään evakkorunoilijana, ja hänestä tuli heti ensimmäisessä kokoelmassaan karjalaisevakkojen ääni. Hän kirjoitti runoissansa menneisyyden kaipuusta. Kivikk’aho myös viittasi usein runoissaan [[Luovutettu Karjala|luovutettuun Karjalaan]].<ref name="ääni"/>
Kivikk’aho ansioitui runoilijana ja lastenkirjallisuuden ja runouden suomentajana. Esikoiskokoelman ''Sinikallio'' (1942) runo ''Nocturno'' nousi suosituksi kaipausta ilmaisevaksi runoksi.
 
=== Runoteokset ===
Rivi 37 ⟶ 49:
== Aiheesta muualla ==
* [https://www.hs.fi/muistot/art-2000002628180.html Eila Kivikk’ahon muistokirjoitus ''Helsingin Sanomissa'']
* {{Kansallisbiografia | id=4926 | nimi=Kivikk’aho, Eila (1921–2004). | tekijä=Riikonen, H. K. | ajankohta=13.10.2004 }}
* {{Äänitearkisto|sanoitus|Sammalkorpi+Eila+Sylvia}}
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Eila_Kivikk’aho”