Ero sivun ”Wisconsin-jääkausi” versioiden välillä

803 merkkiä poistettu ,  3 kuukautta sitten
korjailua
p (vähän väliä)
(korjailua)
 
Pohjois-Amerikassa oli viimeisellä Wisconsin-jääkaudella suuri [[Laurentian mannerjäätikkö|Laurentian jääkenttä]], jonka ala oli enimmillään 13,4 miljoonaa neliökilometriä ja paksuus yli 3 000 metriä, keskipaksuuden ollessa ehkä 1 600 metriä. Se laajeni etelässä[[New York]]iin, [[Cincinnati]]in, [[St. Louis]]iin, [[Kansas City]]yn ja [[Montana]]n vuorille asti. Monin paikoin jää oli Amerikassa laajimmillaan 24 700–2 3600 kalenterivuotta sitten.
 
Mannerjäätikkö eteni Pohjois-Amerikassa etelämmäs kuin Euroopassa, suunnilleen Välimerta vastaaville leveyspiireille. Jää eteni lännessä hieman etelämmäs kuin idässä luultavasti kosteuden vuoksi. Jääkentän viilentävä vaikutus ohjasi matalapaineet länsilounaaseen, missä satoi rankasti; nykyään alue on puoliaavikkoa ja aavikkoa. Myös muualla maailmassa jääkentän ilmastovaikutukset muuttivat joitain nykyisiä autiomaita kosteiksi.
 
Jää eteni lännessä hieman etelämmäs kuin idässä luultavasti kosteuden vuoksi. Jääkentän viilentävä vaikutus ohjasi matalapaineet länsilounaaseen, missä satoi rankasti; nykyään alue on puoliaavikkoa ja aavikkoa. Myös muualla maailmassa jääkentän ilmastovaikutukset muuttivat joitain nykyisiä autiomaita kosteiksi.
 
Laurentian jääkenttä aiheutti melko kapean [[tundra]]vyöhykkeen Amerikkaan jäätikön eteen<ref name="eronen194">Matti Eronen, Jääkausien jäljillä, kartta, s. 194</ref> rannikolla noin 40&nbsp;°N, sisämaassa noin 35&nbsp;°N [[leveyspiiri]]n pohjoispuolelle. Tundra oli 130–300&nbsp;km leveä. Havupuita kasvoi itärannikolla [[Washington D.C.|Washingtonin]] seuduilla tundran seassa<ref name="eronen194"/>.
On esitetty, että jäävirrat olisivat koskettaneet avointa [[Boreaalinen vyöhyke|boreaalista havumetsää]], ja että tundraa olisi ollut Yhdysvaltain puolelle Laurentidin jääkentän ja metsän rajalla vain paikoittain.
 
Pysyvän ja ajoittaisen [[ikirouta|ikiroudan]] raja kulki Chicagosta itään suunnilleen 40–100&nbsp;km:n päässä jään reunasta. Aivan Atlantin rannikolla lähellä New Yorkia ikirouta-alue oli alle 40 kilometrin levyinen, mutta [[Appalakit|Appalakkien]] kohdalla oli selvä suunnilleen [[Charleston]]iin ulottunut kyhmy. Lännempänä ikiroutavyöhyke leveni huomattavasti, ja kulki suunnilleen 40. leveyspiiriä pitkin Kalliovuorten lähellä [[Denver]]in kohdalla, suunnilleen 800&nbsp;km:n päässä jään reunasta. Näin ollen Yhdysvaltain preerian pohjoissosissa oli laaja ikiroudan alue suuressa osassa nykyistä [[Pohjois-Dakota]]a, [[Etelä-Dakota]]a, [[Montana]]a ja [[Wyoming]]ia.
 
