Ero sivun ”Suufilaisuus” versioiden välillä

'''Suufilaisuus''' ({{k-ar|تصوف|taṣawwuf}}) on [[islam]]in [[mystiikka|mystinen]] suuntaus, jossa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja [[Allah|Jumalan]] henkisen totuuden tavoittamista jumalalliseen rakkauteen perustuvien harjoitusten kautta. Suufilaisuus syntyi [[Lähi-itä|Lähi-idässä]] 700-luvulla esikuvanaan mahdollisesti kristillisten munkkien asketismi. Se erosi [[Šiialaisuus|šiialaisudesta]] erilliseksi liikkeeksi. ''Tariqoja'' eli suufilaisia liikkeitä on sekä [[Sunnalaisuus|sunneilla]], šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Hämeen-Anttila, Jaakko|Nimeke=Islamin monimuotoisuus|Vuosi=1999|Sivu=79–80|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>

 

 

Suufilaisuus on muista islamilaisista perinteistä poiketen korostetun [[esoteerisuus|esoteerinen]] perinne. Yleisin vertauskuva puhuu suufilaisuudesta tienä tai matkana. Veljeskunnista käytetty sana ''tariqa'' (arab. طريقة) tarkoittaakin arabiaksi tietä. Käsitettä suufilaisuus käytetään hyvin monenlaisista näkemyksistä ja käytännöistä. [[Jaakko Hämeen-Anttila]]n mukaan suufilaisuuden kolme muotoa ovat [[asketismi]], [[mystiikka]] ja mystinen [[filosofia]].