Ero sivun ”Fredrik I Barbarossa” versioiden välillä

56 merkkiä lisätty ,  4 kuukautta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
==Sotaretket Italiaan==
[[Tiedosto:Monument barbarossa.jpg|thumb|200px|right|Barbarossan muistomerkki [[Thüringen]]issä (1890). Osa [[Kyffhäuserdenkmal]]ia.]]
Fredrik järjesti kuusi sotaretkeä Italiaan vakiinnuttaakseen asemansa valtakunnassa. Ensimmäisellä paavi [[Hadrianus IV]] kruunasi hänet keisariksi 18. kesäkuuta 1155 [[Pietarinkirkko|Pietarinkirkossa]]. Välittömästi kaupungissa puhkesivat taistelut [[Arnold Brescialainen|Arnold Brescialaisen]] johtamien tasavaltalaisten pyrkiessä vangitsemaan kaupungin herran, paavi Hadrianus IV:n. Paavin ja keisarin armeijat taistelivat kaupunkilaisia vastaan iltaan saakka. Kapinan kukistuttua keisari ei kuitenkaan lupauksensa mukaisesti palauttanut paaville kaupungin herruutta eikä jatkanut toimia [[Normannit|normanneja]] vastaan. Paavin kanssa tehdyn sopimuksen rikkominen oli yksi syy tulevaan skismaan.
 
Fredrik lähti Italiasta syksyllä 1155 valmistelemaan vielä suurempaa retkeä. Saksa ja erityisesti Baijeri oli taas ajautunut epäjärjestykseen, mutta Fredrikin voimakkaat toimenpiteet palauttivat rauhan. Henrik Leijona sai Baijerin herttuakunnan läänityksekseen. Aiemmin Baijeria hallinnut [[Henrik Jasomirgott]] puolestaan sai hyvitykseksi Itävallan herttuakunnan.
 
Kesäkuussa 1158 Fredrik lähti toiselle sotaretkelle Italiaan mukanaan [[Henrik Leijona]] ja [[Saksi (alue)|saksilaissotilaat]]. [[Milano]]n kapina tukahdutettiin, kaupunki valloitettiin ja taistelu paavi [[Aleksanteri III (paavi)|Aleksanteri III:n]] kanssa alkoi. Varsinkin oikeushistorian kannalta merkittäviä ovat ns. Roncaglian asetukset: keisari pyysi neljältä Bolognan yliopiston oikeusoppineelta näkemystä valtakunnan juridisesta tilanteesta. Oikeusoppineet totesivat, että keisarillinen oikeus ohittaa perinnäisoikeuden (ius commune). Kaupunkien tulisi myös saada keisarilta vahvistus saamilleen kuninkaallisille etuoikeuksille (regalioille).
 
Aleksanteri III julisti kuninkaan pannaan, ja Fredrik alkoi tukea [[vastapaavi]] [[Victor IV|Victor IV:tä]]. Vuoden 1162 lopulla Fredrik palasi Saksaan, missä hän esti Saksin herttua Henrik Leijonan ja muiden herttuoiden välistä konfliktia laajentumasta. Hän myös rankaisi kovalla kädellä [[Mainz]]in kaupungin asukkaita, jotka kapinoivat arkkipiispa Arnoldia vastaan. Seuraavalla retkellään Italiaan hänen oli tarkoitus valloittaa [[Sisilia]], mutta suunnitelma ei toteutunut Fredrikin kohdattua laajaa vastarintaa erityisesti Veronan kaupunkiliiton taholta.
 
Tämän jälkeen Fredrik järjesti suuret juhlat Kaarle Suuren pyhimykseksi julistamisen kunniaksi Aachenissa ja palautti rauhan [[Reininmaa|Reininmaalle]]. Lokakuussa 1166 Fredrik lähti neljännelle sotaretkelle Italiaan tukeakseen vastapaaviaan, [[vastapaavi Paschal|Paschalia]], ja kruunauttaakseen vaimonsa Beatricen keisarinnaksi. Retki keskeytyi, kun kulkutauti iski keisarin armeijaan ja pakotti keisarin pakenemaan Saksaan, missä hän pysyi seuraavat kuusi vuotta. Tällä kertaa Henrik Leijona oli kieltäytynyt lähtemästä sotaretkelle Fredrikin kanssa ja keskittyi riitoihinsa naapuriruhtinaiden kanssa, jatkaen levittäytymistään [[slaavit|slaavien]] alueille. Fredrik ratkaisi hiippakuntia koskevia riitoja, ja keisarikunta sai [[Feodaaliherra|feodaaliherruuden]] [[Burgundi]]in, [[Tanska]]an, [[Böömi]]in, [[Puola]]an ja [[Unkari]]in.<ref name=hss /> Hän myös loi ystävälliset suhteen Bysantin keisariin ja pyrki lähentymään [[Englanti|Englannin]] kuningas [[Henrik II (Englanti)|Henrik II:n]] ja [[Ranska]]n kuningas [[Ludvig VII (Ranska)|Ludvig VII:n]] kanssa.
 
Vuonna 1174 Fredrik teki viidennen sotaretkensä Italiaan, jolloin Italiassa muodostettiin paavia tukeva [[lombardilaisliigaLombardia|lombardialaisliiga]] Fredrikiä vastaan. Kun Henrik Leijona ei suostunut tukemaan retkeä, se epäonnistui täydellisesti. Fredrik kärsi raskaan tappion Legnanon taistelussa Milanon lähellä 29. toukokuuta 1176, jossa hän haavoittui ja hetken aikaa hänen luultiin kuolleen. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa rauhanneuvottelut Aleksanteri III:n ja Lombardian kaupunkiliiton kanssa. Aleksanteri ja Fredrik tekivät sovinnon Venetsian rauhassa 1177. Keisari tunnusti [[Kirkkovaltio]]n suvereniteetin ja paavi tunnusti keisarin Saksan kirkon hallitsijaksi. Lombardian kaupungit jatkoivat taisteluja vuoden 1183 [[Konstanzin rauha]]an asti, jolloin Fredrik myönsi kaupungeille oikeuden itse valita virkamiehensä.
 
==Kolmas ristiretki==