Lännempänä ikiroutavyöhyke leveni huomattavasti, ja kulki suunnilleen 40. leveyspiiriä pitkin Kalliovuorten lähellä [[Denver]]in kohdalla, suunnilleen 800&nbsp;km:n päässä jään reunasta. Näin ollen Yhdysvaltain preerian pohjoissosissa oli laaja ikiroudan alue suuressa osassa nykyistä [[Pohjois-Dakota]]a, [[Etelä-Dakota]]a, [[Montana]]a ja [[Wyoming]]ia.
 
Kalliovuorten tundra ulottui läntisillä [[Kalliovuoret|Kalliovuorilla]] laajoille alueille etelässä pohjoiseen [[New Mexico]]n osavaltioon asti, vuorialueille. Lännessä tämä vuoritundra päättyi [[Utah]]in ja [[Idaho]]n keskivaiheille.
 
Kalliovuorten tundra ulottui läntisillä [[Kalliovuoret|Kalliovuorilla]] laajoille alueille etelässä pohjoiseen [[New Mexico]]n osavaltioon asti, vuorialueille. Lännessä tämä vuoritundra päättyi [[Utah]]in ja [[Idaho]]n keskivaiheille. Nykyisestä poikkeavia vuoristojäätiköitä ja vuotomaita esiintyi Kallio­vuorilla New Mexicon eteläosan vuorilla asti ja itäisissä Yhdysvalloissa Appalakkien vuorilla vielä hieman [[Knoxville]]stä etelään.<ref>Ehlers 1996, Figure 174, s. 354</ref>.
 
[[Preeria]]n pohjoisosa oli polaariaavikkoa. [[Lössi]]ä oli lähinnä pohjoisen preerian jäättömillä alueilla ja Appalakkien itäpuolella Etelä-Dakotassa, Nebraskassa, Iowassa, Minnesotassa, Nebraskassa, Wisconsinissa, Illinoisissa, Indianassa, Ohiossa, ja osin Kentuckyssä, Tennesseessä ja Alabamassa. Lössialueen länsi- ja pohjoisosissa oli tuulen kuljettaman hiekan alueita, laaja alue muun muassa Etelä-Dakotassa ja monia pienempiä hiekka-alueita jään peittämien Suurten järvien länsipuolella<ref>Tage Nilsson, The Pleistocene, s. 368</ref>.
 
[[Kalliovuoret|Kalliovuorilla]] jäätikön eteläpuolella [[Utah]]in seuduilla oli nykyisenkaltaista puoliaavikkoa ja [[Seattle]]n seuduilla kuiva-aroa. Alaskan jäättömillä seuduilla oli hyvin niukkakasvuista polaariaavikkoa ja myös kuivatundraa. [[Florida]]n niemimaalla kasvoi [[tammi]]metsiä tai toisen tiedon mukaan alueella olisi ollut puoliaavikkoa ja aavikkoa. Preerian itäpuolisilla alueilla 32.–40. leveysasteilla kasvoi [[kuusi]]metsiä ja muita havupuita ja [[Appalakit|Appalakkien]] länsipuolisella nykyisten lehtimetsien alueella keskitaigatyyppistä metsää. [[New Orleans]]in seudulla kasvoi sekametsiä. Lämpimänlauhkean lehtimetsän raja oli jonkin verran nykyistä etelämpänä, Yhdysvaltain itärannikolla jossain Charlestonin ja Savannahin seuduilla noin leveysasteella 32–33. Tällä seuduilla oli silloin noin 7 astetta viileämpää kuin nyt.<ref name="eronen194"/>
 
