Ero sivun ”Istuva Härkä” versioiden välillä

{{Henkilö/sotilashenkilö

| nimi = Istuva Härkä (Sitting Bull)

| lisänimi = nuoruudessa '''Hunkesi''' ('''Hidas''')

| kuolinaika = [[15. joulukuuta]] [[1890]]

| kuolinpaikka = Standing Rock Intiaanireservaatti, Etelä-Dakota

| palvelusvuodet = [[1865]]-[[1890]]

| sotilasarvo = Hunkpapa-lakotojen henkinen johtaja.

| kunniamerkit =

}}

Istuva Härkä nousi vahvaan asemaan kahdessa eri soturiseurassa. Näkyvän soturiuransa ohella hänestä tuli 1850-luvun puolivälissä myös kansansa tunnustama ''Wichasca wakan'' Pyhä mies, jonka ansioita olivat näkyjen näkeminen ja tulevien tapahtumien ennustaminen. Lisäksi Istuva Härkä toimi satunnaisesti parantajana, mutta ei harjoittanut tätä työtään aktiivisesti.<ref name="Utley 1994 26">Utley 1994 s. 26.</ref>

 

 

Vuonna 1854 nykyisen [[Wyoming]]in alueella tapahtunut [[Grattanin verilöyly]] huononsi ratkaisevasti Yhdysvaltain ja lakotojen keskinäisiä suhteita. Tuolloin käydyssä lyhyessä taistelussa oglala- ja brule-siouxit (läntiset lakotat) surmasivat 29 armeijan sotilasta. Vuotta myöhemmin [[Eversti]] [[William S. Harney]]n johtamat joukot tunkeutuivat lakotojen maille antamaan kurinpalautusta intiaaneille. Lähes sata lakotaa surmattiin esimerkkinä Yhdysvaltain voimasta. Vuonna 1856 monet lakotojen johtajista taipuivat Harneyn vaatimuksiin ja suostuivat luovuttamaan osan maistaan Plattejoen eteläpuolella. Myös hunkpapat, jotka eivät olleet osallistuneet vihollisuuksiin Yhdysvaltoja vastaan, joutuivat ottamaan osansa rauhanehdoista. Harney luokitteli lakotojen johtajat oman mielensä mukaan ja määräsi näille mieleisensä "paperipäälliköt", jotka eivät lakotojen keskuudessa välttämättä nauttineet kunnioitusta. Hunkpapojen ylipäälliköksi nousi Harneyn määräyksestä vanha johtaja Bear's Rib.<ref name="Utley 1994 46">Utley 1994 s. 46.</ref> Seuraavana vuonna hunkpapat nimesivät keskuudestaan Istuvan Härän kansansa sotapäälliköksi. 1860-luvun alkuun tultaessa suurin osa hunkpapoista hyväksyi hänet yksimielisesti kansansa johtajaksi.<ref name="Utley 1994 37">Utley 1994 s. 37.</ref>

Vuonna 1871 liittovaltion korkeimmat viranomaiset rikkoivat itse Fort Laramien sopimusta. Sotilassaattuein turvatut maanmittaajat tunkeutuivat lakotojen, cheyennien ja pohjoisten arapahojen metsästysmaille Yellowstonejoen varrelle merkitsemään niiden läpi kulkevaa Northern Pacific-rautatielinjaa. Alueen intiaanit eivät hyväksyneet sopimuksen rikkomista ja tilanne johti moniin kahakoihin. Huhut Black Hillsin alueen kultalöydöistä lisäsivät yleistä levottomuutta. Everstiluutnantti Custerin johtama tutkimusretkikunta kävi varmistamassa huhujen todenperäisyyden ja sai aikaan kultaryntäyksen Mustille vuorille.<ref name="Doc">{{verkkoviite|Osoite= http://www.friendslittlebighorn.com/Georgecuster.htm |Nimeke=Custer Explores the Black Hills in 1874 |Tekijä=Dippie, Brian|Viitattu=21.7.2012|Kieli={{en}}}}</ref> Lakotojen ja cheyennien pyhille maille kulkeutuneet kullankaivajat häiritsivät elämää suuressa siouxien reservaatissa ja yhä useampi soturi siirtyi metsästämään avoimille tasangoille. Heitä alettiin kutsua yleisesti nimellä "Vihamieliset" koska he eivät halunneet alistua Yhdysvaltain mielivaltaisuuden alaiseksi.

 

[[Tiedosto:Sitting Bull.jpg|thumb|180px|Istuva Härkä 54-vuotiaana, kaulassaan pappi De Smetiltä vuonna 1868 lahjaksi saatu [[krusifiksi]]<ref name="Utley 1994 143">Utley 1994 s. 143.</ref>]]

Reservaattinsa jättäneet intiaanit liittyivät suurina joukkoina istuvan Härän alaisuuteen ja hänestä tuli pohjoisten tasankojen suurimman intiaaniliittoutuman johtaja. Keväällä 1876 Yhdysvaltain armeija aloitti suuren sotilasoperaation lakotoja, cheyennejä ja arapahoja vastaan. Joukkojen tarjoituksena oli saartaa intiaanit kolmelta eri suunnalta ja pakottaa heidät takaisin reservaattiin. Armeijan johtohenkilöillä ei ollut kuitenkaan aavistustakaan vastustajan todellisesta lukumäärästä. Yksi historiallisen aikakauden suurimmista intiaanileireistä oli pystytetty Little Bighornin laaksoon Istuvan Härän ja Hullun Hevosen johtamina valmiina vastaanottamaan Yhdysvaltain joukot.<ref name="Taylor 2002 90">Taylor 2002. s. 90.</ref> Istuva Härkä oli [[aurinkotanssi]]n yhteydessä nähnyt dramaattisen näyn, jossa monia sotilaita oli kuollut siouxien kanssa käydyssä taistelussa. Tämä enne nostatti Istuvan härän leirissä olleiden soturien sotainnon korkealle ja he olivat valmiit puolustamaan isiensä maita. Everstiluutnantti Custer ja hänen seitsemäs ratsuväkirykmenttinsä ratsastivat suoraan intiaanien järjestämään ansaan. Kesäkuun lopulla 1876 käydyssä taistelussa Custerin joukot olivat vailla mahdollisuuksia selvitä hengissä.<ref name="Taylor 2002 93">Taylor 2002. s. 93.</ref>

 

 

Armeijan toimiessa suurin voimin sai heidän painostuksensa intiaanien vastarinnan lamaantumaan. Lakotojen edustajat kirjoittivat sopimuksen, jossa Mustat kukkulat siirtyivät Yhdysvaltain haltuun. Istuva Härkä seuraajineen ei ollut sopimuksen kirjoittajien joukossa. Hän jätti armeijalle kepin varteen kiinnitetyn englanninkielisen viestin, jossa ilmoitti jatkavansa taistelua Yhdysvaltain joukkoja vastaan, elleivät nämä poistuisi lakotojen mailta.<ref name="Ran 52">Andersson s. 52.</ref>