Ero sivun ”Imperatiivi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 17:
[[Suomen kieli|Suomessa]] imperatiivi taipuu kaikissa muissa persoonamuodoissa paitsi yksikön ensimmäisessä persoonassa. Se on kuitenkin olemassa (esim. ''kävelkääni/kävelkäämi''), mutta se on vanhahtavaa [[ylätyyli]]ä, sitä käytetään erittäin harvoin eikä sitä kielioppikirjoihin yleensä merkitä. Aikamuodoista imperatiivi taipuu vain [[preesens]]issä, niin sanotuissa [[jussiivi]]rakenteissa harvoin myös [[perfekti]]ssä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1526 | Nimeke = Ison suomen kieliopin verkkoversio | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = § 1526 Konditionaalin, potentiaalin ja imperatiivin perfekti | Julkaisu = | Ajankohta = 2008| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kotimaisten kielten tutkimuskeskus | Viitattu = 11.2.2012 | Kieli = }}</ref>
Yksikön toisessa persoonassa imperatiivilla ei ole päätettä, vaan se on muodoltaan samanlainen kuin [[indikatiivi]]n preesensin vartalo ilman persoonapäätettä. Sen loppuun liittyy [[suomen kieli#oikeinkirjoitus|rajakahdennus]], eli seuraavan sanan alkukonsonantti kahdentuu, mitä kuitenkaan ei kirjoituksessa merkitä. Kahdennus on peräisin vanhasta toisen persoonan päätteestä -''k'', esim. ''tulek'', joka nykykielessä korvautuu [[Jäännöslopuke|jäännöslopukkeella]]. Muoto esiintyy kuitenkin eräissä murteissa edelleenkin.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Yrjö Lauranto|Otsikko=Suomen kielen imperatiivi – yksi paradigma, kaksi systeemiä [The imperative in Finnish – one paradigm, two systems]|Julkaisu=Virittäjä|Ajankohta=2013-06-24|Numero=2|Issn=2242-8828|www=https://journal.fi/virittaja/article/view/8312|Kieli=fi}}</ref> Kieltomuoto muodostetaan lisäämällä tämän eteen sana "älä".
Muissa persoonissa imperatiivin päätteet ovat:
| |||