Viimeisellä jääkaudella jäätikkö ulottui [[Springfield]]in ja [[Mattoon]]in kaupungin välimaastoon leveyspiirille 40&nbsp;°N. Idässä Wisconsin-ja Illinois jäätiköitymisten rajat kulkivat suunnilleen Indianapolis–Dayton–Canton–Hornell-linjaa. Laurentidin jäätikön päätemoreeneja on [[Long Island]]illa (Harbor Hill- ja Ronkonkoma-moreenit). Laurentidin jääkenttä patosi suuria jääjärviä, jotka tyhjenivät silloin tällöin katastrofaalisin seurauksin.
Suhteellisen pieniä jäätiköitä syntyi Amerikkaan 115&nbsp;000–75&nbsp;000 vuotta sitten, jolloin nähtiin kaksi suurta jäätiköitymistä. Jääkauden alussa 117000–107000 oli pohjois-Amerikassa kylmempää ja kosteampaa kuin nyt<ref name="Burroughs_2007_235">, Climate Change an Multidisciplinary approach, William James Burroughs, Second edition 2007, reprint 2009, s. 235</ref>. Brörupia vastaavalla intersstadiaalilla oli koillis-USA:ssa nykyistä lämpimämpiä ja kosteampia kesiä<ref>Burroughs 2007, s. 234</ref>, mutta kylmä ja kuiva plasivat seuraavalla jäätiköitymisellä MIS 5b.
 
Vasta noin 79&nbsp;000–65&nbsp;000 vuotta sitten oli suuri jäätiköityminen<ref name="Burroughs 2007, s. 235">Burroughs 2007, s. 235</ref>. Tähän liittyvä Altonain-jäätikkö saapui [[Chicago]]n seuduille ehkä noin 60&nbsp;000 vuotta sitten. Tämän jälkeen alkoi lämpimämpi [[interstadiaali]]vaihe, jolloin Kordillieerien jäätikkö suli lähes kokonaan. Koettiin kylmiä vaiheita, jolloin jäätikkö kasvoi korkeintaan [[Kanadan kilpi|Kanadan kilpeä]] vastaavalle alueelle. Noin 60&nbsp;000–30&nbsp;000 vuotta sitten Länsi-Kanada oli suurelta osin jäätön<ref name="Burroughs 2007, s. 235"/>.
 
Tämän jälkeen alkoi lämpimämpi [[interstadiaali]]vaihe, jolloin Kordillieerien jäätikkö suli lähes kokonaan. Koettiin kylmiä vaiheita, jolloin jäätikkö kasvoi korkeintaan [[Kanadan kilpi|Kanadan kilpeä]] vastaavalle alueelle.
 
Noin 60&nbsp;000–30&nbsp;000 vuotta sitten Länsi-Kanada oli suurelta osin jäätön<ref name="Burroughs 2007, s. 235"/>.
 
Luoteis-Pannsylvanian Titusvillessä oli interstadiaali ainakin 40&nbsp;000–35&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten<ref>QCG, s. 369</ref>. Pohjois-Illinoisissa oli noin 47000–24000 eaa. mäntyä ja kuusta sekä hieman pajua ja koivua, joko avoimessa maastossa harvana tai metsänä. Toronton Keski-Wisconsinin jäätön Torncliffen muodostuma on TL-ajoitettu aikaan yli 28&nbsp;000 vuotta sitten.
Noin 27&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten alkoi massiivinen [[LGM|jääkauden huippukohdan]] jäätiköityminen. Merenpinta laski nopeasti, ja jäätikkö laajeni huimaa vauhtia 27&nbsp;000–24&nbsp;000 [[radiohiilivuosi|radiohiilivuotta]] sitten.<!--31200 - 28900--> Luoteessa, etelässä ja koillisessa jää eteni maksimiinsa 24&nbsp;000–23&nbsp;000 radiohiilivuotta <!-- 28900–27800 kalenterivuotta--> sitten, mutta hyvin kaukana pohjoisessa 21&nbsp;000–20&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten<!-- 25000–23900 kalenterivuotta -->.
 
Noin 25&nbsp;000 vuotta sitten ilmestyi lössi nykyisen [[Illinois]]in pohjois­osiin, noin kaksi­tuhatta vuotta myöhemmin sen etelä­osiinkin. Jää Illinoisissa pysyi maksimia edeltävässä stadiaalissa Marengo-vaiheeseen saakka ennen vuotta 25&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten, mutta vetäytyi hieman vuoden 22500 tienoilla<ref name="qcg378">QCG s. 378</ref>. Mutta se alkoi laajeta uudestaan kohti maksimia ehkä noin 22&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten.
 
Jää Illinoisissa pysyi maksimia edeltävässä stadiaalissa Marengo-vaiheeseen saakka ennen vuotta 25&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten, mutta vetäytyi hieman vuoden 22500 tienoilla<ref name="qcg378">QCG s. 378</ref>. Mutta se alkoi laajeta uudestaan kohti maksimia ehkä noin 22&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten.
 
Jää oli laajimmillaan [[Montana]]sta [[Connecticut]]iin noin 22&nbsp;000–20&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten<ref>QCG s. 373</ref>. Jään laajuusmaksimeja oli eri puolilla Quebecista ja Keewatinista leviävää Laurentiden jäätikön eteläreunaa Kalliovuorten itäpuolella etelässä varsinkin 22&nbsp;000–21&nbsp;500, 20&nbsp;500–19&nbsp;500, 16&nbsp;000 vuotta sitten ja erässä Keewatinin jääsilmukassa Keskilännessä vielä 14&nbsp;000 radiohiili?vuotta sitten. Kordillieerien jäätikön maksimit olivat Tyynenmeren rannalla eri paikoissa 24&nbsp;000, 16&nbsp;000, 15&nbsp;000 ja 13&nbsp;000 radiohiili?vuotta sitten.
Jäätikkö levisi Michiganin jääsilmukassa Illinoisissa laajimmilleen Peorian lähelle Shelby-vaiheessa hieman jälkeen 19&nbsp;680 radiohiilivuotta sitten<ref name="qcg378"/>. Se aaltoli siellä vielä melko laajoilla noin 18&nbsp;000–17&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten Putnam- ja Livingston-vaiheissa. Putnam oli noin 17&nbsp;690 radiohiilivuotta sitten ja Livingston noin 17&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten.
 
Yleisesti ottaen jää oli Amerikassa laajimmillaan aikaisemmin ja/tai pitempään kuin Euroopassa. Jääkentät olivat Pohjois-Amerikassa suurimmillaan 25&nbsp;000–23&nbsp;000 tai 24&nbsp;000–21&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten hieman ennen maailman jääkauden maksimia [[LGM]]:ää, jaa Kordillieerien jääkenttä laajeni maksimiinsa paljon myöhemmin, 4&nbsp;000 vuotta maailman LGM:n jälkeen.
 
Jääkentät olivat Pohjois-Amerikassa suurimmillaan 25&nbsp;000–23&nbsp;000 tai 24&nbsp;000–21&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten hieman ennen maailman jääkauden maksimia [[LGM]]:ää, jaa Kordillieerien jääkenttä laajeni maksimiinsa paljon myöhemmin, 4&nbsp;000 vuotta maailman LGM:n jälkeen.
 
LGM:ään liittyen kylmintä oli 22&nbsp;000–19&nbsp;000 kalenterivuotta sitten.<!--26&nbsp;600-22&nbsp;850 kalenterivuotta sitten -->. Chicagon alueen Woodfordian-vaihe oli 22&nbsp;000–12&nbsp;500 radiohiilivuotta sitten. Jäätikkö oli tällöin siellä vahvana, 0,6–1 km paksuna. Chicagon alueelle syntyivät vuorollaan Barlinan, Marengon, Gilbertsin, Fox Laken ja Caryn päätemoreenit.
=== Jään vetäytyminen ===
 
Jäätikkö pysytteli melko suurena noin 18&nbsp;000–14&nbsp;000 [[radiohiilivuosi|radiohiilivuotta]] sitten vetäytyen vain hieman.<ref name="flora22">Arctic Flora and Fauna – Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta s. 22</ref> Ehkä jo 15&nbsp;000<ref name="bay">http://www.uwgb.edu/dutchs/EarthSC202Notes/GLACgeog.HTM,Pleistocene Glaciers and Geography, Northern Hemisphere Ice Sheets,Steven Dutch, Natural and Applied Sciences, University of Wisconsin – Green Bay</ref><, viimeistään 14&nbsp;000–12&nbsp;000 kalibroimatonta radiohiilivuotta sitten Kanadan länsirannikko alkoi vapautua jäästä, ja 12&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten jää oli siellä vetäytynyt jo hieman sisäosiin. 12&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten Laurentiden jääkenttä tuotti sulamisveden pulssin, joka viilensi Atlanttia.<ref>Arctic Flora and Fauna – Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta s. 23</ref>
Ehkä jo 15&nbsp;000<ref name="bay">http://www.uwgb.edu/dutchs/EarthSC202Notes/GLACgeog.HTM,Pleistocene Glaciers and Geography, Northern Hemisphere Ice Sheets,Steven Dutch, Natural and Applied Sciences, University of Wisconsin – Green Bay</ref><, viimeistään 14&nbsp;000–12&nbsp;000 kalibroimatonta radiohiilivuotta sitten Kanadan länsirannikko alkoi vapautua jäästä, ja 12&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten jää oli siellä vetäytynyt jo hieman sisäosiin. 12&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten Laurentiden jääkenttä tuotti sulamisveden pulssin, joka viilensi Atlanttia.<ref>Arctic Flora and Fauna – Status and Conservation, Edita, Helsinki, ISBN 9979-9476-5-9 kartta s. 23</ref>
12&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten [[Hudsoninlahti]] oli jäätön [[Quebec]]in seuduilta, mutta sen eteläpuolella ylämailla oli jään saareke. Näihin aikoihin syntyi hyvin kapea jääkäytävä Kalliovuorten itäpuolelle Kordillieerien ja Laurentiden jääkilpien väliin. Tämä jääkäytävä leveni nopeasti jo 12&nbsp;000–11&nbsp;000<ref name="bay"/>, 10&nbsp;000–9&nbsp;000 vuotta sitten, jolloin jää vetäytyi aivan Athabasca- ja Orjajärven länsipuolelle.<ref name="flora22" />
13&nbsp;750 kalenterivuotta sitten Kanadan jääkäytävä oli auki, ja jää vetäytynyt Suurten Järvien keskiosaan. 11&nbsp;500 vuotta sitten jäätikön reuna oli Suurten järvien pohjoispuolella, ja Keski-Kanadassa oli suuria jäätikön patoamia järviä. Itä-Kanadan yllä ollut mannerjäätikkö oli yhä tällöin, [[holoseeni]]kauden alussa suuri.
 
11&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten Kordillieerien jääkilpi oli pirstoutunut osiin<ref name="bay"/>. Jää pystyi patoamaan Kanadan keski- ja eteläosiin jääjärviä ehkä ainakin vielä 9000–8000 uncal? bp, jolloin jää vielä suuri Hudsoninlahden yllä. Noin 8&nbsp;000 uncal? bp jäätikkö oli sulanut Hudsoninlahden yltä, ja jakautunut Nunavutin-Baffininsaaren ja Labradorin niemimaan osioihin.<ref>http://www.terracycles.com/extinctions.htm</ref> [[Labrador]]in niemimaalla ja Baffininsaaressa oli melko suuri jäätikkö vielä 7000–6000 ka uncal? BP.
11&nbsp;000 radiohiilivuotta sitten Kordillieerien jääkilpi oli pirstoutunut osiin<ref name="bay"/>.
 
Jää pystyi patoamaan Kanadan keski- ja eteläosiin jääjärviä ehkä ainakin vielä 9000–8000 uncal? bp, jolloin jää vielä suuri Hudsoninlahden yllä.
Noin 8&nbsp;000 uncal? bp jäätikkö oli sulanut Hudsoninlahden yltä, ja jakautunut Nunavutin-Baffininsaaren ja Labradorin niemimaan osioihin.<ref>http://www.terracycles.com/extinctions.htm</ref>
[[Labrador]]in niemimaalla ja Baffininsaaressa oli melko suuri jäätikkö vielä 7000–6000 ka uncal? BP.
 
Noin 8&nbsp;900 kalenterivuotta sitten Hudsoninlahti oli vielä mannerjäätikön peitossa, ja patosi suuret Agassizin ja Ojibwayn jääjärvet. Noin 8&nbsp;400 kalenterivuotta sitten jäätikkö oli jakautunut Nunavutin-Baffininsaaren ja Labradorin niemimaan osioon.<ref>http://www.glerl.noaa.gov/res/Programs/glscf/background2.html</ref> Joidenkin tietojen mukaan jakautuminen olisi alkanut Baffininsaaren kohdalla noin 8&nbsp;900 kalenterivuotta sitten, eli 8&nbsp;000 [[radiohiilivuosi|radiohiilivuotta]] sitten.
 
Noin 6&nbsp;000–4&nbsp;000 ka bp Kanadan saarten jäätiköt olivat supistuneet lähes nykyiseen kokoonsa, ja mantereella ei ollut enää jäätä. Labradorin ja Nunavutin jäätiköt olivat sulaneet.<ref name="flora22" /> Noin 5&nbsp;700 vuotta sitten Labradorin niemimaan eräässä pienessä osassa oli vielä jäätä.
 
Noin 5&nbsp;700 vuotta sitten Labradorin niemimaan eräässä pienessä osassa oli vielä jäätä.
 
==Siperian–Alaskan-maasilta ja Kordillieerien jääkäytävä ==
 
:{{Pääartikkeli:''|[[Beringia]]''|[[Kordillieerien jääkäytävä]]}}
:Pääartikkeli:''[[Kordillieerien jääkäytävä]]''
 
[[Beringinsalmi]] erottaa kaksi suurta mannerta, Aasian ja Amerikan toisistaan. [[Siperia]] ja [[Alaska]] ovat lähellä toisiaan matalan meren erottamina, jonka syvyys on maksimissaan 48–49 metriä.
==Amerikan jääjärvien tyhjeneminen vaikutti koko maapallon ilmastoon jääkaudella?==
 
[[Nuorempi Dryas]] -kausi alkoi nopealla ilmaston kylmenemisellä, joka oli 3&ndash;6 astetta. Tämä tapahtui noin 12&nbsp;600 vuotta sitten. Noin 8&nbsp;200 vuotta sitten vallitsi muutaman vuosikymmenen mittainen kylmä kausi, joka näkyy piikkinä [[Antarktis|Antarktiksen]] ja [[Grönlanti|Grönlannin]] jäänäytteistä laadituissa lämpötilakäyrissä. On arveltu, että kylmä [[nuorempi dryas]]kausi noin 12&nbsp;200 vuotta sitten olisi syntynyt Kanadan [[Manitoba]]ssa ja sen ympäristössä sijainneen valtavan 440&nbsp;000&nbsp;km²:n laajuisen [[Agassiz-jääjärvi|Agassiz-jää­järven]] purkautuessa mereen Lawrencen lahden kautta. Agassiz-järven paikalla on nykyään [[Winnipegjärvi]]. Agassiz-järvestä tapahtui ennen Lawrencea makean veden purkauksia Susquehanna-joen kautta. Jääjärvi olisi muuttanut merivirtojen kulkua. 8&nbsp;200 vuotta sitten sattunut "kylmä piikki" olisi johtunut Agassiz-järven purkautuessa Hudsoninlahden kautta olevan jääjärven purkautuessa noin 7&nbsp;400&ndash;8&nbsp;400 vuotta sitten.
 
Agassiz-järvestä purkautui aikavälillä 8&nbsp;400–13&nbsp;400 vuotta sitten kaikkiaan 1 600&ndash;160&nbsp;000&nbsp;km³ vettä. 12&nbsp;600 vuotta sitten jääjärvestä purkautui 0,3 Sv vettä ja 8&nbsp;400 vuotta sitten 5,2 Sv vauhdilla 163&nbsp;000&nbsp;km³ aiheuttaen Labradorinmerellä luultavasti [[tsunami]]n. Agassizin lisäksi oli Ojibway-jääjärvi. Kylmien ja lämpimien kausien vuorottelu on saattanut johtua jääjärven tyhjenemisistä. Kylmä jääjärven vesi olisi sekoittanut merivirrat ja laukaissut ilmastonmuutoksia. Merenpohjan kerrostumista on havaittu kaksi kylmää tapahtumaa: suuri 8&nbsp;490 (8&nbsp;500&ndash;8&nbsp;700) ja pieni 8&nbsp;290 vuotta sitten. Pieni tapahtuma näkyy eräiden tutkijoiden mukaan sedimenteissä orgaanisen aineen määrän laskuna: muutoksena, joka tulkitaan syvänveden määrän laskuna. On kuitenkin esitetty, että Agassizista vapautunut suolaton vesi olisi virrannut etelään; ei Atlantille pysäyttämään merivirtaa, joka tasaa siellä lämpöä.
 
 
==Aiheesta muualla==
*[http://www.dnr.state.mn.us/rprp/claycounty/lakeagassiz.html Map of glacial Lake Agassiz by Minnesota Dept. of Natural Resources]
*[http://www.ggl.ulaval.ca/personnel/bourque/s3/retrait.glaces.html Le retrait des glaces wisconsiniennes, les Grands Lacs, la Mer de Champlain, et le fleuve Saint-Laurent.]
*[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html#fi1 Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains] Arthur S. Dyke, Géographie physique et Quaternaire, Volume 59, numéro 2–3, 2005, p. 211–262
 
===Beringin maasilta===
*[http://www.nps.gov/akso/beringia/whatisberingia2.htm What is Beringia?]
*[http://weber.ucsd.edu/~dkjordan/arch/beringia.html#top D.K. Jordan, "Prehistoric Beringia"]
* [http://www.ngdc.noaa.gov/paleo/parcs/atlas/beringia/lbridge.html Paleoenvironmental atlas of Beringia:] includes animation showing the gradual disappearance of the Bering land bridge
*[http://www.beringia.com/ Yukon Beringia Interpretive Centre]
*[http://www.geo.umass.edu/projects/chukotka/berhome.html Paleoenvironments and Glaciation in Beringia]
*[http://www.ncdc.noaa.gov/paleo/parcs/atlas/beringia/lbridge.html An animation of the flooding of the Bering land bridge over the last 20,000 years]
 
===Lake Agassiz===
*[http://cgrg.geog.uvic.ca/abstracts/PerkinsOnceDuring.html Lake Agassiz Overview]
*[http://www.dnr.state.mn.us/rprp/claycounty/lakeagassiz.html Map of glacial Lake Agassiz by Minnesota Dept. of Natural Resources]
*[http://www.lib.ndsu.nodak.edu/govdocs/text/lakeagassiz/ Warren Upham (1895) ''The Glacial Lake Agassiz'' (monograph). United States Geological Survey, Washington. ]
 
=== Jään vetäytyminen ===
*[http://www.ggl.ulaval.ca/personnel/bourque/s3/retrait.glaces.html Le retrait des glaces wisconsiniennes, les Grands Lacs, la Mer de Champlain, et le fleuve Saint-Laurent.]
*[http://www.erudit.org/revue/gpq/2005/v59/n2-3/014755ar.html#fi1 Late Quaternary Vegetation History of Northern North America Based on Pollen, Macrofossil, and Faunal Remains] Arthur S. Dyke, Géographie physique et Quaternaire, Volume 59, numéro 2–3, 2005, p. 211–262
 
[[Luokka:Veiksel-jääkausi]]
 
[[de:Würmeiszeit]]
[[es:Glaciación de Würm o Wisconsin]]
[[fr:Glaciation de Würm]]
[[pl:Wisconsin (zlodowacenie)]]
[[sv:Weichsel (nedisning)]]
64 079

muokkausta